Saarna Mustasaaren suomalaisen seurakunnan piispantarkastuksessa

Mark. 12:28-32

Lain suurin käsky on keskeinen osa Raamatun sanomaa. Sen vuoksi tämä käsky opetellaan ulkoa rippikoulussa. Se sanoo ytimekkäästi, mitä Jumala meiltä odottaa. Häntä tulee rakastaa kokonaisvaltaisesti, ja lähimmäistä niin kuin omaa itseä. Suurin käsky on painava ja velvoittava, koska Jeesus itse määrittelee sen vastatessaan lainopettajan kysymykseen.

Tilanne, jossa Jeesus tuo esiin rakkauden kaksoiskäskyn, on poikkeuksellinen. Toisin kuin yleensä, tällä kertaa juutalaisen lainopettajan ja Jeesuksen kohtaaminen sujuu sopuisasti. Asiasta oltiin yhtä mieltä. Keskustelun päätteeksi Jeesus jopa totesi, että lainopettaja ei ollut kaukana Jumalan valtakunnasta.

Erityinen käsky

Rakkauden kaksoiskäsky mainitaan Vanhan testamentin lakien joukossa. Lakien kokoelma sisälsi yhteensä 613 erilaista käskyä. Juutalaiset oppineet jakoivat käskyt suuriin ja pieniin, mutta vaativat silti niiden kaikkien noudattamista. Uskonnon harjoittaminen muodostui siten käskyjen täyttämiseksi. Se oli vaativa tehtävä, kun ottaa huomioon niiden suuren määrän. Tätä taustaa vasten lainopettajan kysymys suurimmasta käskystä on ymmärrettävä.

Rakkauden kaksoiskäskyllä oli erityinen merkitys juutalaisessa uskonnollisuudessa. Rakkaus Herraa Jumalaa kohtaan oli hurskaan juutalaisen vastaus siihen rakkauteen, jota Jumala oli osoittanut johtaessaan valittua kansaansa eteenpäin. Käytännössä uskollisuuden osoittaminen ilmeni rukouksena. Jeesuksen aikaan jokaisen juutalaismiehen tuli rukoilla ääneen rakkauden kaksoiskäsky aamulla herättyään ja iltaisin ennen nukkumaan käyntiä. Siten hän ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että oli Jumalan valitun kansan jäsen.

Me kristityt olemme perineet rakkauden kaksoiskäskyn Vanhasta testamentista. Kristinuskon piirissä rakkauden kaksoiskäskyn tulkinta saa kuitenkin erityisen vivahteen. Siksi on kysyttävä, mitä Jumalan rakastaminen kokonaisvaltaisesti oikeastaan on.

Mitä on rakkaus Jumalaa kohtaan?

Luterilaisessa perinteessä Jumalan rakastamisen sisältö käy ilmi Isosta katekismuksesta. Siinä Luther selittää ensimmäistä käskyä: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Lutherin mukaan ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan rakennamme elämämme.

Elämän voi rakentaa hyvin monella tapaa. Yhteistä tavoille on kuitenkin se, että jokainen ihminen etsii jotain, johon hän voi kiinnittää toivonsa. Voimme esimerkiksi ajatella niin, että raha, valta tai kunnia suojaavat meitä. Voimme rakentaa elämämme itsemme ja omien ponnistelujemme varaan. Ja on varmasti muitakin toivon ja perimmäisen luottamuksen kohteita. Se, johon turvaudumme, on tosiasiassa meidän jumalamme. Mihin sinä laitat tässä elämässä toivosi? Kehen luotat?

Kristitylle Raamatun Jumala, Pyhä Kolminaisuus, on toivon perimmäinen kohde. Hän on Luojamme. Elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on, on hänen lahjaansa. Hän on myös kaiken hyvän antaja. Siksi rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla uskomme ja perimmäisen luottamuksen ainoa kohde. Siksi sanomme omatekoisille epäjumalille ei ja turvaudumme Luojaamme, olipa hätämme minkälaista tahansa. Se, johon sinä turvaat hädässä, on sinun Jumalasi ja rakkautesi kohde.

Juutalaisen oppineen käsitys Jumalan rakastamisesta oli Jeesuksen mielestä oikeansuuntainen. Jotakin siihen on kuitenkin lisättävä. Kristinuskon erityisyys on korostus, että Jumala on armollinen ja omastaan hyvää lahjoittava. Sen vuoksi voimme turvautua häneen.

Mitä on lähimmäisen rakastaminen?

Miesten käymän keskustelun toinen puoli käsitteli lähimmäisen rakastamista. He olivat siitäkin yhtä mieltä. Toinen ja ensimmäisen vertainen käsky oli tämä: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Kumpikin laittoi painon sanoille ”kuin itseäsi”. Lainopettaja viittasi lisäksi Jerusalemin temppelin jumalanpalveluksiin. Niihin kuuluivat erilaiset polttouhrit. Oppineen mielestä lähimmäisen rakastaminen oli paljon suurempia asia kuin uhrien toimittaminen. Mitä hän tarkoitti?

Avain ovat sanat ”niin kuin itseäsi”. Toisinaan nämä sanat tulkitaan siten, että ihmisen pitäisi ensin rakastaa itseään voidakseen rakastaa lähimmäistä. Toisen tulkinnan mukaan sanat saavat ihmisen oivaltamaan, miten hänen tulee osoittaa rakkautta lähimmäistä kohtaan. Tämän tiedon varassa hän voi sitten edistää lähimmäisensä hyvän toteutumista.

Kristillisessä perinteessä on omaksuttu jälkimmäinen tulkinta. On ajateltu, ettei ihmistä tarvitse erityisemmin kehottaa rakastamaan omaa itseä. Itserakkaus on pikemminkin ongelma, sillä ihminen laittaa kovin helposti oman etunsa lähimmäisen edun edelle. Tästä syystä sanat ”niin kuin itseäsi” ohjaavat meitä asettumaan lähimmäisen tilanteeseen ja kysymään, mitä hyvää minun tulisi tehdä hänelle.

Arjessa lähimmäisen rakastaminen saa monta erilaista muotoa. Tänään meidän on aiheellista kysyä, mitä lähimmäisen rakastaminen on kiihtyvinä koronaviikkoina. Kun asiaa alkaa pohtia, aika pian mieleen nousevat käsihygieniasta huolehtiminen, turvavälit ja etäisyyden säilyttäminen ja maskien käyttö. Viime mainittu on tarpeen lähimmäisen vuoksi. Maski tuntuu minusta hankalalta, mutta estää minua tartuttamasta tautia toisiin. Se on siis käytössä toisen parhaaksi. Sen käyttö on pieni arkinen teko, mutta täynnä rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Ja rakkautta on sekin, että otamme huomioon heikoimmat ja riskiryhmään kuuluvat. Huolehdimme kauppaostoksista ja pidämme säännöllisesti yhteyttä.

Nämä esimerkit osoittavat, että lähimmäisen rakastamiseen kuuluu kekseliäisyys ja luovuus. Viime keväänä seurakunnat sopeuttivat toimintaansa uutta luovalla tavalla. Sama keskustelu on herännyt viime päivinä. Lauantaina pohdimme työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa seurakunnan toiminnan kehittämistä. Tauoilla teemaksi nousivat kuitenkin uudet rajoitukset: miten kykenemme nyt huolehtimaan tehtävästämme perheiden ja lasten sekä ikäihmisten parissa. Monta hyvää ajatusta ja kehitelmää nousi esiin. Tämä osoittaa, että jos välitämme toisista aidosti, alkaa syntyä luovia toimintatapoja. Jatkakaa tällä tiellä.

Lähellä Jumalan valtakuntaa

Yhteen seikkaan haluan vielä kiinnittää huomionne. Keskustelun lopuksi Jeesus sanoi lainopettajalle näin: ”sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Mitä hän tarkoitti tällä?

Raamatusta voimme huomata, että Jumalan valtakunta on keskeisellä sijalla Jeesuksen julistuksessa. Puhuessaan Jumalan valtakunnasta hän puhuu itsestään. Jumalan valtakunta tulee todelliseksi hänen henkilössään. Missä Jeesus Kristus on, siellä on läsnä myös Jumalan valtakunta. Se on armon ja rakkauden valtakunta.

Lainopettaja osoitti ymmärtävänsä, mitä rakkaus Jumalaan ja lähimmäistä kohtaan on. Sen sijaan hän ei vielä oivaltanut, kuka Jeesus oli, nimittäin maailman Vapahtaja, joka ihmisiä kohtaan tuntemansa rakkauden vuoksi uhraa itsensä. Ensimmäinen pääsiäinen oli tuolloin vielä edessä.

Me olemme oppineet tuntemaan Jeesuksen ja sen, mitä hän on hyväksemme tehnyt. Me uskomme ja luotamme häneen. Samalla tapahtuu ihme: armon ja rakkauden valtakunta avautuu meille ja tulee luoksemme. Pääsemme Kristuksen läheisyyteen ja olemme turvassa. Se on armoa. Aamen.

© Simo Peura