Sinun Jumalasi

Matt. 28:16-20

Kuka ja millainen on sinun Jumalasi?

Kuka on sinun Jumalasi? Entä millainen sinun Jumalasi on? Nämä kysymykset ovat vaikeita vastattavaksi. Monestakin syystä. Me suomalaiset emme juurikaan käy keskustelua Jumalasta ja uskosta. Arastelemme pukea uskon asioita sanoiksi. Syitä vastaamisen vaikeuteen on muitakin. Ainakin se, että Jumala salaa itsensä eikä antaudu havaintojemme tavoitettavaksi. Emme voi katsella häntä kasvoista kasvoihin. Lisäksi saatamme ajatella, että nykyaikana Jumalaa ei tarvita, ja siksi asia jää pohtimatta.

Isoisäni uskoi ja luotti Jumalaan, mutta puhui hänestä hyvin varovaisesti. Kun elämässä tuli eteen vakavampi paikka, hän käytti nimitystä Pyhä kolmiyhteinen Jumala. Minä olin tottunut puhumaan Jeesuksesta ja Kristuksesta. Siksi isoisän puhe kuulosti minusta hyvin juhlavalta ja arvokkaalta. Tällaisen puheentavan avulla hän selvästikin piti etäisyyttä Jumalaan. Pyhän edessä syntisen oli viisasta pysytellä kauempana. Silti isoisänikin kaipasi Jumalan läheisyyttä.

Jumala on pelottava ja kiehtova

Pyhyydessään Jumalan on samalla kertaa pelottava ja kiehtova. Monet Vanhan testamentin kertomukset kuvaavat, kuinka aralla mielellä ja pelonsekaisin tuntein ihminen lähestyi Jumalaa. Kumarsi päänsä, polvistui, otti kengät jalastaan tai peitti itsensä Jumalan katseelta. Jumalan pyhyys, kaikkivaltius ja kaikkitietävyys järisyttävät. Tuntuu siltä, että pyhän läheisyyttä on vaikea kestää musertumatta. Aivan samalla tavalla kuin meidän on ollut viime päivinä vaikeata kestää auringon suoraa poltetta ja kirkkautta.

Pelottavuudestaan huolimatta pyhä Jumala kuitenkin kiehtoo ihmistä. Olisi kiinnostavaa tietää, millainen Jumala oikein on. Onko hänellä ihmisen kasvot? Mitä hän odottaa ihmiseltä? Mitä hän tahtoo? Miksi hän sallii monia vääryyksiä hyväksi luomassaan maailmassa? Jatkuuko elämä taivaassa hänen luonaan? Pelastuvatko kaikki? – Näitä kysymyksiä vielä polttavampi on se, onko hän oikeasti kiinnostunut minusta ja tahtooko hän hyvää minua kohtaan.

Papin tehtävä: etsiä vastauksia ihmisten kysymyksiin

Tänään kirkkomme saa kaksi uutta pappia. Olemme iloiset ja kiitolliset siitä, että he ovat kuulleet kutsun pappisvirkaan ja haluavat ottaa viran kantaakseen. Pappisvihkimyksessä teistä tulee erityisellä tavalla Jumalan ja ihmisten palvelijoita. Tehtävänne on kulkea ihmisten rinnalla ja etsiä yhdessä heidän kanssaan vastauksia hengelliseen kyselyyn, myös niihin kysymyksiin, jotka koskevat salattua, järisyttävää ja kiehtovaa Jumalaa.

Vaikka suomalaiseen elämänmuotoon tuntuu kuuluvan arkuus pohtia ääneen Jumalaa ja hänen tahtoaan, älkää koskaan aliarvioiko kohtaamianne ihmisiä. Jokainen ihminen on pyhän Jumalan luoma ihme. Jumala on kirjoittanut sydämiimme ja mieliimme kaipuun Luojaa kohtaan. Tämä kaipaus nousee esiin elämän eri vaiheissa. Papin tehtävä on ensin kuunnella ja kuulla tarkasti ihmisen perimmäiset kysymykset, ja sitten kertoa, mitä on itse löytänyt Raamattua lukiessaan ja tutkiessaan.

Toisenlainen tapa kysyä Jumalaa

Kysymystä salatusta Jumalasta ja hänen tahdostaan voi lähestyä myös toisenlaisesta näkökulmasta. Entäpä jos emme kysykään, kuka ja millainen on sinun Jumalasi, vaan, kehen turvaudut hädässä. Siis näin: kehen tai mihin sinä turvaudut, kun olet joutunut hätään? Tämä kysymys on tarpeellinen, koska ihminen ei ainoastaan kaipaa Jumalaa. Ihminen etsii elämässään myös jotain sellaista, johon hän voi laittaa toivonsa, erityisesti silloin, kun elämä koettelee.

Tätä lähestymistapaa Luther suositti selittäessään lain taulujen ensimmäistä käskyä. Se kuuluu näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”

Kysymys, kuka tosiasiassa on minun Jumalani, ratkeaa siis käytännön elämäntilanteissa. Sellaisissa, joissa ihminen joutuu myöntämään omien mahdollisuuksiensa rajallisuuden ja joissa hänen on turvauduttava toiseen ja itseä parempaan. Kehen tai mihin turvaan, se on minulle perimmäisen luottamuksen kohde ja samalla minun jumalani.

On suuri ero siinä, suojaavatko raha, valta ja kunnia meitä vai turvaudummeko Jumalaan, joka sanoo luoneensa kaiken ja lahjoittavansa meille kaiken hyvän mitä meillä on. Turvautuako siis Jumalaan, joka sallii ihmisen joutua hätään, joka koettelee elämän ankaruudella mutta myös lupaa lahjoittaa tämän ja tulevan elämän hyvyyden?

Avunpyynnön esittäminen on merkityksellinen Jumalalle. Se tarkoittaa, että Jumala saa olla Jumala, kaiken hyvän lahjoittaja. Kun Jumala auttaa, järisyttävästä Jumalasta tulee meille rakas ja läheinen. Lutherin mukaan tämä Jumala haluaakin rohkaista meitä. Hän sanoo meille näin: ”Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä.”

Uskontunnustus

Kirkon käsitys Jumalan olemuksesta on kiteytetty uskontunnustukseen. Hetkisen kuluttua lausumme sen yhteen ääneen papiksi vihittävien kanssa. Samalla he sitoutuvat kirkon vuosituhantiseen uskoon. Kirkon usko kannattelee heidän uskoaan. Uskontunnustus ja sen Nikealainen muoto löytyvät virsikirjan takakannen sisäsivulta.

Uskontunnustus kertoo, että Jumalamme on Pyhä Kolminaisuus. Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki ja kuitenkin yksi ja jakamaton. Uskontunnustus ilmaisee myös sen, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme. Hän on tämän maailman Luoja ja sen elämän ylläpitäjä. Jeesuksessa hän tuli ihmiseksi ja vapautti meidät maailmaa tuhoavien voimien vallasta. Hän lahjoittaa meille myös Henkensä, joka luo meissä uutta elämää. Kaikki mitä hän on tehnyt ja vastedes tekee tähtää siihen, että pääsemme osallisiksi hänen hyvyydestään.

Teidän papiksi vihittävien tehtävä on kertoa hätään joutuneelle ihmiselle, että Jumala ei ole häntä hylännyt, että Jumala on armollinen ja tahtoo meille hyvää. Tätä Jeesuksen antamaa tehtävää kristityt ovat toteuttaneet kautta aikojen. He ovat menneet ja kastaneet, julistaneet ja opettaneet. Tehtävän toteuttamisesta on ollut seurauksena se, että Jumala on tullut ihmisten luo. Lupaus on täyttynyt. ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Tästä oli kysymys isoisäni juhlavassa tavassa puhua Pyhästä kolmiyhteisestä Jumalasta. Hätään joutunut puhutteli pyhää Jumalaa etäältä ja kuitenkin toivoi tämän tulevan lähelle. Armoa on, että pyhä Jumala haluaa olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Aamen.

© Simo Peura