”Onko enkelillä siivet?”

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

SAARNA ”Onko enkelillä siivet?”

Hyvät sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, Multialla ja Keuruulla asuvat pyhät!

Paavali aloittaa monet kirjeensä osoittaen ne eri paikkakunnalla asuville pyhille. Nyt koolla olette te, Multialla ja Keuruulla asuvat pyhät, eli seurakunnan jäsenet, Kristukseen kastetut ja häneen uskovat. Pyhä saattaa tuntua kovin juhlalliselta nimitykseltä, mutta tuo pyhyys ei olekaan omaa ja ansaittua, vaan lahjaksi saatua, armosta annettua.

Nyt teillä täällä asuvilla pyhillä on juhlapäivä. Jo ruotsin vallan aikana valmistunut kirkko on käynyt läpi perusteellisen remontin ja nyt saamme ottaa tilan jälleen käyttöön. Tällä kirkolla on myös erikoinen nimi: Lovisa Charlottan kirkko on saanut nimensä Kustaa IV Adolfin lyhytaikaisen kihlatun mukaan. Taustalla on surullinen rakkaustarina, kun kihlaus purkautui ja Lovisa itsekin menehtyi varsin nuorena, vain 22-vuotiaana. Myöhemmin solmimastaan avioliitosta hänellä oli kuitenkin yksi lapsi ja siitä muodostui linkki Britteihin, sillä näin hän oli Englannin kuningatar Viktorian anoppi. Huomasin, että tälle kirkolle etsittiin jokin aika sitten uutta nimeäkin – mutta se taisi olla kuitenkin aprillipäivän juttuja…

Multia kuului tuolloin kirkon rakentamisen aikaan (v. 1796) Keuruun kirkkoherrakuntaan ja nyt olette tulleet takaisin samaan tilanteeseen, kun seurakunta vuoden 2022 alusta taas liittyi Keuruun seurakuntaan. Näin historia kulkee välillä suuntaan ja välillä toiseen. Monissa seurakunnissa on palattu vanhoihin yhteyksiin, entisiin emäseurakuntiin. Rakennemuutokset voivat tuntua uhkalta, mutta ovat usein pienelle seurakunnalle myös mahdollisuus esimerkiksi kiinteistöjen korjauksiin, joihin ei itsenäisenä olisi ollut enää varaa.

Mutta hallintorakenteista riippumatta tämä kirkko on seissyt paikallaan ja palvellut lähistön asukkaita, niin kuin se saa jatkossakin palvella. Iso remontti on ollut suunnitteluineen käynnissä jo vuodesta 2019 lähtien. Nyt näemme hienon lopputuloksen. Kirkosta on tullut myös monikäyttöisempi. Onnittelut teille uusitusta kirkosta! Saakoon tämä kirkko palvella seurakuntalaisia vielä pitkään eteenkin päin!

Onko enkelillä siivet? Tällainenkin yksinkertainen kysymys voi nousta mieleen tänään mikkelinpäivänä, enkelien sunnuntaina. Johdantosanoissa todetaan, miten ”Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä”.

Jumalan luomistyön rikkaus ilmenee siinä, että Jumala on, kuten Nikean uskontunnustuksessa lausumme, niin näkyvän kuin näkymättömänkin maailman Luoja. Enkelin kuuluvat näkymättömään todellisuuteen, mutta voivat ilmestyä ihmisille esimerkiksi Jumalan viestintuojina, kuten enkeli Gabriel ilmestyessään neitsyt Marialle. Erityisesti sodan kokeneiden kertomuksissa olen usein kuullut kertomuksia enkeleistä. Samoin kuolemakokemusten tai onnettomuuksien yhteydessä jotkut ovat saaneet enkelikokemuksen. Lähtökohtaisesti enkelit ovat kuitenkin osa näkymätöntä maailmaa.

Vanhassa testamentissa Jumala ilmestyy usein enkelin hahmossa, kuten Mamren tammistossa Abrahamille. Antiikin taiteen vaikutuksesta enkeleille maalattiin kirkkotaiteessakin siivet, jotta heidät erotettaisiin kuolevaisista ihmisistä. Uudessa testamentissa enkeleitä pidetään henkiolentoina, Jumalan tahdon toteuttajina ja taivaallisina sotajoukkoina. Raamattu antaa eväitä myös ajatukselle suojelusenkeleistä.

Enkelit ovat liikkeellä erityisesti pelastushistorian käännekohdissa, esimerkiksi kun Maria saa tehtävän toimia Jeesuksen äitinä, Jeesuksen haudalla ja Jeesuksen taivaaseenastumisen yhteydessä. Tämä päivä on erityisesti omistettu yhdelle nimeltä tunnetuista enkeleistä, Mikaelille.

Tämän päivän psalmissa on rohkaiseva viesti meille: ”Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät” (Ps 34). Evankeliumissa viitataan myös henkilökohtaisiin enkeleihin:  ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Enkeleillä on oma tärkeä tehtävänsä sanansaattajina, suojelijoina ja kehottajina. Mutta enkeleitä ei tule palvoa eikä heitä voi asettaa välimiehen asemaan Jumalan ja ihmisen välillä. Enkelit eivät ole jumalia, nekin ovat luotuja, ne eivät ole sovittaneet syntejämme eivätkä ne pelasta meitä, vaan ohjaavat meitä pelastajan luokse, Jeesuksen luokse. Myös länsimaihin virranneeseen uuteen uskonnollisuuteen kuuluu erilaisia enkelioppeja. Niitä on syytä tarkistella kriittisesti ja Raamatun ja kristinuskon opetuksiin peilaten.

Niin, onko siis enkeleillä siivet? Raamatun kuvaamissa tapahtumissa enkeleillä ei ole siipiä. Ne ovat taiteen ja mielikuvituksen lisäyksiä, mutta ehkä tällaisten kuvausten viestinä on ollut paitsi erottaa hahmot ihmisistä, myös yritys kuvata heidän rooliaan suojelijoina ja nopeasti paikasta toiseen ehtivinä olentoina. Minullakin on kotona enkelitaidetta, enkelipatsas, jolla on siivet ja toisaalta kopio Tampereen tuomiokirkon haavoittuneesta enkelistä. Ei nimi miestä pahenna eikä siivet enkeliä.  Sellaisina ne on opittu tuntemaan jo pyhäkoulukuvista ja suojelusenkeli-tauluista eikä sitä kuvaa tarvitse hylätä.

Jumalanpalveluksissakin voimme ajatella olevamme yhdessä enkelijoukkojen kanssa. Kehotetaanhan ehtoollisliturgiassa ylistämään Jumalaa yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

Tämän päivän evankeliumissa ollaan toisenkin suuren kysymyksen äärellä. ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Tässä ajassahan sitä usein mittaillaan: kenellä on eniten valtaa, kenellä eniten rahaa, kenellä eniten someseuraajia… Kuka on suurin? Eikä tämä ole vierasta kirkossakaan: jo vanhastaan istumapaikat kirkossa oli varattu arvon mukaan. Vieläkin voidaan keskustella, kuka käyttää valtaa kirkossa, kuka sanoo viimeisen sanan, kuka käyttää kirkon ääntä, mikä on herätysliikkeiden ja kirkon valta-asetelma tai miten se on suhteessa naapurimaiden kirkkoihin.

Kaikille meille vallan äärellä pyöriville on niin terveellistä Jeesuksen opetus, kun hän otti pienen lapsen luokseen ja asetti hänet kaikkien keskelle ja totesi: ”totisesti ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, että pääse taivasten valtakuntaan”. Ei ole tarkoitus muuttua lapselliseksi eikä jättää omaa vastuutaan toisille lasten tavoin, vaan löytää se nöyryys ja luottamus, jota voidaan lapsessa nähdä.

Mutta on myös suuri huoli tämän päivän lapsista ja nuorista. Jeesus sanoo, että joka ottaa luokseen tällaisen lapsen, ottaa luokseen minut. On tärkeä muistaa, että paitsi kärsivissä ihmisissä, yksinäisissä, lapsissa, vangeissa, kodittomissa niin myös lapsissa kohtaamme Kristuksen. Mielessä ovat erityisesti lapset, jotka joutuvat kärsimään väkivallan, hylkäämisen, rakkauden puutteen, nälän ja muiden raskaiden taakkojen keskellä. Lapsia myös käytetään hyväksi monin tavoin ja erityisesti niihin liittyy Jeesuksen myllynkivi-vertaus. Kuinka voisimme vahvistaa lapsille oikeutta olla lapsia, saada turvallinen läheinen, saada hyvää opetusta ja kasvatusta tuossa tärkeässä vaiheessa. Siinä seurakunnillakin on tärkeä tehtävä ja suuri mahdollisuus. Seurakuntien kontaktipinta lapsiin on vähentynyt, enää kaikki eivät kulje päiväkerhopolkua niin kuin ennen. Miten ja missä voisimme  heille välittää kristillistä rakkautta, opetusta ja kasvatusta, missä kertoa heille Jeesuksesta?

Hyvät seurakuntalaiset! Tämäkin Multian kirkko on saanut olla turvapaikka ja lohdutuksen paikka yli 200 vuoden aikana lukemattomille lapsille ja aikuisille. Enkelijoukot ovat varmasti olleet täällä monesti seurakunnan yhteisen kiitosaterian ylistyskuorona ja lähteneet suojelemaan tehtävänsä mukaisesti monenlaisille poluille. Tänäänkin me voimme luottaa siihen, että Jumala enkelijoukkojensa kanssa on meidän turvanamme ja me saamme lapsen tavoin nöyrästi luottaa Isään, joka pitää huolta ja johdattaa. Enkelit olkoot saattamassa meitä kerran myös perille, kun aikamme täällä tulee täyteen. Silloin saamme olla yhdessä Kristuksen kanssa ja ylistää enkelien ja kaikkien pyhien kanssa häntä, jota täällä katsomme vasta uskon silmin, mutta siellä kasvoista kasvoihin.

Enkelit ovat totta ja lähellä myös tässä messussa. He auttavat meitä seuraamaan Kristusta ja pääsemään perille, kuten kirjeessä hepralaisille todettiin:  ”Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.”

Matti Salomäki