Kemusin kirkkopyhä, saarna

Mistä sinä haluaisit päästä vapaaksi? Mikä sinun elämääsi ja ajatuksiasi ja voimiasi sitoo kaikista eniten?

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kohtaa miehen, jota sitoi sairaus. Lääkäri ja evankelista Luukas nimeää taudin vesipöhöksi. Me tunnemme sellaisen taudin myös nimellä ödeema, jota kutsutaan myös nestepöhöksi. Se aiheuttaa nesteen kertymistä ja turpoamista kudoksessa. Noin 60% ihmiskehosta on vettä; sitä on veressä, lihaksissa, elimissä ja jopa luissa. Vesi on elintärkeää keholle, mutta joskus keho voi kerätä liikaa nestettä. Tällaisesta sairaudesta lienee ollut kyse Jeesuksen kohtaamalla miehellä. Tuohon aikaan se oli parantumaton sairaus. Nykyään sitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Mielenkiintoista on, että tämä sairaus voi johtua munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta – näin tämä onkin osuva teksti juuri tähän Kemusin kirkkopyhään.

Jeesus arvosteli usein fariseusten toimintaa ja puheita. Kuitenkin hän sai välillä kutsuja jopa fariseusten johtomiesten pöytiin. Kutsu ei välttämättä tullut kohteliaisuudesta, vaan Jeesusta yritettiin tavalla ja toisella saada kiinni lain rikkomisesta. Nytkin häntä tarkkailtiin tuolla aterialla, miten hän toimisi sairaan kanssa sapattina.

Aterioille saattoi tulla myös kuokkavieraita. Tällainen vesipöhöä sairastava mies ilmestyikin paikalle, varmastikin pyytämään apua parantamattomaan sairauteen. Ennen kuin Jeesus toimii, hän kysyy fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?”. Kysymys saa isäntäväen vaikenemaan. Jos he vastaisivat myöntävästi, he rikkoisivat omia perinnäissääntöjään. Jos he vastaisivat kieltävästi, heitä voitaisiin syyttää avun tarvitsijan laiminlyömisestä. Niinpä he eivät voi vastata mitään.

Kun Jeesus ei saa vastausta, hän toimii. Hän koskettaa sairasta ja parantaa hänet ja lähettää matkaan. Onhan hän juuri sitä varten tullut tänne maailmaan.

Näille tarkkailijoille Jeesus asettaa vielä yksinkertaisen kysymyksen: Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti? Samalla tavalla voisi kysyä: jos jonkun talo syttyy tuleen, kai hän heti alkaa sammuttaa sitä, vaikka olisikin pyhäpäivä, eikä vasta maanantaina. Taas isäntäväki vaikenee. Näin he jäivät jälleen kiinni kovasta ja kylmästä sydämestään.

Munuais- ja maksaliiton visiona on: ”Kukaan ei jää yksin”. Raamatun kertomuksissa monet sairastuneet ovat myös yksinäisiä ja yhteisön ulkopuolelle hylättyjä. Osaltaan tämä saattoi johtua siitä, että fariseukset pitivät usein sairauksia suoraviivaisesti omien syntien seurauksena. Tämä tulee esiin esimerkiksi kertomuksessa sokeana syntyneestä pojasta. Silloin Jeesukselta kysyttiin ”Kuka teki synnin, että hän syntyi sairaana?”. Silloin Jeesus vastasi: ”Ei kukaan. Tämä tapahtui, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki”.

Edelleenkin vakava sairaus voi erottaa tavallisesta elämänrytmistä, työelämästä, harrastuksista ja ajanvietosta ystävien kanssa. Tämän tilanteen kohtaavat tuhannet ihmiset vuosittain. Yllättävä sairaus pysäyttääkin tavallisen elämänrytmin kiireineen. Visio on tärkeä, kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Juuri silloin, kun tarvitaan tukijoita ja kuuntelijoita ja auttajia, kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Kun sairaus iskee ja elämä pysähtyy, silloin todelliset ystävät ovat kullan arvoisia.

Kun Jeesus auttoi ihmisiä, monet heistä päätyivät palaamaan myös takaisin yhteisöön, sen toimiviksi jäseniksi. Parantuminen oli monitahoinen prosessi. Siihen saattoi liittyä yhteyden avautuminen Jumalan kanssa, yhteys itsensä ja elämänvaiheidensa ja historiansa kanssa ja itsensä hyväksyminen sekä yhteys yhteisöön ja toisiin ihmisiin.

Kun sairaus yllättää, saattaa tuntua siltä, että Jumalakin on hylännyt minut, hän on jättänyt minut jonkun pahan voiman valtaan, taudin kouriin. Monet Raamatun henkilöt ovat painineet suurten kysymysten kanssa sairauksien äärellä. Heiltä meillä on paljon opittavaa ja heiltä voimme saada rohkaisua omien taisteluidemme keskelle. Ehkä tunnetuin hahmo on Job, joka joutui menettämään paitsi läheisensä ja omaisuutensa, myös terveytensä. Kuitenkin hän käy tuskaansa läpi Jumalan käsissä. Hän sanoo: ”Itsehän olet minut luonut!  Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut? Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen? Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston, olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon” (Job 8). Sairautensa keskellä vetoaa siihen, että Jumala tuntee hänet ja hänen tuskansa, koska Jumala on luonut hänet.

Toinen monelle tuttu kohta on psalmissa 139: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa (Ps 139)”. Jumala on ihmisen Luoja. Hän tietää, mitä tekoa olemme. Hän tuntee pienimmätkin luumme ja muun, mitä sisällämme on. Hän tietää, minkälaisista ja kuinka kestävistä osista meidät on rakennettu. Hänen käsiinsä on turvallista jäädä sellaisena kuin kukin on, myös omien vajavuuksien ja vikojen kanssa.

Sairaus voi yllättää kenet tahansa. Sanotaan, että ihmisen vanhenemismuutoksetkin alkavat solutasolla jo 20-30 vuoden iässä, vaikka näkyvät rappeutumisen merkit ilmenevät usein myöhemmin, 40-50 ikävuoden tienoilla. Joku palanen rakenteestamme saattaa tulla käyttöikänsä päähän ennen muita. Silloin jokainen joutuu käymään läpi elämän ja kuoleman kysymyksiä. Onneksi terveydenhoito on kehittynyt niin, että monia osia ihmisruumiista voidaan korjata tai vaihtaa. Voimme olla kiitollisia lääketieteen saavutuksista, jotka koskettavat meitä aivan arkielämässä. Toinen ihminen voi myös auttaa toista elinluovuttajana tai onnettomuudessa menehtyneen elimiä voidaan käyttää toisen hyväksi. Tämäkin on yksi lähimmäisenrakkauden muoto.

Kukaan ei jää yksin. On tärkeätä, että te sairauden ja ehkä elinsiirron kokeneet voitte kokoontua samojen kokemusten läpi käyminä yhteen, tänään tänne kirkkoon ja milloin missäkin tilanteessa. Yhdessä jaksatte paremmin, yhdessä on hyvä jakaa taakkoja. Vertaistuki on tärkeätä missä tahansa sairaudessa. Yhdessä jaetut kokemukset auttavat ymmärtämään ja jaksamaan. On hyvä kokea, että toisetkin ovat käyneet läpi samoja vaiheita. Tärkeätä on myös läheisten saama tuki ja jakaminen. Sairaus koskettaa aina useita ihmisiä sairastuneen ympärilläkin.

Mistä sinä haluaisit päästä vapaaksi? Mikä sinun elämääsi ja ajatuksiasi ja voimiasi sitoo kaikista eniten? Tämän päivän aihe käsittelee kristityn vapautta. Johdantosanoissa sanotaan: ”Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille”.

Meitä voivat sitoa toisten ihmisten asettamat rajat ja säännöt, jotka eivät välttämättä perustu millään tavalla Raamatun viestiin. Meitä voi sitoa Jumalan laki, jos evankeliumi ei ole päässyt vapauttamaan lain orjuudesta. Syvällä meissä on tarve ansaita omilla teoilla ja toimilla niin toisten ihmisten kuin Jumalankin hyväksyntä. On raskasta, jos ihminen joutuu jatkuvasti kantamaan kuin ylimääräistä lisäpainoa repussa selässään pyrkiessään ansaitsemaan Jumalan hyväksynnän.

Mitä voisikaan tarkoittaa käytännössä ja konkreettisesti sanat: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen” (Gal 5). Mistä Jumala haluaisi vapauttaa meidät, sinut ja minut tänään?

Apostoli vielä jatkaa: ”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko”.

Jumalan antama vapaus tulee evankeliumin lupausten kautta. Se tuo mukanaan rauhan ja ilon sydämeen. Sellaiseen olotilaan meidät on tarkoitettu, terveinä tai sairaina, omistamaan Jumalan rauhan ja vapauden sisällämme. Meitä ei ole tarkoitettu orjuuteen, myöskään sisäiseen orjuuteen, vaan Jumalan lasten vapauteen. Kristityn vapaus on Jumalan lahja meille Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tämän lahjan voimme ottaa vastaan ilman mitään ansioita, se on puhdas lahja.  Synninpäästön sanat eivät kuulu vain jonkun herätysliikkeen omaisuudeksi, vaan me kaikki saamme tänäänkin uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä syntimme anteeksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.

piispa Matti Salomäki