”Nyt on työn aika”

Evankeliumi

Mark. 16:14–20

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 16

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

SAARNA ”Nyt on työn aika”

Helatorstai on eron, kaipauksen ja toivon päivä. Jeesus ilmestyi ylösnousemisensa jälkeen sadoille ihmisille 40 päivän aikana, mutta sitten hän lähti pois. Apostolien teoissa kerrotaan tästä tilanteesta, kun opetuslapset tuijottavat taivaalle ja koittavat päästä selvyyteen, mistä tässä nyt taas on oikein kyse. Hämmentyneen joukon viereen ilmestyy sanansaattaja, joka kertoo tärkeän viestin: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän”. Ja opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla.

Näistä tapahtumista on kerrottu Apostolien teoissa ja evankeliumeissa. Oikeastaan tarkempi kuvaus näistä tapahtumista on Luukkaan kertomana Apostolien teoissa. Markuksen evankeliumissa, josta tämän päivän evankeliumi kuultiin, tapahtumat kerrotaan lyhemmin, kuin vähän oikaisten. Markuksen evankeliumin loppujakeita pidetäänkin myöhempänä lisäyksenä evankeliumille. Varsinainen teksti päättyy siihen, kun naiset olivat niin pelästyneitä ja pyörällä päästään, etteivät he sanoneet kenellekään mitään. Se olisikin ollut aika erikoinen loppu evankeliumille.

Nykyisessä Raamatussa voimme kuitenkin lukea kuin jälkikirjoituksen tälle tarinalle. Se puuttui vielä 300-luvulla monista käsikirjoituksista, mutta sen on täytynyt olla olemassa jo 100-luvulla, koska vuoden 185 tienoilla kuollut kirkkoisä Irenaeus lainaa sitä. Jälkikirjoituksessa on ilmeisesti lainattua tekstiä niin Matteuksen, Luukkaan kuin Johanneksenkin evankeliumeista sekä vielä jostakin tuntemattomasta lähteestä. Mutta tämä lisäys tekee evankeliumista paljon ymmärrettävämmän.

Kaikki ei siis päättynyt siihen, että naiset tulivat haudalta eivätkä kertoneet kenellekään mitään. Ei, vaan Jeesus itse ilmestyi yhdelletoista opetuslapsella ja antoi heille vähän palautetta ja lähetti matkaan. Mutta Apostolien teoista voimme käsittää tarkemmin, missä järjestyksessä kaikki tapahtui.

Pääsiäisen jälkeinen aika oli Jeesuksen ilmestymisten aikaa. Hän ilmestyi ylösnousemisensa jälkeen opetuslapsille ja sadoille muille silminnäkijöille. Näin hän todisti olevansa elossa. Hän näytti naulan jäljet käsissä, jaloissa ja kyljessä ja söi ja puhui ja antoi koskettaa itseään.

Opetuslapsille pääsiäisen jälkeinen aika oli toipumisen ja uuden rakentamisen aikaa. Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen odotus vielä jatkui. Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö vielä, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on luvannut. Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee ja tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.

Teillä papiksi tänään vihittävillä on myös ollut odottamisen aikaa, osalla vuosia, osalla kuukausia. Papiksi ei nimittäin vihitä automaattisesti ja saman tien valmistumisen jälkeen, vaan vasta sitten kun on osoittaa seurakunta, johon pappi määrätään. Sitä ennen on käytävä haastattelussa niin tuomiokapitulissa kuin seurakunnassa. Haastatteluissa arvioidaan hakijan soveltuvuutta seurakuntaan ja papin tehtävään. Papin tehtävään tarvitaan niin sisäinen kutsumus kuin seurakunnankin kutsu.

Odottavan aika on joskus pitkä. Sinä aikana voi joutua punnitsemaan omaa kutsumustaan ja omaa paikkaansa tässä maailmassa. Aika voi tuntua raskaalta ja oma kutsumus voi olla koetteella. On ehkä takana hakuja kymmeniin seurakuntiin ja paikkaa ei vain tahdo löytyä. Mutta kutsuja on uskollinen eikä hän kadu kutsumistaan. Nyt teidän odotuksenne on päättynyt.

Odottamisella on aina myös tarkoituksensa. Jeesus valmistautui omaan tehtäväänsä 30 vuotta. Mooses oli Midianin autiomaassa 40 vuotta valmistautumassa kansanjohtajan tehtävään. Paavali oli myös kääntymisensä jälkeen joitakin vuosia kypsymässä tehtäväänsä. Odottaminen voi juurruttaa meitä syvemmälle uskoon, Kristukseen ja armoon. Kaikki se elämänkokemus, mitä teillä on tullut opiskellessa ja kenties toimiessa aivan erilaisissa tehtävissä yhteiskunnassa on sekin hyvää pääomaa, kun edessä odottaa työ seurakunnan ja hyvin erilaisten seurakuntalaisten parissa.

Odottamiseen liittyi opetuslapsilla myös lupaus uudesta voimasta ja auttajasta. Kun tänään teidän odotuksenne täyttyy, emme lähetä nytkään teitä matkaan omin eväin, vaan saatte ottaa vastaan Pyhän Hengen voiman ja lahjat, joita pyydämme teille, kun siunaamme rukouksella ja kätten päälle panemisella teidät uuteen virkaan. Kirjeessään Timoteukselle Paavali viittaa tällaiseen siunaamiseen:

Myöhemmin Paavali vielä muistuttaa: ”Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi”. (2 Tim 1)

Tehtävän saatuanne tekin tulette olemaan Kristuksen todistajia. Markuksen evankeliumi kertoo vielä tarkemmin, mikä oli heille annettu tehtävä: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Jokaisessa evankeliumissa on lähetys- ja kastekäsky. Markuksessa se on muita lyhyempi. Tehtävä on julistaa evankeliumia ja kastaa. Ja evankeliumissa kerrotaan, miten ”opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä”.

On huomattava, että opetuslapsia ei lähetetty tekemään tunnusmerkkejä vaan heidät lähetettiin julistamaan evankeliumia. Ihmeet ja merkit ja tunnusteot kyllä kiinnostavat ja moni mielellään juoksisi niiden perässä. Se ei ollut kuitenkaan opetuslasten tehtävä, vaan heidän tehtävänsä oli julistaa evankeliumia. Jos luotamme siihen, että evankeliumi on hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta ja että hän on itse sitoutunut siihen, se riittää. Julistettu sana tekee työtään ja kantaa satoa sen mukaan kuin Jumala haluaa. Merkit seuraavat automaattisesti. Missä evankeliumi otetaan vastaan, näkyy merkkeinä armahdettuja ihmisiä, jotka armahtavat itseään ja toisia ja syntyy Hengen hedelmiä: uskoa, toivoa, rakkautta, pitkämielisyyttä, lempeyttä, itsehillintää ja muuta sen kaltaista. Meidän tehtävämme on julistaa ja Herra vahvistaa sen milloin mitenkin hyväksi näkee.

Kohta teidät lähetetään palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Evankeliumi on ulospäin suuntautuva ja leviämään tarkoitettu sanoma. Jeesus sanoi häntä taivaaseen astumisen päivänä lähettämään tulleille, että tulette olemaan todistajani aina maan ääriin saakka. Evankeliumissa kerrotaan, miten opetuslapset lähtivät liikkeelle ja saarnasivat kaikkialla. Näin evankeliumi lähtee nyt teidänkin mukana liikkeelle taas uusille seuduille ja uusille ihmisille, kulkee se polku sitten minne tahansa ja vaikka maan ääriin saakka. Kaikkialla, minne menettekin, tehtävä on sama: saarnata evankeliumia, julistaa armoa ja totuutta, kertoa Jumalan rakkaudesta ja armosta Kristuksessa. Siihen voiman, sanat ja taidon antaa Pyhä Henki.  Sen kautta Jeesus on itse teidän kanssanne, kuten hän lupasi olla omiensa kanssa kaikki päivät.

Tämä maailma elää monenlaisten pelkojen ja huolten keskellä. Taivaalla näkyy synkkiä pilviä ja tulevaisuus pelottaa. Terveys, talous, rauha ja muut asiat herättävät huolia. Kaiken tämän keskellä evankeliumi on valo pimeydessä ja toivo toivottamalle. Sitä valoa saatte olla viemässä eteenpäin.

Helatorstain evankeliumi ja muutkin tekstit ovat hyvin dynaamisia. Apostolien tekojen kysymyskin on toisinaan hyvin ajankohtainen: ”Mitä te siinä seisotte katselemassa?” Siis mitä te siinä vain seisoskelette. On aika lähteä liikkeelle! Menkää, julistakaa, kastakaa, todistakaa! Palvelkaa ja rakastakaa! On monia, jotka odottavat hyvää sanomaa ja rakkauden tekoja. Papin työ on innostavaa ja haastavaa, se sieppaa mukaansa tuoden vastaan uusia tilanteita ja haasteita joka päivä.

Mutta sen takia on myös välttämätöntä välillä pysähtyä. On aika pysähtyä, jäädä odottamaan, katsella taivaalle. Että olisi jaettavaa, on myös itse ammennettava. Että jaksaisi auttaa väsyneitä, täytyy itsekin levätä. Muistakaa työn vastapainona myös pitää kiinni vapaapäivistä ja vapaa-ajasta. Perhe ja läheiset ja ystävät tarvitsevat oman huomionsa ja aikansa. On tärkeä levätä ja liikkua, lukea ja rukoilla. Sitten on taas voimia vastata seurakunnan ja seurakuntalaisten tarpeisiin ja työn haasteisiin välillä hyvinkin vaativien tilanteiden keskellä.

Helatorstai muistuttaa meitä edessä olevasta kirkkaudesta. Nyt on vielä työn ja vaivan aika, mutta kerran taisteleva kirkko on riemuitseva kirkko, kerran työn saa jättää taakseen ja käydä juhlaan. Siitä voimme kokea esimakua jo täällä vietettävissä juhlissa ja ehtoollisaterialla. Meitä odottaa juhla, josta äsken veisasimme. Viimeinen säkeistö rohkaiskoon meitä:  ”Korotettu Herramme, halleluja, aina olet luonamme, halleluja. Isän kanssa hallitset, halleluja, puolestamme rukoilet, halleluja”.

Evankeliumi alkaa kertomuksella siitä, kuinka Jeesus viimein ilmestyi yhdelletoista opetuslapselle heidän ollessaan aterialla. Kohta me kaikki saamme käydä sille aterialle, jossa Jeesus Kristus on itse läsnä leivässä ja viinissä. Evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus ”moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena”. Tällaiseksi voi itsensä välillä kokea, epäuskoiseksi, kovasydämiseksi, hitaaksi uskomaan. Mutta silti Jeesus uskoi tehtävän heille ja antoi heille kaiken anteeksi. Näin mekin tällaisina voimme palvella Jumalan valtakunnassa, itsessä heikkona, mutta Jumalan varustamana ja lähettämänä. Evankeliumin vieminen eteenpäin on meidän ihmisten tehtävä, ei enkelien. Meille hän uskoi tämän tehtävän. Aikaa on niin kauan, kunnes hän palaa takaisin, kuten hänen kerran nähtiin täältä lähtevän. Vielä on työn aika. Nyt on työn aika!

Matti Salomäki