Saarna perheneuvonnan neuvottelupäivillä Vaasassa

Matt. 13:31-33

Hyvät sanankuulijat,
kära systrar och bröder i Jesus Kristus!

Sinapinsiemen on halkaisijaltaan yhden millimetrin mittainen. Siitä voidaan hyvällä syyllä sanoa, että se on pieni, jopa kaikista siemenistä pienin. Sinapilla on kuitenkin myös toinen ominaisuus. Millimetri kätkee sisäänsä valtavan kasvuvoiman. Sinappi kykenee kasvamaan jopa 2-3 metrin korkuiseksi puuksi. Sellaisena se on kasvimaan kasveista suurimmasta päästä, ehkä jopa suurin. Ei siis ihme, jos taivaan linnun pesivät sen oksilla.

Jeesuksen vertauksen sanoma on selvä: käsittämättömän pienestä voi kasvaa käsittämättömän suurta. Alku näyttää kovin vähäiseltä ja mitättömältä, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Mitä tämä voisi merkitä tämän ajan perheneuvonnassa?

Perheneuvojan työ

Kirkon perheneuvonta on säilyttänyt vahvuutensa muutoksissa ja paineissa. Kynnys on edelleen matala: neuvonta on maksutonta ja asiakkaaksi voivat tulla muutkin kuin kirkon jäsenet. Vahvuus on myös ehdoton vaitiolovelvollisuus. On turvallista mennä kirkon perheneuvojan luokse.

Perheneuvojien työ on tavattoman vaativaa. Kirkon kotisivuilla ihmissuhteiden todellisuutta kuvataan näin: ”Ihminen on luotu toisen ihmisen yhteyteen. Aina yhdessäolo ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Rakkaus muuttuu, ystävää ei löydy, oman itsen tuntemisessakin voi olla haasteita.” Ja edelleen: ”Erilaiset tunteet ja haastavat tilanteetkin ovat osa elämää.”

Suomalainen perhe elää tänä päivänä usein kovien vaatimusten alla, vaatimusten, jotka tulevat ulkoapäin tai ovat itse asettamiamme. Vähäinen tai edes keskiverto ei välttämättä riitä. Tällaisessa perheiden ja parisuhteiden todellisuudessa ajatus pienestä siemenestä, joka kasvaa vähitellen ja yhteisellä työllä kukoistavaksi puuksi, voi olla vieläkin hätkähdyttävämpi kuin 2000 vuotta sitten.

Mitkä voisivat olla kirkon perheneuvonnassa sinapinsiemeniä, pieniä asioita, jotka voivat kasvaa kokoaan suuremmiksi? Kaksi asiaa tulee mieleeni.

Alku 1944 oli vähäinen

Kirkon perheneuvonta alku oli vähäinen. Jatkosodan päätyttyä 1944 Matti Joensuu Tampereen kaupunkilähetyksestä laittoi Aamulehteen pikkuilmoituksen, jossa hän kehotti eroa harkitsevia pysymään yhdessä. Vähäisestä alusta kasvoi kokonainen uusi työmuoto. Tänään se on kirkon toimintamuodoista ehkä kaikkein arvostetuin. Perheneuvonta on tullut todelliseen tarpeeseen. Enenevässä määrin myös miehet tunnustavat sen merkityksen hakeutumalla avun piiriin.

Lisäksi perheneuvonnan asiakaspalaute on myönteistä ja kiittävää. Kirkon kotisivujen kuvaus perheneuvonnan mahdollisuuksista näyttää siten todenmukaiselta. Siellä sanotaan: ”Parisuhdeongelmiin kannattaa hakea apua. Ulkopuolinen ammattilainen voi antaa uusia näkökulmia puheyhteyden löytämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi.”

En av familjerådgivarens viktiga uppgifter är att hjälpa var och en atta berätta sin syn, sina önskemål och farhågor. Tillsammans söker man sedan ett så bra sätt att se på saken som möjligt och kanske ett nytt sätt att tackla problemet.

Perheneuvonnan pienestä alusta on kasvanut suuri puu, jonka turviin monet hakeutuvat. Läpi Suomen on rakennettu toimiva neuvottelukeskusten verkosto.

Mitä tästä voisimme oppia? – Martti Joensuu tunnisti ihmisten avuntarpeen ja uskoi asiaansa. Hän teki parhaansa alueella, jossa ihmiselämä on ehkä kaikkein haavoittuvinta ja altis särkymiselle. Kykeneekö mikään raastamaan ja syömään ihmistä niin paljon kuin epäonnistuminen ja virheet lähimmissä ihmissuhteissa?

Toivon teidän muistavan tämän hetkenä, jona työmäärä tuntuu liian suurelta ja liian uuvuttavalta. Tieto siitä, että minua ja työtäni tarvitaan, on meistä kenelle tahansa kannustava ja auttaa jaksamaan. Teitä, kirkon perheneuvojia tarvitaan, sillä te pidätte yllä toivoa. Työllänne on pysyvä merkitys apua tarvitseville pareille ja heidän perheilleen.

Kuuntelemisen voima

Toinen sinapinsiemen on kuulemisen taito. Näin tekee mieleni sanoa, vaikka tunnenkin huonosti kirkon perheneuvojien työn arkea. Luoksenne tulevat ihmiset, jotka tarvitsevat apua hädässä. He tulevat, voidakseen purkaa sydäntään ja huoltaan. Heidän on annettava puhua. He haluavat tulla kuulluksi. Ja joukossa on niitäkin, jotka eivät osaa pukea murhettaan sanoiksi. Heidät on autettava puhumisen alkuun. ”Kun asian voi jakaa ja sitä voi pohtia ammattilaisen kanssa, vaikeatkin solmut voivat avautua”, luvataan kirkon kotisivuilla.

Kuuntelemisen voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Jos työyhteisökonsultti ei kuuntele, hän tekee nopeasti pintapuolisia ja virheellisiä johtopäätöksiä työyhteisöstä. Jos lääkäri ei malta kuunnella potilasta loppuun asti, tämän olo jää epävarmaksi, vaikka määrätty lääke olisikin oikea. Kuunteleminen ja kuuleminen edellyttävät läsnäoloa ja keskittymistä sekä kielen ja sen välittämän tunnekirjon aistimista. Kuuleminen on ehkä kaikkein tärkein työvälineenne. Pienestä kuulluksi tulemisen siemenestä voi kasvaa ymmärrys ja sitä kautta syviä ja olennaisia oivalluksia omasta itsestä ja toisesta, ja ehkäpä lopulta kokonainen uusi elämä.

Jumalan valtakunnan salattu voima

On kolmaskin sinapinsiemen. Se on kirkolle uskottu sanoma Jumalan valtakunnasta. Se on jo murtautunut tähän maailmaan ja vetänyt meidät puoleensa. Hiljaisuudessa Jumala tekee työtään, ja hänen salattu valtakuntansa kasvaa meissä.

Kirkon perheneuvonnan erityispiirre on siinä, että kuulija ja kuunneltava ovat Jumalan kasvojen edessä, tietämättä tai tiedostaen. Perheneuvoja toki tarvitsee terapeutin taitoja ja osaamista. Ammatillinen pätevyys on pohja, jolla työtä tehdään. Mutta terapian ja sielunhoidon raja on monta kertaa kovin liukuva.

Kirkon perheneuvonnassa voimme rohkeasti ajatella, että kohtaamisissa eivät ole läsnä vain auttaja ja autettava. Läsnä on myös Kristus. Tämän tiedostaminen muuttaa sen, kuinka ymmärrämme todellisuuden. Kirkon ruotsinkielisillä kotisivuilla tämä sanotaan osuvasti. Riktlinjer för Kyrkans familjerådgivning sammanfatter dess värderingar, som är tro, hopp och kärlek. Det sägs: ”Vi tror på Guds goda vilja och närvaro även i svåra livssituationer. Guds nåd och kärlek förmedlas när vi möts, och inger hopp och förtroende.”

Ihmisten ongelmia ei pidä hengellistää, mutta myöskään hengellisen elämän kysymyksiä ei pidä sivuuttaa. Ihmissuhteiden ongelmat kouraisevat syvältä, ja silloin myös hengellisen elämän kysymykset vaikkapa pahuudesta, synnistä, kuolemasta ja armosta nousevat pintaan. Etsimme ja kaipaamme hyväksyntää ja ymmärtämistä sekä toinen toiseltamme että Taivaalliselta Isältä. Rippi, anteeksianto ja anteeksisaaminen eivät välttämättä korjaa rikkoutunutta ihmissuhdetta, mutta voivat silti olla välttämättömiä, jotta jokin uusi voi alkaa.

Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä muistuttaa meitä tästä. Pieni, vaatimaton ja vähäiseltä näyttävä voi olla suurta ja merkityksellistä. Vertauksen kertovan Vapahtajan huomio ei ole lainkaan suurissa puissa, vaan pienessä alussa, johon sisältyy kasvun voima.

Miten on, uskaltaisitko ajatella, että sinäkin olet kylvämässä sinapinsiemeniä? Uskaltaisitko ajatella, että sinun työssäsi toteutuu sinapinsiemenen ihme. Kuunteleminen, vähäiset sanat ja Jumalan hyvyys voivat olla alku sille, että tarkastelemme omaa elämämme ja läheisimpiämme toisin. Kasvu on mahdollista, sillä Jumala luo koko ajan uutta ja antaa uusia mahdollisuuksia. Omalla tavallaan tämä on armoa, ja varmasti se on toivon ylläpitämistä. Aamen.

© Simo Peura