Kirkkopäivien päätösmessu, OmaSp Stadion Seinäjoki

Tämän päivän evankeliumikohta alkaa huikealla lupauksella. Lupaushan on kuin sadun tarinasta, jossa lapsi voi pyytää mitä tahansa ja toive toteutuu. Voi, jos näin voisikin tapahtua tässä maailmassa! Elokuvassa ”Evan – taivaan lahja” päähenkilö saa lahjan toteuttaa kaikki haluamansa ihmisten toiveet ja rukoukset, mutta seurauksena onkin kaaosta kaikkialla. Ei olekaan helppo olla kaikkivaltias, koska samalla tulisi olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen ja vastuullinen.

Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Jeesus antaa Raamatun kertomuksissa monia lupauksia rukouksesta ja rukousten kuulemisesta. Uutta oli se, että pyynnöt Isälle tuli esittää Jeesuksen nimessä. Hän lupasi paitsi vastata niihin, myös antaa täydellisen ilon.

Luominen

Kirkkopäivien teemana ovat tällä kertaa olleet sanat ”Luo ja varjele”. Tämäkin on rukous, mutta otsikko sisältää sanaleikin, riippuen luetaanko sanat yhteen vai erikseen. Otsikko johtaa minun ajatukseni kolmeen luomiseen.

Ensimmäinen luominen tunnustetaan Nikean uskontunnustuksessa näin: ”Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.” Miksi olemme olemassa ja miten olemme olemassa? Kaiken taustalla on uskomme mukaan Luoja, joka rakkaudessaan rakensi tämän maailman, kaiken sen kauneuden ja tarkoituksen ja ihmeet. Eikä hän jäänyt lepäämään, vaan yhä uudelleen ja uudelleen hän luo uutta. Sen tämäkin kevät osoittaa. Vihreys ympärillämme on yhtäkkiä auennut täyteen kukoistukseensa. Sitä ei voinut olla huomaamatta tähän messuun tullessa. Vanhojen, kuivuneiden ja kuihtuneiden lehtien ja ruohon tilalle on tullut uusi kasvu ja uusi kevät.

Samoin uusia ihmisiä syntyy joukkoomme. Kahden ihmisen rakkaudesta syntyy uutta elämää. Jumalan luo uutta. Sinä ja minä olemme Jumalan luomia, mittaamattoman arvokkaita ja äärettömän rakastettuja Jumalan silmissä. Sillä me uskomme Luojaan, emme sattumaan tai kohtaloon. Kaikella on tarkoitus, ja kaiken takana on Jumalan rakkaus.

Tunnuslaulussa todetaan kuitenkin: ”Loit jotain kaunista. Pyysit, että varjelisin, mutta mä kuitenkin tahtos sijaan tarpeitani kuuntelin. Loit jotain kaunista, mutta minä sen turmelin.” Ensimmäistä luomista seurasi syntiinlankeemus, joka jätti ison jäljen tähän maailmaan. Jumalan tahdon rikkomista seurasi karkotus paratiisista ja seuraukset, jotka näemme tässä rikkinäisessä maailmassa joka päivä. Siksi joudumme myös pyytämään: ”Luoja varjele!” Varjele meitä omalta pahuudeltamme, toisten pahuudelta, luonnon tuhovoimilta ja kaikelta pahalta.

Kirkkopäivien teema on kutsunut pohtimaan vastuullista tulevaisuutta. Miten me rakennamme kestävää tulevaisuutta ja vaalimme oikeudenmukaisuutta muuttuvien arvojen ja monenlaisten aikamme haasteiden keskellä? Miten varjelemme sitä arvokasta ja kaunista, jota Jumala edelleen luo keskellämme? Muistammeko arjen jokapäiväisissä valinnoissa vastuumme? Meidänkin tehtävämme on varjella sitä, minkä Jumala on luonut.

Temat för Kyrkodagarna har inbjudit oss att reflektera över en ansvarsfull framtid. Hur bygger vi en hållbar framtid och främjar rättvisa mitt i förändrade värderingar och vår tids många utmaningar? Hur bevarar vi det dyrbara och vackra som Gud fortsätter att skapa bland oss? Kommer vi ihåg vårt ansvar i våra vardagliga val? Vår uppgift är också att skydda det som Gud har skapat.

Toinen luominen

Syntiinlankeemuksen jälkeen tämä maailma meni pahasti rikki. Mitä kerrotaankaan seurauksista: työn vaiva, synnytyksen kivut, ohdakkeita kasvava maa, karkotus paratiisista, ensimmäinen veljesmurha ja muu väkivalta ja kaiken päätöksenä kuolema. Tänä päivänä vitsaukset ovat osin toisenlaisia mutta hyvin vakavia. Työmme ei välttämättä ole ruumiillisesti vaativaa mutta vie monet meistä henkiseen uupumukseen. Synnytyskipuihin saa nykyään tehokasta lievitystä, mutta monelle lapsettomuus tuottaa mittaamatonta kipua. Luontokato ja ilmastonmuutos kertovat karulla tavalla meidän ihmisten vaikutuksesta luomakuntaan. Luomakunta huokailee, ihminen kantaa syyllisyyttä, etsii tarkoitustaan ja pelkää kuolemaa. Miksi Jumala loi maailman, joka saattoi joutua tällaiseen tilaan?

Pian Luoja paljasti kuitenkin suunnitelman, joka tähtäsi särkyneen korjaamiseen. Hän antoi lupauksen käärmeen pään polkemisesta eli pahan tuhoutumisesta. Vuosisatojen varrella toistuivat lupaukset: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Kun aika täyttyi, tämä lupaus alkoi toteutua. Tosin hyvin eri tavalla, kuin ehkä kukaan saattoi aavistaa: pienen lapsen syntymän kautta. Pimeään yöhön tuli enkelien viesti: ”Teille on syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus, Herra.” Tapahtui jotain uutta ja ainutkertaista. Jumalan Poika syntyi kaltaiseksemme vapauttaakseen meidät ja kantaakseen tuomiomme. Jeesuksen kuolemasta alkoi uusi elämä. Ristinkuoleman tappioon kätkeytyi voitto synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Ensimmäistä Adamia seurasi toinen Adam, Eevaa seurasi Maria, luomista seurasi uusi luominen. Se, mikä särkyi ensimmäisen luomisen jälkeen, on kuin särkynyt saviruukku, josta Suuri savenvalaja pystyy tekemään uuden ruukun. Rikkoutunut astia on arvoton. Kun sen korjaa, sillä on jälleen tarkoitus.

Jumala aloitti uuden luomistyön Jeesuksen syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Paavali toteaa kirjeessään korinttilaisille: ”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” (2. Kor. 5:17). Rististä tuli koko maailmanhistorian käännekohta, josta koko ajanlaskukin jakautuu kahtia. Jeesus aloitti toimintansa julistaen valtakuntansa vision: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Lk. 4:18). Tätä tehtävää me saamme olla jatkamassa. Keitä ovat ympärillämme köyhät, jotka kaipaavat hyviä uutisia? Keitä ne, jotka kaipaavat rohkaisuamme ja vapautusta taakoistaan? Keitä ovat ne taakkojensa uuvuttamat, jotka kaipaavat auttavaa kättämme? Elämme vieläkin pääsiäisaikaa ja saamme julistaa voiton ja toivon sanomaa. Tunnuslaulussa pyydettiin: ”Luo minuunkin sellainen mieli, joka itse Kristuksella on. Anna uusi ja kauniimpi kieli, joka suostuu sanoihin sovinnon.”

God’s work of creation was perfect in the Paradise. But then something went terribly wrong, as we humans took over the rule. Today we face outcomes of sin in new and challenging forms. They cause pain and struggle among us. Who are those who need our encouragement and relief from their burdens? Who are those who are weary with their burdens and need our helping hand?

Kolmas luominen

Vieläkin tässä maailmassa on pimeyttä ja pahuutta, vaikka pääsiäisen valo jo loistaa keskellämme. Mutta meillä on toivo, sillä edessä on vielä kolmas luominen. Nikean tunnustuksessa matkan päämäärä lausutaan viimeisissä lauseissa: ”…odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.” Jumala luo kerran uudet taivaat ja uuden maan, joissa ei ole mitään pahuutta. Yhdessä saamme iloita Jumalan ikuisesta rakkaudesta.

Kirkon tehtävä on julistaa toivoa. Sitä tämä maailma sotien, epäsovun ja kaikkien kauheuksien keskellä kaipaa. Toivoa tuo jo tähän elämään se, että voimme auttaa hädässä olevia ja rohkaista alakuloisia. Mutta lopullinen toivon täyttymys on siellä, missä Ilmestyskirjassa kuvattu näky toteutuu: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. …Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21).

Päätössanat

Hyvät kristityt! Kirkkopäivien teema antaa meille tehtävän jatkaa sitä työtä, jonka Jumala aloitti, luoda ja varjella. Tänään rukoussunnuntai me voimme myös pyytää häneltä: Luo ja varjele, Luoja varjele! Varjele meidät pahasta, varjele meidät uskossa ja yhteydessä toisiimme ja sinuun, varjele meidät perille asti, taivaalliseen kotiin, Isän luokse!

Dear Christians! The theme of these days inspires us to carry on the work our Creator has begun. This Sunday we pray: Lord, continue your work of creation and protect us. Deliver us from evil, keep up our faith and unity. And when the time is right, let us see you in Heaven.

Let us now join the creed. Låt oss nu bekänna vår kristna tro enligt Nikeas trosbekännelse.

Tunnustamme nyt uskomme Nikean uskontunnustuksen sanoin.