”Sinut on kutsuttu juhliin”

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 22 (Matt. 22:1–14)

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”

SAARNA ”Sinut on kutsuttu juhliin”

Hyvät seurakuntalaiset!

Erilainen ja jännittävä viikonloppu alkaa olla takana täällä Laihian seurakunnassa. Piispantarkastuksen aikana olemme saaneet tutustua toisiimme ja seurakunnan ja koko paikkakunnan toimintaan ja asukkaisiin. Piispa on tarkastanut ja piispaa on tarkastettu. Työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa olemme käyneet hyvät keskustelut. Nyt voimme olla yhdessä, seurakunnan tärkeimmässä juhlassa, jumalanpalveluksessa. Tänne meitä on kutsuttu kirkon kelloilla ja ilmoituksilla, ehkä joku on saanut kutsun perheenjäsenen tai naapurin kautta, ketään ei ole toivottavasti pakotettu mukaan. Usein hengellisissä tilaisuuksissa sanotaan, että lopulta Jumala on se, joka on tähänkin tilaisuuteen sinut kutsunut ja kuljettanut. Jumala kutsuu meitä.

Tämän päivän evankeliumin kertoo kutsuista ja kutsutuista. Tuosta aika tutusta häävertauksesta ja kutsuttujen käyttäytymisestä nousee mieleen sydäntä särkevät tarinat siitä, kuinka joku koululainen on järjestänyt synttärijuhlat kotiinsa ja laittanut sinne kaiken valmiiksi ja kutsunut sinne luokkatovereita ja odottaa sitten jännittyneenä ovikellon soimista. Kello lähestyy h-hetkeä, mutta ei näy eikä kuulu ketään. Kello tulee tasan ja hämmennys alkaa vallata mielen. Aika kuluu, mutta ketään ei vain kuulu. Pöydässä on kaikki valmiina ja yhteiset pelit suunniteltuna, mutta kukaan ei saavu juhliin. Pettymys purkautuu lohduttomaan itkuun. Elämä voi olla jo lapsuudessa aika raakaa. Ei-suosittu oppilas saa tuntea sen nahoissaan.

Jotain samanlaista on tuossa Jeesuksen vertauksessa häistä. Häät olivat tuossa yhteiskunnassa ja ajassa suuri, monta päivää kestävä juhla. Saati sitten, kun kyseessä oli kuninkaan pojan häät. Sinne oli kutsuttu varmasti niin maan johto kuin hengelliset johtajatkin ja monia arvovieraita. Meillä juhlaa voisi varmasti verrata presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. On vaikea kuvitella, että tämä kutsu torjuttaisiin. Mutta miten toimisi kutsuja, jos niin kävisikin?

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Jumalan valtakuntaa luonnehtii alusta alkaen kutsuminen. Jo paratiisissa kuulemme kutsuvan ja etsivän Jumalan äänen. Se on rakkauden ääni, rakastavan Jumalan ääni, joka hakee yhteyttä ihmiseen, luomaansa. Samaa työtä jatkoi Jeesus toimintansa aikana. Hän kutsui ihmisiä riippumatta heidän asemastaan ja arvostaan. Hän antoi jokaiselle mahdollisuuden. Messiaan kutsun sai ensiksi juutalaiset. Heidän torjuttuaan kutsun, se suunnattiin kaikille kansoille. Erityisasema valitun kansan joukossa ei enää tuonut etuasemaa. Sitä kuvaa evankeliumi: ”Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät”.

Kutsutusta kutsujaksi

Toimintansa aluksi Jeesus kutsui seuraansa 12 opetuslasta ja myöhemmin monia muita. Näistä kutsutuista tuli uusia kutsujia. Sama kiertokulku jatkuu yhä. Jokainen kutsuttu haastetaan myös uudeksi kutsujaksi. Näin Jumalan valtakunta etenee maan päällä kohti täyttymystään, kunnes talo on täynnä ja juhlat ovat valmiina alkamaan. Tänäkin päivänä puhutaan kirkon missionaarisuudesta. Se ei viittaa vain lähetystyöhön, vaan siihen, että kirkon koko olemukseen kuuluu lähettäminen ja kutsuminen. Jeesus lähetti opetuslapsensa työhön julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia ja kutsumaan ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi. Kutsumisen aika kestää niin kauan, kun Jeesus tulee takaisin. Kutsua saamme välittää niin täällä Laihialla ja Suomessa kuin kautta maailmankin.

Kutsu kuuluu kaikille

Vertauksen kutsu osoitettiin ensin tietylle joukolle. Matteuksen evankeliumi on suunnattu erityisesti juutalaisille ja niin myös tässä ensimmäisiä kutsutuita ovat juutalaiset, Jumalan omaisuuskansa, valittu kansa. Kun he hylkäsivät kutsun, se lähetettiin muille. Uuden testamentin viesti on, että kutsu kuuluu kaikille. Pienoisevankeliumissa sanotaan, miten Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa. Jumalan rakkaus kohdistuu siis kaikkiin. Lähetyskäskyssä Jeesus antoi tehtäväksi tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Raamatussa selviää myös se, että Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tätä kutsumisen työtä teemme, kun kokoonnumme jumalanpalveluksiin ja seurakunnan tilaisuuksiin tai kun lähdemme liikkeelle kohtaamaan ihmisiä ja etsimään kadonneita toreille ja kaduille ja vaikka sosiaaliseen mediaan. Kaiken takana on sama viesti: Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja haluaa pelastaa jokaisen ihmisen.

Pyhä Jumala

Evankeliumin kertomukseen ja isännän toimintaan liittyy myös paljon sellaista, mikä ei oikein istu meidän humanistiseen ja suvaitsevaan aikaamme: kuningas vihastuu, kostaa ja pakottaa. Hän ajaa ulos ilman juhlavaatetta olevan vieraan ja lähettää hänet kovaan rangaistukseen. Ajassamme paljon tutummalta tuntuu ajatus hyväntuulisesta ja passiivisesta Jumalasta, joka hyväksyy ja ymmärtää kaikkea ja katsoo sormien välistä, jos tapahtuu jotain paheksuttavaa. Raamatun kuva Jumalasta on kuitenkin toisenlainen. Silloin puhutaan Jumalan pyhyydestä ja Jumalan vihasta. Vanhassa kristinopissa oli vielä kohta, jonka otsikko oli ”Jumalan viha”. Siinä todettiin muun muassa, että ”Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän viha alainen”. Samassa kohdassa on lainaus Lutherilta, jossa hän toteaa, että ”Silloin Jumalan eniten vihastuu, kun hän ei ensinkään vihastu, vaan sallii jumalattomien kulkea sydämensä halujen mukaan, kasvaa ja edistyä, eikä tuhoa heitä”. Kirkkovuoden loppua kohti tämä puoli Jumalan toiminnasta nousee esiin huipentuen tuomiosunnuntain evankeliumin kuvaukseen viimeisestä tuomiosta.

Menneinä vuosikymmeninä julistus ehkä painottui kuitenkin liikaa Jumalan vihan kuvaamiseen. Vaikka se on tärkeä näkökulma, varsinainen Raamatun aarre on kuitenkin evankeliumi, sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta. Siihen tie vie ristin kautta. Jeesus kohtasi Jumalan vihan meidän puolestamme ja ansaitsi meille armon ja anteeksiantamuksen. Hän oli kuin ukkosenjohdatin, joka otti vastaan Jumalan vihan ja pelasti meidät sen alta. Me olisimme ansainneet rangaistuksen, mutta Jeesus otti sen kantaakseen meidän puolestamme. Tämän päivän psalmissa sanotaan: ”Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä”.

Hääpuku

Vertauksen lopussa hääsalista löytyy vieras, jolla ei ole juhlapukua ja kuningas käskee heittää hänet ulos. Me papit ja avustajat olemme alttarin äärellä aina valkoisessa puvussa. Olisi erikoista ajatella, että joku olisi siellä omissa arkivaatteissaan. Ehtoollispöytä on juhlapöytä, jonka ääressä olemme palvelemassa juhlavaatteessa. Valkoinen puku tekee meistä saman arvoisia Jumalan edessä, riippumatta iästä, koulutuksesta, kokemuksesta tai mistään muusta. Valkoinen puku on kuva lahjavanhurskaudesta. Se muistuttaa meitä pyhästä kasteesta. Siinä olemme saaneet kutsun yleisen pappeuden tehtävään. Jumalan edessä ei ole tarve päteä omiin ansioihin turvaten, vaan saamme ottaa armon vastaan lahjana. Omat teot eivät meitä pelasta, sen sijaan ne jättävät meidät oman onnen nojaan, jos turvaamme vain niihin. Ne eivät auta meitä Jumalan pyhyyden edessä. Mutta uskoessamme Jeesukseen saamme päällemme valkoisen puvun, vanhurskauden vaatteen. Silloin Jumala näkee meissä Jeesuksen lahjoittaman pyhyyden ja puhtauden.

Piispantarkastuksesta ja seurakunnasta

Hyvät seurakuntalaiset! Sinut on kutsuttu juhlaan, sinut on kutsuttu hääaterialle! Tänään kellot ovat kutsuneet meidät koolle ja kohta saamme kuulla kutsun ehtoollispöytään. Se on esimakua taivaallisesta hääjuhlasta. Ketään ei käännytetä pois pöydästä, kaikille jaetaan Jeesuksen ruumis ja veri, anteeksiantamuksen sakramentti ja toivon ateria. Sen saamme ottaa uskolla vastaan. Juhla alkaa jo täällä jatkuu siellä, missä on kerran koolla ihmisiä kaikista kansoista, maista ja kielistä.

Piispantarkastuksen seurakuntakertomuksessa kysyttiin, miten Laihian seurakunnassa toteutetaan missionaarisuutta. Sitähän on täällä toteutettu jo 1500-luvulta lähtien itsenäisessä seurakunnassa. Vastauksessa kerrottiin muun muassa siitä, miten täällä jalkaudutaan sinne, missä ihmiset ovat, pitämällä evankeliumia esillä vaikkapa torilla omien tilojen ulkopuolella ja kutsumalla ihmisiä Alfa-kursseille tai vastaaville kristinuskon kertauskursseille sekä pitämällä esillä tietoa ja kokemusta lähetystyöstä eri puolilla maailmaa. Näin tehden tekin olette mukana kutsumassa ihmisiä kuninkaan pitoihin (tai puhuttaisiinko ainakin nuorten keskellä kuninkaan bileistä).

Muistan, miten lapsena täällä asuessamme sain itsekin kutsun osallistua seurakunnan toimintaan, lapsikuoroon ja kerhotoimintaan. Niistä ajoista on vieläkin mukavia muistoja mielessä. Seurakunnasta löytyi paikka uudelle ja oudolle paikkakunnan asukkaalle, joka ei vielä tuntenut juuri ketään. Sain olla mukana turvallisessa joukossa ja kokea merkityksellistä yhteyttä. Muistan vieläkin laulun, jota lapsikuorossa innolla laulettiin. Se oli Siionin kanteleen laulu ”Kiirehdi rakkaan Jeesuksen luo”. Siinäkin lauletaan Jeesuksen kutsusta: ”Meillekin kuuluu kutsunsa tuo: Tulkaa jo, tulkaa vain! Siellä tyyntä on ja ihanaa, pois kun synti kaikki katoaa. Herramme luona ystävä saa toisensa nähdä taas”. Näin seurakunta toimii vieläkin, kutsuu mukaan ja välittää Jumalan rakkautta kutsuvan toimintansa kautta.

Meidät on kutsuttu juhlaan ja me saamme välittää kutsua eteenpäin. Juhlat odottavat ja syntisten pöytä on katettu. Kaikki saavat tulla armoa omistamaan.

Matti Salomäki