Puhe Paulus Pikkaraisen virkaanasettamisessa Jyväskylässä

Jes. 58:1-9

Hyvä Paulus, hyvät seurakuntalaiset,

Vietämme tänään laskiaissunnuntaita. Alkaa paastonaika ja valmistautuminen ristintien kärsimykseen. Kuljemme yhtä matkaa Herramme kanssa. Opettelemme yksinkertaista elämäntapaa ja pyrimme luopumaan kaikesta ylimääräisestä ja turhasta. Luopumista seuraa ilo: Kristus nousee ylös ja voittaa kuoleman vallan. Meillä on ikuisen elämän toivo.

Tänään vietämme erityistä juhlapäivää myös sen vuoksi, että Huhtasuon uusi aluekappalainen Paulus Pikkarainen asetetaan virkaan pitkän kristillisen perinteen mukaan. Se tapahtuu kätten päällepanemisen ja rukouksen kautta. Pyydämme, että pyhä Jumala antaisi Pyhän Hengen lahjan palvelijalleen Paulukselle ja kaikin tavoin auttaisi häntä viran hoitamisessa.

Aluekappalaisen tehtävään

Jyväskylän seurakunta on laaja. Johtamisvastuuta on jaettu. Kirkkoherran apuna on yhdeksän aluekappalaista. Heidän johdettavanaan on alue, joka vastaa kooltaan keskikokoista seurakuntaa. Aluekappalainen on alueen hengellinen johtaja. Hän on työyhteisön esimies. Hänen työnsä tukena on alueneuvosto.

Vaikka aluekappalaisella on hallinnollisia valmisteluja vähemmän kuin itsenäisen seurakunnan kirkkoherralla, hän kuitenkin edustaa aluettaan ulospäin. Toisaalta hän tuo laajan seurakunnan päättäjien tietoon oman alueensa tarpeet ja kysymykset. Toisaalta hän toteuttaa alueellaan Jyväskylän seurakunnassa yhteisesti sovittuja linjauksia. Aluekappalaisen tehtävä on monella tapaa vaativa ja edellyttää viran hoitajalta monipuolisia yhteistyötaitoja.

Olen oppinut tuntemaan sinut Paulus huolella asioita pohtivana teologina ja pappina. Olet hyvä kuuntelemaan ja harkitset sanottavasi tarkkaan. Pystyt hyvään vuorovaikutukseen sekä työyhteisön jäsenten että seurakuntalaisten kanssa. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia ja taitoja, joita sinulta kysytään aluekappalaisen tehtävässä. Sinulla on kaikki edellytykset onnistua hyvin uudessa tehtävässä.

Valmiutta pohtia ja perustella

 Tämän päivän seurakuntatyössä johtajiin kohdistuu monia myönteisiä mutta samalla vaativia odotuksia. Näin on täällä Jyväskylässäkin. Joudumme entistä useammin perustelemaan kantojamme ja tekemään ymmärrettäväksi kirkon uskon ydinsisältöjä. Tämä näkyy esimerkiksi kasteiden kohdalla. Vaikka vanhemmat voisivat tuoda lapsensa kastettavaksi, he eivät sitä tee, vaan jättävät asian lapsensa oman ratkaisun varaan.

Kasteen lisäksi on muitakin syvästi lapsen elämään vaikuttavia asioita, jotka vanhemmat päättävät lapseltaan kysymättä. Yksi tällainen on äidinkieli. Sen lapset oppivat vanhemmiltaan luonnostaan. Tuntuisi oudolta kysyä yksivuotiaalta: minkä kielen haluat omaksua? Samoin on uskonnollisen vakaumuksen kohdalla. Lapset kasvavat vanhempiensa kodin ilmapiirissä: jos se on kristillinen, vanhemmat siirtävät omat perinteensä ja hengellisen elämän ilmaisumuodot lapsilleen. Jos he päättävät, ettei lapsi saa mitään hengellistä kasvatusta, niin sekin on maailmankatsomuksellinen valinta ja vieläpä merkitsevä sellainen.

Tällaiseen kristillisen uskon sisältöjen pohdintaan meidän tulee olla valmiit. Monet aiemmat itsestäänselvyydet ovat kadonneet. Samalla meidän on mentävä rohkeasti ihmisten keskuuteen ja kerrottava hyvää sanomaa Jeesus Nasaretilaisesta. Tämä merkitsee sitä, että on ennakkoluulottomasti siirryttävä epämukavuusalueelle ja kohdattava ihmiset luontevasti eri tilanteissa. Tähän suuntaan Paulus joudut kulkemaan ja johdattamaan sinne myös työyhteisösi jäseniä.

Mistä voima ja taito viran hyvään hoitamiseen?

Laskiaissunnuntain lukukappale Jesajan kirjasta sisältää monta erilaista kehotusta. Jesaja käskee aluksi huutamaan kurkun täydeltä kuin pasuuna. Myöhemmin hän sanoo toisin: hän kehottaa vapauttamaan sorretut ja murtamaan nälkäisille leipää. Lain saarna muuttuu evankeliumin julistamiseksi. Oikeaa paastoa on turvautuminen Jumalan hyviin lahjoihin ja armoon.

Näistä kahdesta puheentavasta taivun jälkimmäisen kannalle. Pelkkä huutaminen ei seurakunnan työssä auta. Sen sijaan puhe, joka vapauttaa alaspainetut ja ravitsee nälkäiset, tehoaa paremmin. Julista sinäkin yhä uudestaan evankeliumia ja vapauta syntiset kahleistaan. Murra leipää ja ravitse nälkäisiä: kutsu työn ja kaiken muun uuvuttamat ehtoollispöytään juhla-aterialle. Tehtäväsi on vastata ihmisten hengellisiin tarpeisiin ja Jumalan kaipuuseen.

Jesajan puhe päättyy lupaukseen, jonka voit omistaa itsellesi. Jesajan mukaan Jumalan kirkkaus seuraa ja suojaa kilvoittelijaa. Hän lupaa vastata, kun huudat häntä. Kun pyydät apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen”. Mitään suurempaa aluekappalainen ei oikeastaan voi toivoa virkansa hoitamisessa. Pidä mielessä, että Kristus on läsnä ja kanssasi silloin, kun tarvitset hänen apuaan. Saata levollisella mielellä pyyntösi ja kiitoksen aiheesi hänen tietoonsa. Hän on läsnä ja kuulee. Kristus on kanssasi ja ohjaa sinua. Aamen.

© Simo Peura