Saarna, pääsiäisaamu, Lakeuden Risti (Matti Salomäki)

Koska olet viimeksi juossut?

En kysy tätä siksi, että olen tällä hetkellä liikunta-piispa, siis se, joka on piispoista mukana kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunnassa, enkä siksikään, että juoksu on itselle läheinen ja mieluinen harrastus. Kysyn tätä tiedustellakseni, mikä asia on saanut sinut viimeksi liikkeelle niin, että on täytynyt juosta?

Tällaisia tilanteita voi juoksua harrastamattomallekin tulla joskus vastaan. Silloin on täytynyt tapahtua jotain varsin odottamatonta. Vaikkapa vaaratilanne kotona, pihapiirissä tai muualla voi aiheuttaa tilanteen, että on juostava hakemaan, hälyttämään tai antamaan apua. Mutta mikä voisi olla niin iso hyvä uutinen, että se pitää saada kerrottua juosten toiselle? Onhan tällaisiakin tilanteita perhepiirissä tai työpaikalla joskus.

Pääsiäisen evankeliumi on tänään siitä erikoinen, että siinä mainitaan kolmeen kertaa juokseminen. Meidänkään kulttuurissamme juokseminen ei ole hyväksyttävää joka paikassa. Esimerkiksi kirkossa, hautausmaalla, erilaisissa juhlakulkueissa tai juhlissa tai vaikkapa kaupassa ei pidetä hyvänä, jos joku juoksee. Lähi-idän kulttuurissakaan juokseminen ei kuulunut arvokkaaseen tapaan. Joskus Israelissa lenkkeilleenä sain sielläkin välillä pitkiä katseita tai muita erityishuomioita liikkumistavastani.

Tämän kulttuuriin kuuluvan säännön kuitenkin rikkoi tutussa kertomuksessa tuhlaajapojan isä, jonka kerrotaan juosseen poikaansa vastaan, joka palasi kotiin. Siinä olikin kyseessä pääsiäiseen verrattava tapahtuma, kerrottiinhan pojan palanneen kuolemasta elämään, kun hän palasi takaisin kotiin kaiken tuhlattuaan.

—

Pääsiäisen kertomukset ovat alusta alkaen herättäneet paljon epäilyksiä ja vastaväitteitä ja niihin törmää yhä edelleen. Pääsiäisen kertomusten aitouden puolesta puhuvat kuitenkin monet seikat. Yhtenä myös se, että pääsiäisen evankeliumikertomuksissa ei kaunistella tarinaa, vaan kerrotaan epäilyksistä ja uskon hitaudesta – ja myös juoksemisesta, vaikka se ei yleensä kuulunut arvokkaaseen käytökseen. Joskus asiat ovat niin tärkeitä, että normaalit käyttäytymissäännöt saavat väistyä!

Senkin evankeliumikertomukset paljastavat, että vaikka Jeesus useaan kertaan puhui opetuslapsille tulevasta kärsimisestä ja kuolemasta sekä myös ylösnousemuksesta, tämä viesti meni heiltä ohi. Kirjoituksissakin Jeesuksen tie oli jo ennustettu ja Jeesus viittasi usein niihin kirjoituksiin, mutta sana oli vielä suljettu opetuslapsilta. He eivät voineet ymmärtää ja hyväksyä tätä viestiä, ennen kuin pääsiäisen jälkeen, jolloin vähitellen asiat alkoivat selvitä ja Jeesuksen puheet palautuivat mieleen ja kirjoituksen avautuivat. Samalla tavalla uskomme vahvistuminen vieläkin vaatii välillä aikaa ja erilaisia kokemuksia ja todisteita, ennen kuin asiat kirkastuvat. Ennen kaikkea Pyhän Hengen täytyy avata sana sydämellemme ja sydämemme sanalle.

—

Onko sitten pääsiäisen sanomalla niin kiire, että sitä pitää viedä juosten eteenpäin? Miettiessäni virsiä, joissa puhutaan kiireestä nousi ensimmäisenä mieleen virsi 434. Virren kirjoittaja oli norjalainen opettaja, joka kuoli vain 26-vuotiaana. Tässä virressäkin näkyy evankeliumin kiire: ”Eloa kypsyy korjuuseen, lyhyt on toiminnan hetki… …Sydämin, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme”. Kirjoittajan oma elämäkin päättyi niin nopeasti. Hän muistutti, miten lyhyt on toiminnan hetki ja miten on kiiruhdettava, ei vain puhein vaan kätten töin.

Kiire hyvän asian äärellä nousee jo joulun sanomasta. Virressä 28 sanotaan: ”Valvovilla paimenilla nyt on kiire seimen luo. Lapsoselle pienoiselle kiitoksen he hartaan tuo. Miksen juokse seimen luokse, miksen kiiruhda kuin nuo?” (Vk 28:3).

Kolmas näkökulma kiireeseen liittyy Kristuksen paluuseen. Siitä virressä 386 sanotaan: ”Salattu suuri päivä, jolloin kerran kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran, käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään. On kiire uuteen toivoon nostetulla, jo tänä päivänä voi Ylkä tulla. Oi salaisuus” (Vk 386:8).

Jeesus antoi ylösnousemuksensa jälkeen meille tehtävän. Hän lähetti opetuslapset – joihin mekin kuulumme – kaikkeen maailmaan. Tehtävä oli valtava, niin valtava, että se on vieläkin kesken. Nyt puhutaan usein kokonaisvaltaisesta missiosta. Se tarkoittaa, että evankeliumin julistamisen lisäksi sanomaa viedään eri toimin eteenpäin, lähimmäisenrakkauden ja diakonian keinoin, oikeudenmukaisuutta edistämällä ja luomakunnasta huolehtimalla – eli kuten Jeesuskin kohtasi ihmiset ja heidän toimintaympäristönsä kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltainen missio on Jumalan lähetykseen osallistumista niin, että evankeliumi koskettaa koko ihmistä ja koko maailmaa – sanoina ja tekoina.

Tehtävän tekee haastavaksi se, että ”kaikki maailma” kasvaa ja laajenee kaiken aikaa. Amerikkalaisen kristillisen opiskelijaliikkeen rohkea tavoite 1800-luvun lopulla oli välittää evankeliumi koko maailmaan sen sukupolven aikana. Taustalla oli 1800-luvun lopun optimismi: maailma avautui liikenneyhteyksien myötä ja siirtomaat tarjosivat yhteyksiä uusiin seutuihin. Opiskelijoilla oli myös vahva luottamus siihen, että ihmisen toiminta ja Jumalan johdatus voivat auttaa saavuttamaan tämän tavoitteen. Sitä täydensi herätyskristillinen innostus ja henkilökohtainen kutsumus. Taustalla oli Jeesuksen antama lähetyskäsky. Tavoite jäi toteutumatta, mutta se synnytti kuitenkin suuren lähetysinnostuksen. Tehtävä on vieläkin kesken, juostavaa jäi vielä meillekin. Olemme kuin pitkässä viestijuoksussa viemässä kapulaa eteenpäin ja matka on vielä kesken.

—

Minkälaista kapulaa ja viestiä me viemme eteenpäin?
Meillä on vietävänä viesti toisesta todellisuudesta, joka rikkoo näkyvän todellisuuden rajat. Sen takia opetuslastenkin oli niin vaikea se omaksua. Ensimmäisen kerran kuoleman valta on murrettu. Vieritetty kivi ja tyhjä hauta todistivat Jeesuksen sanoman todeksi ja osoitti, että hänen sanoissaan oli voima ja valta mukana. Haudasta löytyi vain käärinliinat, ruumis oli pois. Ylösnousseen ilmestymiset vakuuttivat yhden toisensa jälkeen siitä, että Jeesus on todella noussut kuolleista ja että hänellä on tuttu, mutta toisenlainen ruumis, ylösnousemusruumis.

Kapulan viesti on tiivistettynä pienoisevankeliumissa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa” (Joh 3:16). Pääsiäisen viestikapula julistaa Jumalan rakkautta ja armoa. Se julistaa voittoa kuolemasta. Se julistaa toivoa ja iankaikkista elämää. Eikö tälle sanomalle ole kysyntää nytkin, kun sodan viestit ja kasvava huoli ja pelko leviävät kaikkialla maailmassa? Satoja kertoja olen saanut julistaa arkun äärellä Jeesuksen viestiä: ”Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”. Tähän maailmaan tarvitaan toisen maailman viestiä, toivon ja rauhan ja anteeksiantamuksen viestiä. Eikö voisi jopa ajatella, että tällä viestillä on kiire. Niin kiire, että kapulaa pitää viedä juosten eteenpäin. Mikä on oma paikkasi ja vuorosi tässä viestijuoksussa?

—

Kiire kuuluu kyllä tähänkin aikaan eikä vain ensimmäiseen pääsiäiseen. Mutta mikä sitä kiirettä nyt tuo ja miten sen näkyy. Virren 464 kuvaus sopinee hyvin tähän aikaan: ”Voi itsekkyys ja kiire niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita.
Rukoilla silloin saamme, työn paineet, kuormat jaamme Kristuksen hoivassa” ( 464:3). Pääsiäisaamun juoksuaskeleet eivät olleet itsekästä kiirettä, joka sokaisee silmät lähimmäisten tarpeilta, vaan päinvastoin kiirettä kertoa hyvää sanomaa täytetystä työstä kiireen uuvuttamille ja itsekkyyteen käpertyneille. Tällaista kiirettä ja innostumista me tarvitsemme! Kiirettä, joka ohjaa seimen luo ja tyhjälle haudalla ja sitten palvelemaan sydämin, suin ja kätten töin. Sen pohjana ei ole itsekkyys, vaan vastaanotetun hyvyyden, rakkauden ja armon jakaminen eteenpäin toisille.

—

Hyvät pääsiäisen viettäjät! Ensimmäiset haudalle menijät kääntyivät jo haudan suulta pois, toiset menivät sisälle hautaan. He näkivät ja uskoivat. Mekin voimme käydä sisälle asti, ei tyytyä vain siihen, mitä kaukaa näkyy tai kuuluu. Voimme käydä sisälle, katsoa, koskea ja uskoa. Moni kirkko näyttää ulkoakin komealta, mutta vasta sisällä voi tuntea sen lämmön ja valon, joka seurakunnan sisällä on, kun ylösnoussut Kristus on kansansa keskellä sanan ja sakramenttien ja Pyhän Henkensä kautta.

Hyvät sisaret ja veljet, Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi. Siunattua pääsiäisjuhlaa meille jokaiselle!