Sairasten majatalossa

Nova on suuri ilon ja kiitollisuuden aihe. Uudessa keskussairaalassa maakunnan asukkaat saavat hyvän ja korkeatasoisen lääketieteellisen hoidon, onpa kyse lapsen syntymästä tai elämän päättymisestä tai mistä tahansa sairaudesta noiden elämän ääripäiden välissä. Sairaalassa tarvitaan myös kappelia ja pappia.

Usein tahtoo käydä niin, että sairaus koettelee perusluottamustamme ja tulevaisuuden uskoamme. Koemme vahvasti, että elämämme on vaakalaudalla. Silloin esiin nousevat elämän perustavat kysymykset. Yksi niistä on, keneen tai mihin turvaudun silloin, kun elämän perustukset järkkyvät.

Täällä kappelissa nämä kysymykset voi kohdata. Täällä on mahdollisuus hiljaisuuteen, kyselyyn ja rukoukseen tai sairaalapapin kohtaamiseen. Täällä voi uskoa poisnukkuneen rakkaansa elämän ja oman elämänsä Jumalan haltuun. Täällä huolehditaan siitä, että sielukin saa tarvitsemansa hyvän hoidon.

Kappelitilan rakentaminen osaksi uutta sairaalaa kertoo pyrkimyksestä huolehtia koko ihmisestä. Sairaalalla ja hengellisellä yhteisöllä on omat tehtävänsä eivätkä ne voi korvata toisiaan. Ne ovat silti toistensa kumppanit ja vieläpä luontaiset sellaiset. Sairaalalla ja kirkolla on itse asiassa paljon yhteistä.

Tämä käy ilmi siitä, kuinka uskomme ja toivomme kohde, Jeesus Nasaretilainen, kuvataan. Hänen sanotaan olleen ”sairauden tuttava”. Nimitys kertoo, että hän paransi monia sairaita mutta joutui myös itse kokemaan elämän haurauden ja rajallisuuden. Sairaus seurauksineen ei ollut hänelle etäistä ja vierasta vaan läheistä ja tuttua. Siksi Herraamme ymmärtää, mitä on olla ihminen vaivoineen. Hän jakaa ihmiselämän perimmäiset tunnot aina kuolemaan asti.

Sairaalaa ja kirkkoa liittää toisiinsa myös yhteinen tunnus, risti. Monta kertaa terveydenhuollon ammattilaisia on verrattu Laupiaaseen samarialaiseen. Nämä hoitavat ja huolehtivat, sitovat haavat, auttavat ja parantavat. Tarpeen on vahva ammattitaito ja osaaminen; ja samalla on kuitenkin kyse lähimmäisen rakastamisesta. Ääneen lausumattomana esikuvana toimii Nasaretin Jeesus.

Lopuksi tahdon mainita vielä yhden sairaalaa ja kirkkoa yhdistävän piirteen. Luterilaisessa perinteessä kirkkoa ei niinkään verrata valtakuntaan eikä kirkon Herraa mahtavaan kuninkaaseen. Sen sijasta kirkon vertauskuva on ”sairasten majatalo”. Sekin viittaa ihmisten hoitamiseen ja parantamiseen. Tämä tarkoittaa, että myös kirkossa tulee toimia siten, että ihminen tulee kohdatuksi ja hoidetuksi.

Sairaalapapin tehtävä on asettua rinnalle ja kuunnella. Hänen tehtävänsä on lohduttaa, kun lohdutusta kaivataan surun keskellä; rohkaista, kun edessä on matka tuntemattomaan; iloita, kun uuden elämän ihme on toteutunut; tukea, kun hoitajan voimat ovat huvenneet ja uupumus uhkaa; muistuttaa Jumalan armosta, kun elämän taakat painavat alas; kiittää, kun sairaus on voitettu ja paluu arkeen voi toteutua. Sairasten majatalossa sairaalapapin tulee huolehtia siitä, että Jeesus Kristus on läsnä ja pysyy ihmisen rinnalla kuolemankin koittaessa. Sen vuoksi pappi, sen vuoksi kappeli. Aamen.

© Simo Peura