”Ole uskollinen vähässä”

Mikä on sinun talenttisi? Tätä pyrittiin selvittämään suositussa televisio-ohjelmassa Talent-Suomi, jota esitettiin vuodesta 2007 lähtien yli kymmenen vuoden ajan. Ohjelmaa oli mielenkiintoista seurata, sillä esiintyjillä oli hyvin monenlaisia erityistaitoja, joilla he pyrkivät mukaan kilpailuun. Siellä oli tavanomaisten tanssijoiden ja laulajien lisäksi esimerkiksi beatboxaajia, ilmaveivaajia, trikkaajia ja kahlekuninkaita. Tuomaristo sitten arvioi, kenen talentti on niin erityinen, että kilpailija pääsee jatkoon.

Talentti on niitä Raamatun ajan termejä, joka ovat vieläkin käytössä aivan puhekielessä. Alun perin kyseessä on kuitenkin vanha painomitta; talentti tarkoitti vedellä täytetyn amforan eli keraamisen ruukun painoa. Sittemmin sitä käytettiin myös rahayksikkönä. Roomalaisella kaudella talentti vastasi 6000 denaaria ja denaari oli puolestaan työläisen päiväpalkka.

Vertauksen isäntä antoi palvelijoilleen eri määrät talentteja hopeaa. Yksi talentti oli arviolta 25 kiloa eli jokainen sai valtavan omaisuuden hoitoonsa. Vielä konkreettisemmin määrän voi hahmottaa ajattelemalla kuuden tuhannen päivän eli noin 20 vuoden palkkoja. Nykyrahassa voisi karkeasti sanoa, että yksi talentti vastaa noin 600 000 euroa, viisi talenttia 3 miljoonaa euroa. Kukin palvelija sai siis aikamoisen alkupääoman käyttöönsä.

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Me kaikki olemme saaneet jo siinä suuret talentit käyttöömme. Mutta kuten kertomuksessa, lähtökohdat elämälle eivät ole samanlaisia. Toinen saa jo lapsesta paljon paremmat eväät elämään kuin joku toinen. Tämä korostuu, jos ajattelemme vaikkapa jossain kehitysmaassa tai sodan keskellä syntynyttä lasta verrattuna varakkaaseen länsimaiseen perheeseen syntynyttä lasta. Kertomuksessakin todetaan, että kullekin annettiin hänen kykyjensä mukaan – ei siis yhtä paljon. Elämä tässä syntiin langenneessa maailmassa ei ole tasapuolista. Isäni ja hänen sisarustensa lapsuudessa pulaa oli aivan päivittäisistä tarvikkeista, esimerkiksi kenkiä ei tahtonut riittää kaikille lapsille, vaan niitä piti käyttää vuorotellen. Moni iäkkäämpi ihminen on kertonut, että olisi halunnut nuorena opiskelemaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta, vaan piti jäädä kotitilaa tai läheisiä hoitamaan. Lähetystyössä kohdataan ihmisiä ja kansoja, joilla on aivan erilaiset lähtökohdat elämään, kuin vaikka meillä tämän päivän Suomessa.

Sanotaan, että kullakin on oma ristinsä, mutta niin on kullakin myös omat talenttinsa. Ristit eivät ole samanlaisia eivätkä talentit ole samanlaisia. Ja kuten äskeisessä lauluesityksessä (”Minun käteni soi”) viitattiin, Jumala voi muuttaa ristinkin talentiksi. Kukin voi omista lähtökohdistaan pyrkiä parhaaseen päämäärään ja lisäksi Jumala johdattaa erilaisia polkuja pitkin meitä erilaisiin tehtäviin. Jumalan johdatus on toisinaan hyvin loogista ja ennustettavaa, toisinaan täysin käsittämätöntä ja yllättävää. Tärkeintä on olla uskollinen omalla paikallaan ja omassa tehtävässään, uskollinen vähässä.

Kertomuksen kaksi miestä saivat hankittua saman verran omaisuutta lisää, mitä olivat saaneet käyttöönsä. Korkoprosentiksi tulee siis huikeat 100 prosenttia. Siitä voisi tämän ajan sijoittajakin olla tyytyväinen. Ensimmäinen ja toinen mies ryhtyivät heti toimeen. He ymmärsivät tehtävän ja saaneensa lahjan. Kolmas sen sijaan tiesi isäntänsä ja pelkäsi häntä. Sen hän sanoo syyksi, että piilotti saamansa talentit maan alle kätköön. Maaperä on vanhastaan ollut suosittu pankkiholvi. Siitä kertovat arkeologiset löydötkin. Maahan on kätketty monenlaisia aarteita suojaan ryöstäjiltä tai vihollisilta. Myöhemmin aarre on voitu käydä hakemassa kätköstä käyttöön. Näinhän esimerkiksi huumeiden salakuljettajat toimivat usein nytkin. Mutta maahan kätketty talentti ei tuota mitään, siitä ei ole iloa ja apua kätkijälleen eikä kenellekään muullekaan. Se on haudattu, se on kuin kuollut, kunnes se kaivetaan esiin.

Kolmannen talentin saaja palautti aarteensa kätköstä isännälleen. Kertooko se siitä, että isäntä tuli odottamattoman nopeasti takaisin, eikä hän ollut ehtinyt käyttää aarretta edes omaksi hyväkseen vai kertooko se pelkästään pelosta. Tämän miehen esimerkki on edelleen kielenkäytössä negatiivisena sanontana: ”Älä kätke talenttejasi”.

Mikä saa pelkäämään ja jättämään lahjat piiloon? Lienee meille suomalaisille tyypillistä, että hävetään, vähätellään ja vertaillaan toisiin. Sosiaalinen media lyö lisää löylyä tuohon itsensä vähättelyn ja talenttinsa kätkemisen kulttuuriin. Toki sitä voi käyttää myös päinvastaiseen tarkoitukseen. Mutta entäpä jos päivän evankeliumi ja esimerkit talenttien käytöstä olisikin meille jokaiselle rohkaisuksi tänään katsoa saamiaan talentteja, kiittämään niistä ja kyselemään, miten voisin käyttää niitä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi ja iloksi.

Elämä on lahja. Se on jo itsessään talentti. Kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa. Lutherin selitys jokapäiväisestä leivästä tuo esiin, miten monenlaisten lahjojen keskellä me jokainen elämme. Siihen kuuluvat niin aistit, vaatteet, omaisuus, läheiset, työ kuin yhteiskuntakin. Kaikki, mitä meillä on, on Jumalan lahjaa meille. Miten näiden kanssa tulisi toimia? Miten voisimme rohkaista lapsia ja nuoria löytämään jo varhain omat erityispiirteensä ja talenttinsa ja iloitsemaan niistä ja kehittämään niitä. Tuntuu, että jo varhain monet lahjat tukahtuvat kiireen ja kilpailun ja vertailun alle ja ne piilotetaan kätköön.

Meillä on jo syntymässä saatuja talentteja hoidettavana, voi olla maallista omaisuutta uskottuna ja on uskovina myös erityisiä armolahjoja käytettävänä. Tärkeä on meillekin apostoli Paavalin kehotus Timoteukselle:  ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi. Huolehdi tästä kaikesta ja toimi näin, jotta kaikki näkisivät sinun edistymisesi. Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua” (1. Tim. 4:14-16). Pidämmekö kaiken itsellä, vai jaammeko toisille sitä hyvää, mitä meillä on. Meille uskotut talentit voivat olla jopa pelastukseksi iankaikkiseen elämään toisille ihmisille. Siksi vertauksella on tärkeä viesti meille. Se sijoittuukin Matteuksen evankeliumissa lopunaikoja, Jeesuksen tulemista ja viimeistä tuomiota käsitteleviin viimeisiin lukuihin.

Hyvät sanankuulijat! Evankeliumin kertomus on helppo yhdistää tämän viikonlopun kontekstissa myös lähetystyöhön. Jeesus antoi lähtiessään tehtävän ja hän tulee kerran takaisin. Tehtäväksi hän antoi saarnata parannusta ja julistaa evankeliumia. Lähetystyö on usein lähtenyt liikkeelle pienestä. Yksi ihminen on saanut lähetyskutsun ja hän on kertonut siitä toisille ja niin näky on kasvanut ja levinnyt kuin metsäpalo.

Myös Evankelinen lähetysyhdistys on ollut jakamassa tätä vastuuta jo 15 vuoden ajan ja nyt hetken aikaa kirkon virallisena lähetysjärjestönä (11.11.2022). Pienenä järjestönä suuri vastuu on ollut vapaaehtoisella työllä eli juuri tavallisten ihmisten talenteilla, joita he – siis te – olette antaneet käyttöön yhteiseksi hyväksi. Uskollisuus vähässä ja näystä kiinni pitäminen ovat johtaneet eteenpäin työn laajentumiseen. Kirkon virallisena lähetysjärjestönä teille on uskottu entistä suurempi talentti hoidettavaksi, vastuu siitä, että Kristuksen kirkolleen antama tehtävä tulee hoidettua, ennen kuin hän palaa takaisin ja kysyy tilityksiä palvelijoiltaan.

Tähän tehtävään meidän ei kuitenkaan tule lähteä pelosta käsin, vaan turvaten lahjoista suurimpaan: usko ja pelastus on meille annettuja lahjoja, joista voimme iloiten kiittää. Pelastuksemme ei ole kiinni menestymisestämme tai onnistumisestamme, ei edes siitä, kuinka monta olemme saattaneet pelastuksen tielle. Saamme toimia Jumalan pelloilla ilosta ja vapaudesta käsin, todistaen Jumalan rakkaudesta ja Jumalan uskollisuudesta. Jokainen itsensä tunteva joutuu myöntämään inhimillisen heikkouden ja vajavaisuuden tämän suuren tehtävän edessä, mutta onneksi hän, joka kutsuu työhön, on nimeltään Uskollinen. Rohkaiskoon meitä myös Paavalin sanat Timoteukselle: ”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää” (2. Tim. 2:13).

Haluan rohkaista teitä lähetyksen työhön syttyneitä olemaan rohkeita ja uskollisia omassa tehtävässä, vaikka se tuntuisi hyvinkin pieneltä ja mitättömältä. Jokainen kastettu Kristukseen uskova on myös saanut lähetyskutsun lähettäjänä tai lähtijänä. Ja tuo työ alkaa usein aivan läheltä, ei vain merien takaa. Miten paljon onkaan niitä lähetyspiirejä, joissa keski-ikä on saattanut nousta jo lähelle 90 vuotta, ja jossa on uskollisesti vuosikymmenet kokoonnuttu puhumaan lähetyksestä, rukoilemaan ja keräämään varoja eri tavoin lähetyksen hyväksi. Kiitos teille uskollisille lähetyksen ystäville! Ja tervetuloa mukaan myös nuoret lähtijät ja lähettäjät! Kysele omaa paikkaasi tässä Jumalan työssä ja ole uskollinen siinä, mihin Jumala sinua kutsuu! Vielä on työn aika, mutta Isäntä on tulossa takaisin ja silloin hän kysyy, miten olemme talenttimme hoitaneet. Hän haluaa meidät työtovereikseen, hän tarvitsee meitä työtovereikseen, me kelpaamme hänen työtovereikseen! Ei ole väliä, onko sinulla viisi kertaa enemmin vai vähemmin talentteja. Tärkeintä on olla uskollinen vähässä sen yhden talentin kanssa!

Matti Salomäki