Saarna piispanmessussa Uuraisten seurakuntakodin 10-vuotisjuhlassa (Matti Salomäki)

Monenlaisia puita

Saarnaa valmistellessa sain tyttäreltäni kuvan, jossa heidän pihassaan olevan vanhan omenapuun yksi haara kolmesta oli romahtanut maahan ja samalla paljastui, että juuressa oleva laho uhkaa myös kahta muuta haaraa. Puussa oli kyllä kasvamassa runsas sato, mutta haurastunut runko ei enää jaksanut kantaa satoa.

Muutama vuosi sitten tuomiokirkkoseurakunnan hautausmaalta kaadettiin paljon koivupuita pois. Se oli järkytys monelle seurakuntalaiselle, sillä puut olivat vuosikymmeniä kuuluneet maisemaan ja opastaneet myös oikean haudan äärelle suurella hautausmaalla. Paljastui kuitenkin, että suurin osa vanhoista koivuista oli sisältä hyvin lahoja, vaikka pinnasta ne näyttivätkin ehjiltä. Puiden kaato oli turvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Jos puu on hyvä, se kestää ja jaksaa kantaa satoa, mutta huono puu ei pysty toteuttamaan tehtäväänsä.

Tämän päivän teema on ”Jeesus, parantajamme”. Parantamista tarkoittava sana voidaan alkukielessä kääntää myös pelastamiseksi. Jeesus on siis myös pelastajamme. Ei vain sellainen, joka korjaa ulkonaiset ruhjeet ja saa pintapuolen kiiltämään, vaan korjaa sen, mikä on sisällä näkymättömissä ja mistä kaikki kumpuaa ulospäin. Jeesus voi kyllä parantaa sairauksia ja vaivoja ja niin hän toimikin maan päällä eläessään, mutta tärkeintä on, että hän on ainut, joka voi parantaa sydämen eli sisimmän, josta nousee usko ja kaikki Hengen hedelmät.

Huonoja omenoita ei saa hyviksi maalaamalla ne punaiseksi, vaan tekemällä koko puun terveeksi.  Meidän ihmisten ongelma ei ole ensisijaisesti kielessä vaan sydämessä. Sanat ovat kuin hedelmä puussa. Ne paljastavat, millainen puu on. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Mistä sanamme kumpuavat

Me elämme sanojen ja puheen tulvan keskellä. Menestystä ja suosiota mitataan usein puheen kautta. Politiikassa, viihteessä, liike-elämässä menestyvät parhaiten usein ne, jotka ovat sukkelia suustaan ja joiden suusta tulee puhetta lakkaamattomana virtana. Mitä sitten tarkoittaa Jeesuksen puhe turhista sanoista, joista on kerran tehtävä tili. Nostaako se hiljaiset ja vähäpuheisemmat etusijalle puheliaisiin verrattuna. Onko siis karjalaisuus tai savolaisuus huonompi tausta kuin pohjalainen jurous tai hämäläinen hitaus? Olisiko syytä aina säästellä sanoja ja tyytyä lähinnä kuuntelijan rooliin? Tästä ei varmastikaan ole kysymys. Meidät on luotu erilaisiksi ja sellaisina saamme toteuttaa itseämme, vilkkaampina tai hiljaisempina. Ei kannata yrittää olla jotain, mitä joutuu jotenkin väkisin toteuttamaan.

Jeesuksen opetus nousi fariseusten valheellisista sanoista. Voinee siis todeta, että turhat sanat ovat ennen kaikkea sanoja, jotka eivät ole tosia, turhat sanat ovat valheetta, katteettomia lupauksia tai perusteettomia lohdun sanoja – siis sanoja tai väitteitä, joille ei ole katetta. Joudumme tilille kaikista turhista ja tyhjistä sanoista, hyödyttömistä ja ajattelemattomista sanoista.

Sananlaskuissa on paljon viisautta sanoihin liittyen. Snl 10:19 todetaan edellisen käännöksen mukaan: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava”. Nykyinen käännös sanoo saman vähän miedommin: ”Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee”. Samassa luvussa opetetaan: ”20 Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina. 21 Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen”. ”10 Kavala silmänisku tuo tuskaa, ja mieletön puhe vie tuhoon. 11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, jumalattoman suussa piilee väkivalta”. ”13 Järkevän huulilta lähtevät viisauden sanat, tyhmyrin selässä soikoon keppi! 14 Viisas panee tiedon visusti talteen, mutta vahinko on valmis, kun hullu puhuu”.

Näin Raamatun opetukset ohjaavat jo Vanhan testamentin viisauskirjallisuudessa puhumaan harkitusti ja käyttämään sanoja viisaasti. Mutta ydinasia on se, että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” tai ”mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”. Tärkeä on päivän rukouksen pyyntö: ”Opeta meitä puhumaan toisillemme sanoja, jotka ovat aitoja ja rakkautta täynnä”.

Tähän tarvitsemme Jeesuksen parantavaa kosketusta, sillä vain hän voi puhdistaa ja uudistaa sydämen niin, että sieltä kumpuaa rakentavia ja tosia sanoja, että totuus ja rakkaus tulevat sanoissamme esiin.

Jeesuksen puheista todettiin ihmetellen, että hän puhui toisin kuin kukaan ennen: ”Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti” (Lk 4:22). Hänen puheensa oli täynnä armoa ja totuutta. Vaikka hän nosti esiin epäkohtia niin yhteisöjen kuin yksityisten elämässä, hän myös osoitti tietä armon lähteelle.

Sanat eivät ole kuitenkaan vain tuomion peruste, ne ovat myös vanhurskauttamisen peruste. Evankeliumissa sanotaan: ” Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” Suun tunnustus tuo esiin myös sydämen uskon, pelastavan uskon. Roomalaiskirjeessä todetaan: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen” (Room 10:9-10). On siis merkitystä sillä, mitä sanomme ja mitä puhumme. Jeesus ei ainoastaan käske kantamaan hyvää hedelmää. Hän tekee ihmisestä uuden puun.

Seurakuntakodin juhlavuosi

Hyvät seurakuntalaiset! Tänään saamme viettää Uuraisten seurakunnan seurakuntakodin 10-vuotis- juhlaa. Seurakuntataloa kutsutaan monesti todella nimellä ”seurakuntakoti”. Se kertoo hyvin siitä, että paikka ei ole vain viranomaisen hallintorakennus tai työntekijöiden työ- ja kokoontumispaikka, vaan se on paljon enemmän. Se on koti, jossa seurakuntalaiset voivat palvella toisiaan ja kuunnella yhdessä Jumalan sanaa ja kantaa toisiaan rukouksin ja ylistää laulaen ja veisaten, kokoontua yhteiselle aterialle ja jakaa elämän iloja ja suruja eri-ikäisten kokoontumisissa. Kirkko on varsinainen sanan ja sakramenttien jakamisen paikka, mutta seurakuntakodissa mahdollistuu monenlainen arkisempi ja käytännöllisempi toiminta. On hienoa, että tämä rakennus on saanut palvella teitä jo kymmenen vuoden ajan.

Seurakuntakodin saaminen oli pitkän suunnittelun ja ponnistelun tulos. Monet paikkakunnan asukkaat olivat talkoilla osallistumassa hankkeen toteuttamiseen. Vanha, käyttökelvoton seurakuntatalo purettiin talkoovoimin uuden tieltä ja uutta taloa on kalustettu ja koristettu talkootyöllä uuraislaisten omin voimin.

Toimivien ja terveiden tilojen myötä olette päässeet kaikki työntekijät ja työmuodot saman katon alla. Työntekijöiden yhteys ja yhdessä toimiminen toteutuvat näin paljon paremmin. On myös helpompi sitoutua yhteisiin tavoitteisiin ja päämääriin. Uskon, että tämän kodin valmistumisella on ollut merkittävä myönteinen vaikutus koko seurakunnan toimintaan ja elämään, kuten edeltäjäni Simo-piispa käyttöönottojuhlassa totesi. Toivottavasti koti saa palvella myös jatkossa yhä uusia ihmisiä kutsuen ja kooten ja lähettäen seurakuntalaisia toteuttamaan seurakunnan perustehtävää. Talon tehtävä ei ole olla vain lämmin rakennus. Sen tehtävä on olla paikka, jossa Kristus kohtaa ihmisiä ja tekee hyvän puun, joka kantaa hyvää hedelmää.

Olkoon tämä koti jatkossakin paikka, mihin voin tulla pelkäämättä kovia ja armottomia sanoja, turhia ja haavoittavia sanoja; olkoon täällä tilaa hiljaisuudella ja hoitaville, parantaville sanoille, Kristuksen sanoille. Siunatkaa toisianne! Latinan sana benediktio tarkoittaa siunaamista, sananmukaisesti ”hyvän puhumista”.

Päätös

Jeesus sanoo, että puu tunnetaan hedelmistään. Mutta ennen kuin hän odottaa hedelmää, hän antaa elämän. Hän on parantaja. Hän parantaa sen, mitä emme itse pysty korjaamaan. Hän antaa anteeksi, uudistaa sydämen ja kasvattaa meissä vähitellen sellaista hedelmää, joka ilahduttaa Jumalaa ja lähimmäistä. Siksi saamme tänäänkin tulla hänen luokseen juuri sellaisina kuin olemme – emme näyttämään hyvää hedelmää, vaan vastaanottamaan elämän, jonka vain Kristus voi antaa. Jeesus ei vain vaadi hyvää hedelmää, vaan hän tekee sen mahdolliseksi.

Tänään me saamme nauttia hänen työnsä hedelmää, kun meitä kutsutaan leivän ja viinin ääreen ehtoollispöytään. Jeesus on parantajamme. Tuo alussa mainittu omenapuu menetti asiantuntijan käsittelyssä maahan romahtaneen oksan, mutta laho kohta sai käsittelyn, jolla kaksi muuta haaraa säästyi. Parantaja voi joutua karsimaan meistäkin jotain huonoa pois, että hyvä voisi kasvaa meissä.