Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, hyvä Satu,

Tänään on moninkertainen juhlapäivä. Aloitamme uuden kirkkovuoden perinteiseen tapaan muistelemalla Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Se oli yhtä ilon juhlaa.

Adventti on merkki siitä, että kristikunnan suuri juhla, joulu, lähestyy. Elämme iloisen odotuksen, jopa jännityksen, aikaa. Parhaiten sen huomaa joulukalentereitaan avaavista lapsista. Adventti muistuttaa siitä, että Jumala on antanut meille kaikille suuren lahjan syntymällä ihmiseksi.

Mutta iloon on toinenkin syy. Isonkyrön seurakunta saa uuden kirkkoherran, kun Satu Linko asetetaan juhlallisesti tehtävään. Tämä päivä on erityisesti Sinulle Satu suuri ilon ja kiitoksen juhlapäivä.

Kirkkoherran viran hoitaminen on vaativa tehtävä. Kirkkoherraan kohdistuu monenlaisia myönteisiä toiveita. Työyhteisö odottaa hyvää esimiestä, luottamushenkilöt kuulevaa johtajaa ja seurakuntalaiset helposti lähestyttävää paimenta, joka kohtaa luontevasti ihmiset niin kujilla kuin toreilla.

Isokyrö on vanha, perinteikäs seurakunta. Tänä päivänä puhumme kirkossa kuitenkin muutoksesta yhä useammin. Olemme tunnistaneet sen, että toimintaympäristömme on toisenlainen kuin aiemmin. Kirkon ja seurakunnan jäsenyys ei ole itsestäänselvyys – joudumme sanoittamaan sitä, miksi on hyvä olla seurakunnan jäsen. Taloudelliset voimavaramme eivät ainakaan kasva. Meidän on mietittävä tarkoin, kuinka saamme ne riittämään. Oma huolenaiheensa on kiinteistöjen tila. Lisäksi näyttää siltä, ainakin isommissa kaupungeissa, että lapset jätetään tuomatta kasteelle. Monet korostavat lasten valinnanvapautta huomaamatta, että vanhemmat päättävät monesta muusta perheen vakaumuksellisesta ja kasvatuksellisesta asiasta ilman lastensa myötävaikutusta.

Edellä kuvattuja haasteita on odotettavissa myös Isossakyrössä, vaikka olemmekin juurevan kristillisyyden vahvalla alueella. Erityisesti kirkkoherran on luettava tarkasti ajan merkkejä. Eikä vain luettava tätä aikaa, vaan myös oltava avoin uudistamaan seurakuntatyötä.

Tässä pohdiskelussa luottamushenkilöt ja työntekijät voivat olla kirkkoherralle korvaamaton apu. Tammikuussa uuden valtuustokauden alkaessa onkin katsottava riittävän kauas tulevaisuuteen. On mietittävä, kuinka seurakuntatyön vahvuudet voidaan säilyttää Isossakyrössä. Ja samalla on rakennettava yhteyksiä heihin, jotka eivät osallistu mihinkään seurakunnan tilaisuuteen.

Muutoksen edessä kirkkoherra voi kokea itsensä avuttomaksi ja epävarmaksi. ”Kuinka selviän monenlaisista, ehkäpä keskenään ristiriitaisista odotuksista, jotka minuun juuri nyt kohdistuvat?”. Tämä saattaa olla päivän kysymys sinulle Satu juhlan ilosta huolimatta.

Tekee mieleni sanoa sinulle aivan ensimmäiseksi: ”et ole yksin”. Et tee työtä yksin vaan yhdessä muiden työyhteisön jäsenten kanssa. – Olet asioita hiljaa mietiskelevä ja harkitseva mutta myös päättäväinen, kun asia on sinulle kirkastunut. Nämä piirteet ovat tarpeen, kun työyhteisöä johdetaan. Johtajan ei tarvitse itse tietää kaikkea eikä edes itse löytää vastauksia kysymyksiin. Sen sijaan hänen on viisasta jakaa vastuuta ja pitää huolta siitä, että työntekijäjoukon taidot ja osaaminen ovat täydessä käytössä.

Työyhteisö tukee esimiestään parhaiten silloin, kun se sitoutuu yhteiseen työnäkyyn eikä sorru sooloiluun, kun se toimii yhteisesti sovitun mukaisesti ja kun sen jokainen jäsen tukee esimiestä tämän johtamistehtävässä. Et ole siis Satu yksin: ympärilläsi on osaavat ja kirkon tehtävälle omistautuneet työtoverit.

Et ole Satu yksin myöskään sen vuoksi, että Isonkyrön seurakunnan luottamushenkilöt ovat tottuneet kantamaan vastuuta. Tärkeää on säilyttää selkeä työnjako. Luottamushenkilöt linjaavat yhdessä kirkkoherran kanssa seurakunnan tulevaisuuden suunnan. Tämä tuki on kirkkoherralle korvaamattoman tärkeä. Yhdessä linjaaminen on vastuun jakamista. Käytännön työn johtaminen jää sitten kirkkoherran tehtäväksi.

On vielä yksi syy, minkä vuoksi Satu sinä et ole yksin, kun ryhdyt hoitamaan kirkkoherran virkaa. Tämän sunnuntain hallelujasäkeessä psalmin rukoilija vetoaa Jumalaan näin: ”Herra, osoita, että olet uskollinen, pelasta meidät!” (Ps. 85: 8)

Tällainen vetoomus on merkityksellinen ja tarpeellinen erityisesti silloin, kun ihminen joutuu ahtaalle. Niitä tilanteita tulee eteen kirkkoherran virkaa hoidettaessa. Työssä jaksaminen ja onnistuminen ei ole vain omien voimien ja osaamisen varassa: on kysymys myös Jumalan mahdollisuuksista, on kyse Jumalan avusta ja on kyse Jumalan uskollisuudesta.

Hyvä Satu, mitä vaikeampi kysymyksesi ja murheenaiheesi on, sitä nopeammin ja useammin käänny hyvän ja armollisen Jumalan puoleen. Kristittynä meillä on oikeus vedota Herraamme Jeesukseen. Saat osoittaa hänelle pyyntösi ja vedota hänen hyvyyteensä: ”Herra, osoita, että olet uskollinen, pelasta meidät!” Saat muistuttaa Kristusta siitä, mitä hän niin moneen kertaan on luvannut. Tähän rukoukseen koko seurakunta voi yhtyä: ”Ole Kristus uskollinen Satua kohtaan, kun olet hänet tähän vaativaan tehtävään valinnut ja kutsunut.”

Tänään ensimmäisenä adventtisunnuntaina kiinnitämme katseemme Jeesukseen, joka tulee luoksemme. Meistä kukaan ei ole yksin, koska Kristus, Pelastajamme, saapuu keskellemme. Siksi Jumalan sana vakuuttaa meille tänään: ”Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.” (Matt. 21:9) Myös sinua Satu. Aamen.

© Simo Peura