”Seurakunta on anteeksisaaneiden joukko”

Viime viikkojen uutisia ovat hallinneet silmitön viha ja kosto. Hyökkäys siviilejä, vapaa-aikaa viettäviä nuoria kohtaan Gazan lähistöllä, ei ole saanut paljon ymmärtäjiä. Saman kohtalon kokivat monet muutkin lähialueiden asukkaat. Hyökkäys päätti jonkin aikaa kestäneen rauhallisemman jakson. Toki raketteja on lentänyt ja yhteenottoja ollut silloin tällöin, mutta tuosta hyökkäyksestä alkoi aivan uusi vaihe Lähi-Idässä. Sen lopputulosta tai kestoa ei voi ennustaa. Ymmärrystä ei tahdo tosin riittää loputtomille kostoiskuillekaan, jossa hyökkääjien lisäksi kuolee lukemattomia siviilejä. Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, kuten Sananlaskuissa sanotaan. Tällainen on tämä maailma.

Samalla seudulla ovat ennenkin tunteet olleet herkässä ja helposti on salamoinut ihmisten välillä. Opetuslasten joukossa Pietari oli hyvin sana- ja toimintavalmis ja välillä Jeesus joutui häntä ja muita opetuslapsia rauhoittelemaan. Myös Jeesuksen elämänvaiheista voimme nähdä, että monta kertaa hänen puheensa suututti osan kuulijoista, jotka olivat valmiita kivittämään tai muuten eliminoimaan hänet. Antisemitismi on lisääntymässä. Tuntuu, että israel Jumalan valittuna kansana, Jeesuksen syntymäpaikkana ja Raamatun syntyalueena on saanut olla erityisen vihan kohteena halki vuosisatojen. Mutta ovat juutalaiset osanneet antaa takaisinkin vihaa. Ajankohtaiselta tuntuvat Abramin sanat: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme”. Tällainen on tämä maailma.

Pietari on esillä myös tämän päivän evankeliumissa. Hän kysyy: ”Herra, kuinka monta kertaa…?” ”Kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi?” ”Jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi. Peräti seitsemän kertaako?”

Mielessä on ehkä ollut Vanhassa testamentissa mainittu Lemek joka uhosi vaimoilleen: ”Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta kostetaan 77 kertaa”. Pietari ehkä ajatteli seitsemän kerran eli täydellisyyden luvun riittävän anteeksiannoksi yhdelle ihmiselle, mutta se oli väärä ajatus.

Jeesuksen vastaus tarkoittaa: lakkaa laskemasta. Jumalan valtakunnassa anteeksiantamus on se ilma, jota hengitämme. Sitä ei voida annostella (Bo Giertz). Meille usein mainostetaan rajatonta nettiä: Jumalan valtakunnassa on rajaton anteeksiantamus, ja siellä annetaan anteeksi – tai sitten joudutaan uudelleen valtakunnan ulkopuolelle. Anteeksi annettaessa ei voida laskeskella. Taivasten valtakunnassa ei lasketa anteeksiantojen määriä. Taivasten valtakunta on rajatonta anteeksiantamista ja -saamista.

Kaikki lähtee siitä, minkälainen on Jumala. Jumalan luonteesta kertoo psalmin 103 sanat, joita käytetään usein synninpäästön sanoinakin: ”8. Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.9. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa.10. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.11.Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.13. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.”

Jumala ei laske anteeksiantojen määrää. Hän on laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa. Jeesus ei kuollut vain rajallisen syntimäärän takia, vaan kaikkien entisten ja tulevien syntien edestä. Armolla ei ole mittaa eikä määrää. Siksi meillä on siinä opittavaa suhteessa lähimmäisiimme. Eilisen pyhäinpäivän yksi teksti kertoi valkopukuisten joukosta. Se on joukko, joka on saanut syntinsä anteeksi, joka on turvannut anteeksiantamukseen. Liekö seurakunnalle parempaa määritelmää!

Evankeliumissa on hyvä toimintaohje myös tämän ajan somekulttuuriin, jossa ollaan hyvin nopeita tuomitsemaan ja leimaamaan toisia. Suuri viisaus ja myös armollisuus on siinä, että ei heti suinkaan viedä toisten rikkomuksia maailmanlaajuiseen levitykseen – vaikka ne olisivat todellisia rikkomuksia – vaan maltetaan; ensin kahden kesken ja sitten parin kolmen todistajan kanssa koitetaan saada asiat sovituksi ja keskinäinen ymmärrys rakennettua. Vasta sitten on vuoro viedä asiaa laajemmalle. Miten paljon turhaa loukkaamista ja mustamaalaamista ja itkua näin säästettäisiinkään! Somekulttuuri pikatuomioineen on julmaa ja armotonta. Jeesuksen opetus on hyvin ajankohtainen tästäkin näkökulmasta.

Jaakobin kirjeessä sanotaan, että ”itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan.” (Jaak.1:19). Jumala antoi meille kaksi korvaa ja yhden suun. Tarkoittiko hän kenties, että kuuntelemme kaksi kertaa enemmän kuin puhumme? Somekulttuurissa puhe menee helposti kuulemisen edelle tai kuuleminen unohtuu kokonaan.

Evankeliumissa annetaan seurakunnan työkaluiksi myös avainten valta, valta julistaa anteeksiantamus ja valta pidättää se. Helsingin tuomiokirkon katolla on Hermann Schvievelbeinin veistos, jossa  Jeesus on ojentamassa taivasten valtakunnan avaimia Pietarille. Paavin tunnuksessa on taivasten valtakunnan avaimet kuvattuna paavin kolmikerroksisen tiaran kanssa. Avaimet liittyvät Jeesuksen antamaan tehtävään.

Kirkolla on monenlaista valtaa, mutta varsinainen valta on sanan valtaa ja avainten valtaa. Se on näin myös hoitavaa ja parantavaa valtaa, valtaa vapauttaa ihmisiä syyllisyyden taakan alta ja auttaa parantavalle tielle. Kirkko on anteeksiantamuksen merkki elämän keskellä. Sitä viestittää joka kirkosta löytyvä risti. Tässäkin Keltinmäen kirkossa alttarille laskeutuva valo kuvaa Jumalan rakkautta, joka ulottuu kaikkialle, kaikkiin toimitiloihin ja myös ympäröivään maailmaan. Jumalan armoa kuvaa myös ulko-ovilla näkyvä särjetty mosaiikki: ihminen, joka kirkkoon tullessa saattaa olla särkynyt ja rikkinäinen, voi Jumalan rakkauden vaikutuksesta eheytyä. Kynttilän liekki kuvaa valon voittoa pimeyden voimista. Vihaa ei voiteta vihalla eikä pimeyttä pimeydellä. Mutta rakkaus voittaa vihan ja valo voittaa pimeyden. Siksi kirkon ja kristittyjen tehtävä on levittää rakkautta ja valoa ympärilleen. ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, mutta rakkaus peittää paljotkin synnit”.

Kaksi avainta muistuttaa myös siitä, että anteeksiantamus ei ole sormien läpi katsomista, kaiken hyväksyvää hempeyttä tai välinpitämättömyyttä hällä väliä -tyyliin. Dietrich Bonhoeffer, 39-vuotiaana natsien toimesta kuollut virsirunoilija ja tunnustuskirkon pappi, avaa halvan ja kalliin armon käsitettä, todeten näin: ”Halpa armo on meidän kirkkomme suurin vihollinen. Taistelumme tänään on taistelua kalliin armon puolesta. …Halpa armo on syntien anteeksiantamuksen saarna ilman parannussaarnaa. …Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista. Se on armoa ilman ristiä. Se on armoa ilman elävää, lihaantullutta Kristusta Jeesusta. Kallis armo on peltoon kätketty aarre, jonka vuoksi ihminen menee ja ilolla myy kaiken, mitä hänellä on. Se on kallis helmi, jonka tähden kauppias luopuu kaikesta omaisuudestaan. …Se on Jeesuksen Kristuksen kutsu, jonka kuullessaan opetuslapsi jättää verkkonsa ja lähtee seuraamaan. Kallis armo on evankeliumi, joka on aina uudelleen etsittävä. Se on lahja, jota on aina uudelleen pyydettävä. Se on ovi, jolle on aina uudelleen kolkutettava.”

Hyvät seurakuntalaiset!

Tänään on juhlapäivä, uusittu armon merkki, Keltinmäen kirkko saa olla taas käytössä nälkäisten ruokapaikkana, haavoitettujen sidontapaikkana, taakkojen vapauttamisen paikkana kuorman kantajille, sovinnon paikkana ristiriitojen keskellä. Tänäänkin saamme kohdata rajattoman armon vielä ehtoollisella, jossa kaikille riittää tilaa ja jokaiselle tarjotaan leipää ja viiniä, Kristuksen armon evästä. Vuotakoon se täältä rakkautena ja valona ulos ympäri tätä kaupunkia, maakuntaa ja maan ääriä kohti, kuten tämän kirkon kaksi kelloa viestittävät niihin kirjoitettujen sanojen kautta: tulkaa ja menkää. Se on kutsu tulla anteeksiannon lähteelle ja tehtävä mennä viestittämään sitä armon ja rakkauden sanomaa tämän maailman vihan ja pelon keskelle.

”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, mutta rakkaus peittää paljotkin synnit”. Sananlaskuissa myös todetaan: ”Kauneinta ihmisessä on hänen laupeutensa” (Snl 19:2). Edesmenneen presidentti Ahtisaaren kuolinilmoituksessa oli sama ajatus, piispa Desmond Tutun lause: ”Ainoa tapa olla ehjä, terve ja onnellinen ihminen on oppia antamaan anteeksi”.

Matti Salomäki