Saarna vihkimysmessu Lapuan tuomiokirkossa

Näittekö te? Näittekö te? Tämä ajatus toistuu tuomiosunnuntain tutussa evankeliumissa monta kertaa. Evankeliumikohta on yksi Uuden testamentin koskettavimmista ja dramaattisimmista teksteistä, joka ei jätä kylmäksi minkään vuosisadan ihmisiä. Meitäkin se puhuttelee yhtä väkevästi. Meitä, jotka saamme päivittäin katsella kaikkia noita apua tarvitsevia ihmisryhmiä uutiskuvissa ja kaduilla. Näittekö te?

Tuntuu, että tuo on yksi päivän evankeliumin ydinviesteistä. Me elämme kaikki samassa maailmassa ja kohtaamme samoja ihmisiä. Näemme nälkäisiä, janoisia, kodittomia, sairaita, vankeja joka puolella. Kuvat avun tarvitsijoista voivat lamauttaa tai saada vihan valtaan sitä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, mitä tässä maailmassa tapahtuu. Mutta näemmekö heidät ja mitä teemme heidän hyväkseen? Viime viikolla vietettiin lasten oikeuksien viikkoa teemalla ”Saan kuulua, saat kuulua”. Lapsillakin on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Jeesus sanoo kertomuksessa toiselle joukolle: ”Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti”. Minkälainen tämä valtakunta on? Se valtakunta vaikuttaa täällä maailmassa kaiken vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden ja vajavaisuuden keskellä. Sen valtakunnan perusarvot Jeesus paljasti aloittaessaan julkisen toiminnan. Hän lainasi Jesajan (Jes 61) kirjan sanaa ja sanoi: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta”. Tällaiseen työhön teidät, hyvät uudet papit ja diakonit, on kutsuttu.

Mutta näemmekö me? Näemmekö ympärillämme olevat nälkäiset, janoiset, kodittomat, sairaat ja vangit? Evankeliumissa on tuttu kertomus, jossa rikkaan miehen portinpielessä virui köyhä Lasarus, joka kaipasi edes leivänmurua rikkaan pöydästä, mutta rikas mies ei häntä huomannut. Voiko meidän lähellämme olla näitä virujia, jotka odottava meiltä jotain, mutta joita emme meinaa huomata?

Kun Jeesus liikkui maan päällä, hän huomasi erityisesti näitä ulkopuolelle jääneitä, sairaita, muiden hylkäämiä, yksin jätettyjä. Hyvät papit ja diakonit, siinä on teidänkin tehtävänne, etsiä ja huomata erityisesti niitä, joita muut eivät huomaa, niitä, jotka eivät itse pysty ajamaan omia etujaan ja pitämään ääntä. Teidän tehtävänne on vapauttaa vangituita, päästää sorrettuja vapauteen, ilmoittaa köyhille hyvää sanomaa ja julistaa Herran riemuvuotta. Tämä on myös kaikkien meidän kristittyjen tehtävä. Me viemme eteenpäin Jumalan valtakuntaa toimimalla hänen esimerkkinsä ja hänen antamansa tehtävän mukaisesti. Kun kohtaat tällaisen ihmisen, silloin ei pidä olla kiire, silloin tulee pysähtyä ja kuunnella, sillä silloin olet kohtaamassa Kristusta. Onhan meillä aikaa hänelle?

Täällä pohjolan vuoden pimeimmissä viikoissa meitä puhuttelee tuomiosunnuntain viesti, joka tiivistyy päivän esittelysanoissa näin: ”Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti”. Olemme viime päivinä kuulleet uudesta rauhansuunnitelmasta Ukrainan ja Venäjän välisen konfliktin päättämiseksi. Monien länsimaisten päättäjien kommentit ovat olleet tyrmistyneitä: eihän näin voida ratkaista sotaa ja palkita epäoikeudenmukainen hyökkäys itsenäistä valtiota kohtaan. Meissä asuu syvällä kaipaus oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen. Usein kuitenkin joudumme näkemään, että tässä maailmassa oikeus ei toteudu, vaan täällä toimitaan vahvemman oikeudella. Se, jolla on enemmän vaikutusvaltaa, aseita, omaisuutta, merkittäviä ystäviä saa tahtonsa läpi ja muut joutuvat kärsimään vääryyttä. Emme voi pitää nelisen vuotta sitten käynnistynyttä sotaa oikeutettuna sotana emmekä nyt julki tullutta rauhansuunnitelmaa oikeutettuna rauhana. Mutta tuomiosunnuntain viesti on, että kerran oikeudenmukaisuus toteutuu juuriaan myöten. Silloin tuomarina on oikeudenmukaisuuden lähde, jonka edessä kukaan ei voi puolustautua vääryydellä.

Hyvät seurakuntaiset! Eikö ole hyvä ajatella, että tilinteon päivänä saamme kohdata tutun tuomarin. Hänen hahmonsa näemme nytkin alttaritaulussa ja hän antaa meille itsensä leivässä ja viinissä. Tuomari tarjoutuu samalla puolustusasianajajaksi ja sijaiskärsijäksi. Hän ottaa paikkamme tuomittuna, että voisi vapauttaa meidät. Hän sanoo: 17 ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” (Joh 3:17). ”Sitä, joka uskoo minuun, ei tuomita, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh 5:24). Siksi tuomiopäivä on armon päivä ja Kristuksen kuninkuuden sunnuntai.

Evankeliumin kysymys kuuluu: Milloin me näimme sinut apua pyytämässä? Johannes lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, onko hän se tuleva, vai pitääkö heidän odottaa vielä jotain toista. Silloinkin Jeesus kehotti katsomaan ja kuulemaan: Niinpä Jeesus vastasi: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma” (Lk 7:22). Jesajan ennustukset täyttyivät siinä, mitä Jeesus teki ja sanoi. Tähän työhön meitäkin kutsutaan, tekemään Jumalan valtakuntaa näkyväksi tekojen ja vapauttavan sanoman kautta. Hyvää tehneet eivät edes huomanneet, milloin he olivat palvelleet lähimmäisissään Kristusta. Teot syntyvät kuin itsestään, sillä ne saa aikaa Kristus meissä. Niitä tekoja ei tehdä ansiomielessä, vaan sydämen halusta.

Hyvät papit ja diakonian virkaan vihittävät! Tuomiosunnuntain evankeliumi antaa teille tärkeän tehtävän: pitää silmät auki ja olla valmis kohtaamaan niitä ihmisiä, joista evankeliumin kertoo eli näkemään apua tarvitsevat ja lohdutuksen sanomaa kaipaavat lähimmäiset. Heissä Kristus lähestyy meitä ja tilinteon päivänä on tärkeintä, huomasimmeko heidät ja heidän tarpeensa. Uuden virren sanoin voimme pyytää: ”Silmäni aukaise, Jumalani”. Työtä on paljon, lähtekää auttamaan niitä, jotka odottavat teidän apuanne ja evankeliumin vapauttavaa sanomaa. Herra siunatkoon työnne!

Piispa Matti Salomäki