Pyhiinvaellukselle Suviseuroihin

Mark. 2:5

Kuin pyhiinvaelluksella

Kristityn elämää verrataan pyhiinvaellukseen. Sen alkuna on kaste ja uskon lahjan saaminen. Vaellus jatkuu maallisen elämän päättymiseen asti. Pyhiinvaelluksella matkaa tehdään yhdessä. Yhteinen usko ja toinen toisensa tukeminen kannattelevat vaeltajia. Tarvittava matkaravinto saadaan Jumalan sanasta ja ehtoollispöydästä. Pyhiinvaelluksella reittiä on suunniteltava, mutta vaeltajia myös johdatetaan eteenpäin ennakoimattomilla tavoilla. Kristus on ylipaimenemme. Hänen Henkensä ohjaa pysymään turvallisella tiellä.

Monet ovat lähteneet näihin suviseuroihin kuin vuosittain toteutuvalle pyhiinvaellukselle. Sisin kaipaa seurapuheiden sanomaa ja Hengen virvoitusta. Halutaan päästä uskonystävien joukkoon ja jakamaan kuulumisia, niin matkan vaivoja kuin ilon aiheita.

Aiheena syntien anteeksiantamus

Suviseurojen teemana ovat Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumista: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi” (Mark. 2:5). Synninpäästö on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ydinsanomaa. Kun kaikki synnit julistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, olo on jälleen turvallinen. Vaellusta voi jatkaa kevein mielin.

Suviseurojen aihe on saatu kertomuksesta, jossa neljä miestä kantaa sairasta ystäväänsä Jeesuksen luokse. Kun miehet eivät tungoksen vuoksi pääse etenemään, he purkavat kattoa ja laskevat miehen aukosta Jeesuksen luo. Herramme ei ihmettele eikä kysele, vaan julistaa halvaantuneelle syntien anteeksiantamuksen. Monet hurskaat kuitenkin pitävät tapahtunutta Jumalan herjaamisena. Niinpä Jeesus osoittaa voimansa ja palauttaa halvaantuneen liikuntakyvyn. ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele”, hän sanoi. Ja niin mies teki.

Ystävien usko

Kertomuksessa on monta puhuttelevaa kohtaa. Ensimmäinen niistä on kantajien usko. He olivat kuulleet Jeesuksen tekemistä parantamisihmeistä ja tiesivät, että tämä voi auttaa. He näkivät esteet, mutta eivät lannistuneet.

Pyhiinvaellusta tehdään yhdessä. Afrikkalainen sanonta kuuluu: ”Jos haluat kulkea nopeasti, vaella yksin. Jos haluat päästä kauas, vaella yhdessä.” Halvaantuneen saattaminen vaati hänen ystäviltään aikaa, kekseliäisyyttä ja vaivannäköä ja ennen kaikkea lähimmäisenrakkautta. Yhdessä eteneminen johti lopulta hyvään tulokseen. Ystävien uskon kantamana hän pääsi Jeesuksen luo ja sai avun.

Pyhiinvaeltajan oma usko on toisinaan vahvempaa, toisinaan heikkoa ja arkaa. Uskon heikkouden vuoksi tarvitaan kirkon ja kaikkien Kristukseen turvautuvien yhteistä uskoa. Tästä Martti Luther kirjoittaa näin: ”Jos uskosi kuitenkin on vielä (niin) heikko…, tartu silloin sairasten viimeiseen rohtoon ja salli Äiti-kirkon kantaa sinua käsivarsillaan ja helmassaan kuin paareilla makaavaa halvaantunutta Herran eteen (Matt. 9:2), jotta Herra katsoisi kirkon uskoa…” On lohdullista muistaa, että yhteinen usko kantaa meidät Kristuksen luo silloin, kun oman uskon varassa ei enää jaksa.

Synnit anteeksi jopa pyytämättä

Toinen puhutteleva seikka kertomuksessa on se, miten Jeesus antaa miehen synnit anteeksi. Kaikki perustui armollisuuteen ilman ehtoja. Paareilla makaava mies ei edes ymmärtänyt pyytää syntejä anteeksi, hän vain toivoi parantuvansa halvauksesta. Tärkeintä oli päästä Kristuksen läheisyyteen.

Usko on olemukseltaan turvautumista Jumalaan. Se on äänekästä tai äänetöntä huutoa hänen puoleensa. Vaikka Jumala tuntuu olevan hädän hetkellä kaukana ja jopa kuuro, hän on kuitenkin läsnä. Apua pyydettäessä hänestä tulee Jumala meille, Jumala meitä varten, elämässämme läsnäoleva Jumala.

Turvan etsiminen Kristuksesta ja hänen ristinkuolemastaan on siten pyhiinvaeltajan uskon perimmäinen ilmaus. Kun ihminen suostuu avun tarvitsijaksi, Kristus saa olla Vapahtaja ja Auttaja. Hän haluaa lahjoittaa hyvää ja vapauttaa meidät itsekkyydestä. Hän tahtoo osoittaa sinulle armonsa ja antaa syntisi anteeksi. Älä milloinkaan riistä Jumalan Pojalta hänen tehtäväänsä ja Auttajan oikeuttaan, vaan käänny sydämessäsi hänen puoleensa ja pyydä häntä avuksesi.

Nouse ja kävele

Kolmanneksi minua puhuttelee Jeesuksen kehotus ”Nouse, ota vuoteesi ja käy.” Tuo hetki paljasti Jeesuksen vallan. Oli itse asiassa helppo sanoa ”sinun syntisi annetaan anteeksi”. Paljon vaikeampaa oli palauttaa halvaantuneelle hänen kävelykykynsä. Läsnäolevien epäilyn vuoksi Jeesus auttoi miestä ja vastasi hänen sanattomaan avunpyyntöönsä.

Sairaan parantaminen osoitti läsnäoleville ihmisille Jeesuksen sanojen voiman. Hänen julistamansa synninpäästö oli todellinen. Toiminnallaan Jeesus Kristus osoittaa meille rakkautta sekä sanoin että teoin, kokonaisvaltaisesti. Hän haluaa vaelluksemme jatkuvan paitsi vapaana syyllisyyden taakasta myös osallisena uuden elämän lahjoihin.

Kaiken keskipisteenä on siten pääsy Jeesuksen luo. Kun hän on läsnä, sydämiimme tulvii ilo ja rauha – se on todellista kristityn vapautta. Eikä tässä kaikki. Läsnäoleva Kristus vaikuttaa meissä niin, että annamme kunnian kaikesta hyvästä Jumalalle ja osoitamme rakkautta lähimmäistä kohtaan ilman mitään omaa pyydettä, vain hänen parastaan tavoitellen ja omasta edustamme luopuen.

Herätysliike kirkon parhaaksi

Hyvät kuulijat. Vanhoillislestadiolaisuus haluaa vaalia omaa perinnettään mutta myös toimia kirkon parhaaksi. Kirkossa arvostamme sitä, että liike on pitänyt kiinni yhteisistä sakramenteista. Sen panos on ollut kirkkoa rakentava ja yhteistyöhakuinen.

Olen usein esittänyt näissä yhteyksissä kaksi pyyntöä, ja jätän ne nytkin teidän harkittavaksenne. Kirkolle on hyväksi, että rauhanyhdistyksen jäsenet palvelevat kirkkoa sen hallinnon eri tasoilla: seurakunnissa ja hiippakuntien tuomiokapituleissa sekä kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksessa. Toivon, että vanhoillislestadiolaiset kirkon jäsenet osallistuvat aktiivisesti syksyn seurakuntavaaleihin sekä äänestäjinä että ehdokkaina.

Toinen odotukseni kohdistuu jumalanpalveluselämään. Täyttäkää kirkon penkit sunnuntaisin. Pitäkää huolta siitä, että kaikki voivat tulla vapain mielin sunnuntain ehtoollismessuun. Erityisesti haluan osoittaa sanani teille, joille on uskottu puhujan tehtävä tässä herätysliikkeessä. Teitä kuunnellaan: kannustakaa ja rohkaiskaa seuraväkeä mukaan oman seurakunnan yhteiseen jumalanpalveluselämään.

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. On ilo olla tänään joukossanne ja tuoda näille Suviseuroille kirkon ja Lapuan hiippakunnan tervehdys. Yhteinen pyhiinvaelluksemme jatkuu. Se jatkuu näiden seurojen jälkeenkin Jumalan armon ja Pyhän Hengen uudistavan työn voimasta. Afrikkalaista sanontaa mukaellen: ”Jos haluat vaeltaa kauas, vaella yhdessä”.

© Simo Peura