Simo Peura

Joulun keskuksessa on lapsi. Näin oli jo ensimmäisenä jouluna.

Vaikka olosuhteet olivat vaikeat, Joosef ja Maaria tekivät parhaansa. Majapaikassa ei ollut tilaa synnyttävälle äidille, mutta Joosef löysi kuitenkin eläinsuojan. Maria selvisi synnytyksestä ja huolehti lapsesta. Tämä tapahtui ilma suvun kokeneita naisia, joita olisi tarvittu juuri nyt. Kun muuta paikkaa ei ollut, hän laski lapsen eläinsuojan seimeen. Ankeista olosuhteista huolimatta Maria ja Joosef tekivät Jeesuksen hyväksi sen, mikä oli mahdollista. Mieliala ehkäpä muuttui, kun juhlavieraat, paimenet saapuivat, ja kertoivat mitä enkelit olivat puhuneet lapsesta.

Jeesuksen syntymän aikaan lasta ei arvostettu samalla tavoin kuin aikuista. Joulun evankeliumista voimme huomata, että myös Jumalan Pojan alku tässä maailmassa oli kaikin tavoin vähäinen ja vaatimaton. Olisi odottanut, että hän olisi tullut maailmaan paljon näkyvämmällä tai juhlavammalla tavalla. Olihan kyseessä Messiaan eli koko maailman pelastajan syntymä.

Vaatimaton alku ennakoi sitä, mikä toteutui Jeesuksen elämässä vuosikymmeniä myöhemmin: Jeesus käänsi niin oman aikansa kuin meidänkin aikamme arvoasetelmat ylösalaisin. Hän teki lapsesta, vähäisestä, suurimman. Eikä siinä kaikki, hänen ansiostaan lapsesta tuli esikuva aikuiselle.

Viime päivinä on puhuttu paljon lapsen oikeuksista. Syystäkin. Olemme joutuneet vaikean ratkaisun eteen: mitä meidän tulisi tehdä al-Holin leirin suomalaislapsille ja heidän äideilleen? Yksinkertaisinta olisi jättää lapset äitiensä luo, pestä kädet ja kääntää katse toisaalle ja unohtaa, mutta sitä omatuntomme ei olisi kestänyt. Maan hallitus asettui eilen lasten puolelle ja päätti, että leirin suomalaislapset tuodaan Suomeen tapauskohtaista harkintaa käyttäen.

Viime viikkojen yhteiskunnallisessa keskustelussa on viitattu useasti lapsen oikeuksien sopimukseen. Se syntyi vuonna 1989, siis vain 30 vuotta sitten. On oikeastaan hämmentävää, että sopimuksen laadinta kesti näin kauan. Lapsen oikeuksien sopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki maailman valtiot yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä sopimus on laajimmin hyväksytty kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja. Al-Holin lapsista tuli meille testi siitä, olemmeko myös käytännössä sitoutuneet lapsen oikeuksien toteuttamiseen.

Sopimuksen allekirjoittajat tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. UNICEFin entinen pääsihteeri on kiteyttänyt tämän seuraavasti: ”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”.

Joulun keskuksessa on lapsi. Ja kahdella tapaa.

Ensinnä sen vuoksi, että juhlimme maailman Vapahtajan syntymää. Seimessä kapaloissaan oleva lapsi on erityinen. Hän on Jeesus, meidän pelastajamme ja meitä varten tähän maailmaan tullut Jumalan Poika. Hänessä Jumalan ja ihmisen välille syntyy yhteys. Samalla Jeesus on yksi meistä. Sen vuoksi joulu on ilon ja kiitollisuuden juhla.

Joulun keskuksessa lapsi on myös toisella tapaa. Kunpa tänä jouluna jokainen lapsi olisi aikuisten huomaavaisuuden kohde. Tärkeämpää kuin monet paketit on huolehtia lapsista. Mitä jos tänä jouluna lahjoittaisimme lapsille onnellisuutta, rakkautta ja ymmärtämystä. Siihen on monia keinoja. Lähipiirissämme on lapsia: omia lapsia, lapsenlapsia, sisarusten lapsia, naapurin lapsia, vähävaraisten perheiden lapsia, sairaita lapsia, monenlaista apua tarvitsevia lapsia, vanki- ja pakolaisleirien lapsia, kaukana ja puutteen keskellä eläviä lapsia.

Mitä jos etsisimme sopivan kanavan ja lahjoittaisimme maailman lapsille onnellisuutta, rakkautta ja ymmärtämystä. Eikö silloin Seimen lapsikin iloitsisi ja meille tulisi joulu.

Kiitän sairaalan väkeä hyvästä hoidosta ja avusta, jota me maakunnan asukkaat olemme kuluneen vuoden aikana täältä keskussairaalasta saaneet. Toivotan perheisiinne iloista ja siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa.

© Simo Peura