Rukous on kristityn ja seurakunnan hengitystä

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 16

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”

SAARNA ”Rukous on kristityn ja seurakunnan hengitystä”

Helmikuussa 1988 astuin Lapualta junaan vähän aralla ja jännittyneellä mielellä. Suuntana oli Oulu ja Hiukkavaara ja varusmiespalvelus. Toki junassa oli joitakin tuttujakin kasvoja, mutta kuitenkin aivan uusi ja outo vaihe edessä. Niiltä vuosilta muistan Oulun seutua ensimmäisen kerran aikuisen tai aikuistuvan silmin. Sittemmin kaupunki on tullut tutuksi, kun olemme tuoneet tänne kolme muuttokuormaa ja vieneet kaksi muuttokuormaa pois lasten muuttaessa opiskelujen ja töiden perässä. Viime kesänä nautimme kaupungin erinomaisista pyöräteistä ja lomapäivistä tässä kauniissa kaupungissa. Mutta näin myös päivän aiheeseen liittyen rukoukset ovat suuntautuneet tänne suuntaan nuoren varusmiehen elämänvaiheessa ja lasten ja heidän vaiheidensa myötä.

Luther puhuu rukouksesta todeten: ”Missä tahansa on kristittyjä, siellä on myös Pyhä Henki, jonka ainut tehtävä on rukoilla lakkaamatta. Sillä vaikka kristitty ei aina liikuttaisikaan huulia muodostaen sanoja, hänen sydämensä ja henkensä ovat jatkuvasti aktiivisia huokaillen: Oi, rakas Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon valtakuntasi ja tapahtukoon tahtosi meissä ja kaikkialla.. …sillä on yhtä mahdotonta tavata kristittyä, joka ei rukoilisi, kuin elävää ihmistä, jonka sydän ei lyö”. Rukous on kristityn sydämenlyöntiä ja hengitystä.

Aikaisemmin keväällä Ukrainan sodan ollessa alkuvaiheessa levisi sieltä suunnasta juutalaisten ja kristittyjen haaste osallistua päivittäin kello 17 yhteiseen rukouksen psalmin 31 pohjalta. Kohtasimme todellisessa hädässä olevan kansan haasteen kääntyä yhdessä heidän kanssaan Jumalan puoleen, koska mitään sen suurempaa apua ei ole saatavissa. Tänä keväänä on kaikissa Suomen seurakunnissa rukoiltu tuon kansan puolesta – ja samoin ympäri Eurooppaa ja ympäri maailmaa. Silti sota jatkuu, ihmisiä kuolee ja taloja tuhoutuu. Voiko rukouksella vaikuttaa maailman tapahtumiin, onko siitä oikeasti jotain hyötyä? Näitä kysymyksiä me ihmiset kyselemme elämän vaiheiden varrella. Jos Jumala on Kaikkivaltias, mikä merkitys meidän rukouksillamme on hänelle?

Evankeliumi kertoo Jeesuksen jäähyväispuheesta. Siinä hän valmistaa opetuslapsiaan tulevaan aikaan, jolloin hän ei enää ole näkyvästi heidän luonaan. Silloinkin he saavat luottaa Taivaallisen Isän apuun ja luottaa siihen, että hän kuulee heitä. Tästä lähtien, Jeesuksen kuoleman, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen opetuslapset saavat rukoilla Isää uudella tavalla, Jeesuksen nimeen turvaten. Silloin rukousten perusteena ei ole omat ansiot tai onnistuneet sanamuodot, vaan se, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja mitä hän meille antaa lahjaksi. Tähän astikin he olivat rukoilleet, mutta nyt he saavat rukoilla Jeesuksen nimeen turvaten. Enää ei tarvita välikäsiä rukousten välittämiseen, vaan on avautunut uusi yhteys Jeesuksen nimen kautta. Isä itse rakastaa niitä, jotka ovat uskoneet Jeesukseen ja rakastaneet häntä. Jeesus on tullut Jumalan luota ja palaa takaisin Isän luokse. Siksi rukoukseen on avautunut uusi mahdollisuus.

Mutta tämä ei tarkoita sitä, että nyt kaikki olisi helppoa ja yksinkertaista ja kaikki tapahtuisi vain sormia napsauttamalla. Jäähyväispuheessaan Jeesus ei lupaa seuraajilleen helppoa osaa. ”Maailmassa te olette ahtaalla.. ..te joudutte hajalle..”. Tämän voimme todeta toteutuneen, kun tarkastelemme kristittyjen historiaa 2000 vuoden ajalta. Tänäkin päivänä kristityt ovat vainotuin ihmisryhmä maailmassa. Jo alkuseurakunta joutui elämään vainojen keskellä ja se on ollut yksi kirkon tuntomerkki halki vuosisatojen. Mutta siinä osassa seurakuntaa on rohkaissut Jeesuksen lupaukset: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille… Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”.

Rukous on yksityisen ihmisen huokailua Jumalan puoleen, mutta se on ennen kaikkea koko seurakunnan hengitystä ja jopa koko seurakunnan olemus, joka huipentuu ehtoolliseen, jossa sekä maan päällä olevat että perille päässeet yhtyvät taivaan joukkojen kanssa yhteiseen rukoukseen, kiitokseen ja ylistykseen.

Rukous on voi olla rikasta ja monimuotoista: se voi olla omakohtainen rukous tai esirukous, se voi olla pyyntöä ja kiitosta tai ylistystä. Se voi olla valitusta ja synnintunnustusta tai siunausta. Kun se kohdistuu Jumalaan eikä rukoilijan tarpeisiin, se on palvontaa. Rukous voi olla vapaamuotoista tai valmiisiin sanoihin rakentuvaa, se voi olla yksinpuhelua tai dialogia tai jopa pelkkää kuuntelua. Rukouselämä voi olla siis hyvin rikasta. Mutta ei se silti aina ole niin helppoa ja tahtoo elämän kiireen keskellä jopa painua unohduksiin. Tuore tutkimus kertoo, että joka kolmannella suomalaisella ei ollut minkäänlaista rukouselämää. Päivittäin rukoilevia oli 17 % ja muutaman kerran kuukaudessa rukoilevia kolmannes. Rukous on mahdollisuus, mutta myös usein unohdettu mahdollisuus. Itse mietin toisinaan, miten kukaan voi jaksaa tätä elämää ilman rukousta ja turvaa Jumalassa. Erityisen tärkeää olisi opettaa rukousta myös lapsille ja lastenlapsille – että tämä lahja ei unohtuisi.

Luther rohkaisee rukoilijaa ei vain pyytämään vaan pyytämään paljon: ”Älä ujostele hänen edessään äläkä ajattele, että mikään olisi liian suurta tai liian paljon. Hän on suurempi kuin me ja niin hänen voimansakin. Hän myös haluaa tehdä enemmin meille kuin vain auttaa meitä koettelemuksissa. Älä estä häntä toimimasta. Hän ei ole ihminen, joka väsyy liian suuriin pyyntöihin. Mitä enemmin pyydät, sitä enemmin hän kuuntelee. Vuodata kaikki pyynnöt hänelle sen sijaan että vain vähän silloin tällöin. Jos teet tämän silloin Jumalan lähettää sinulle enemmän kuin tippoja. Hän peittä sinut tulvallaan!” (9 th May).

Usein muistutetaan Kyösti Kallion rukouskehotuksesta Suomen kansalle talvisodan aikana. Jotain samanlaista oli Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn pääsiäispuheessa. Zelensky rukoili vanhassa kirkossa Jumalaa auttamaan kansakuntaa säilymään yhtenäisenä ulkoista vihollista vastaan sekä olemaan katkeroittamatta ukrainalaisia ja sanoi muun muassa näin:

”– Koemme kovia aikoja. Ja tänä kirkkaana päivänä suurin osa meistä ei ole pukeutunut kirkkaasti. Mutta me taistelemme kirkkaan ajatuksen puolesta. Kirkkaalla puolella. Ja totuus, kansa, Jumala ja koko taivaallinen kirkkaus ovat meidän puolellamme”.

Tämän jälkeen Zelenskyi rukoili Jumalaa pelastamaan Ukrainan ja suojelemaan maata puolustavia:

”-Käymme läpi suuria kärsimyksiä . Mutta tien päässä vielä odottaa onnellinen elämä ja Ukrainan menestys! Meidän sydämemme ovat täynnä ankaraa raivoa. Sielumme on täynnä vihaa tunkeutujia kohtaan siitä, mitä he ovat tehneet. Älä anna raivomme tuhota meitä. Käännä se meidän saavutukseksemme. Käännä se hyvyyden voimaksi, joka lyö pahuuden voimat. Pelasta meidät riidoilta ja jaoilta. Älä anna meidän menettää yhtenäisyyttämme.

– Vahvista tahtoamme ja henkeämme. Älä anna meidän menettää itseämme. Älä anna meidän menettää vapaudenjanoamme. Älä anna meidän menettää oman arvon tuntoamme ja uskoamme voittoon, ja siten vapauteemme.” (Zelenskyn rukous, verkkouutiset 24.4.2022)

Hyvät sanankuulijat! Jeesus antoi meille rukouksen lahjan luvaten: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille”. Voimme tänäänkin turvata elävään Jumalaan Jeesuksen Kristuksen nimessä ja tuoda hänelle tarpeemme ja kiitoksemme. Voimme yhtyä edelleen yhteiseen rukoukseen ukrainalaisten puolesta ja kaikkien hädässä olevien puolesta Psalmin 31 sanoilla: ”Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!3. Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.4.Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.5. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani!6. Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.”

Tuo psalmi jatkuu hädässä olevan ihmisen turvaamisella suureen ja voimalliseen Jumalaan täydessä luottamuksessa. Se luottamus ei perustu omaan vahvuuteen, vaan siihen, minkälainen on elävä Jumala ja hänen voimansa ja mahdollisuutensa. Tämä turva meillä on tänäkin päivänä ja joka päivä. Rukous on suuri Jumalan antama lahja meille. Saamme kantaa niin omat asiamme kuin toisten asiat, pienet ja suuret hänen käsiinsä. Ja Jeesus lupaa: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”

Me olemme pieni kansa kansojen joukossa. Historiaamme sisältyy raskaita ja vaikeita vaiheita. Mutta rukouksiamme on kuultu. Nyt ulkoinen turvaverkko on vahvistumassa sotilasliiton kautta. Mutta edelleen tarvitaan rukousta. Suomea on nimitetty rauhanturvaamisen suurvallaksi. Pienikin kansa voi olla myös rukouksen suurvalta, jossa pienet ja suuret yhdessä sanovat: ”Herra, sinuun minä turvaan”. Sellainen kansa ja sellainen ihminen on hyvässä turvassa!

Tunnustamme nyt yhteisen kristillisen uskon!

Matti Salomäki