Juhlapuhe Karstulan Evankelisen Opiston 70-vuotisjuhlassa (Simo Peura)

Hyvät juhlavieraat,

Suomi ja suomalaiset ovat saaneet viime vuosina kansainvälistä huomiota varsinkin kahden asian johdosta. Toinen niistä on onnellisuus. YK:n raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, ja aivan erityisen onnellista kansaa näen nyt edessäni täällä opiston suuressa juhlassa.

Toinen asia on puolestaan tasokas koulutus. Suomi on koulutus- ja sivistyskansaa, ja senkin voin hyvin tunnistaa, kun katson ympärilleni. Jotakin hyvin olennaista tästä tiivistyy perinteikkääseen sanaan ”kansanopisto”. Tuolla sanalla on mielessäni suuri arvo. Kansanopiston tarjoamat mahdollisuudet ovat kantaneet eteenpäin myös oman sukuni jäseniä jo neljännessä sukupolvessa.

Sivistyksen juuret

Sivistyksenjanolla on näillä seuduilla pitkät perinteet. Kirkko opetti lapsia ja nuoria lukemaan, mutta läheskään kaikilla ei ollut mahdollisuutta hyödyntää kunnolla tätä taitoa. Kirjat olivat pitkään harvinaisia. Tilanteeseen saatiin korjaus, kun Karstulan kirjasto perustettiin yli 150 vuotta sitten, ilmeisesti vuonna 1861. Se tarjosi alueen asukkaille uuden, varallisuudesta tai kotitaustasta riippumattoman mahdollisuuden päästä kirjallisuuden ja sivistyksen äärelle. Dosentti Tarja-Liisa Luukkanen on tutkinut, mitä kirjastosta lainattiin. Hän julkaisi toissa vuonna tutkimuksen Mitä maalaiskansa luki? Kirjasto, kirjat ja kirjoja lukeva yhteisö Karstulassa 1861–1918.

Luukkanen toteaa, että Karstulan kirjasto oli 1880- ja 1890-luvulla ”Luther-kirjasto”. Esimerkiksi vuonna 1884 kirjastosta lainatuista teoksista useampi kuin joka neljäs oli Luther-teos. Onkin helppoa huomata, että kirjavalinnoissa näkyy selvästi evankelisen herätysliikkeen vaikutus. Liikkeelle on ollut tunnusomaista suomentaa ja kustantaa Lutherin teoksia niin, että reformaattorin ajattelua voitiin tehdä tutuksi kansan keskuudessa.

Evankelinen liike vahvisti keskuudessaan myös katekismusopetusta. Liike kasvatti halua perehtyä Lutherin katekismuksiin entistä syvemmin. Ihmiset tahtoivat omasta halustaan hankkia hengellistä kansanopetusta. Ja evankeliseen liikkeeseen kuuluvia oli monia Karstulan seudulla. Ei siis ihme, jos he saapuivat Karstulan kirjastoon lainaamaan reformaattorin teoksia.

Tämä halu säilyi, kenties entisestään vahvistuikin, usean vuosikymmenen ajan ja johti myöhemmin evankelisen kansanopiston perustamiseen. Uusi opisto aloitti toimintansa 19.10.1948 Karstulan kirkonkylän rukoushuoneessa rovasti M. I. Kuusen johdolla. Neljä vuotta myöhemmin siirryttiin historiallisesti arvokkaalle paikalle tänne Höyläniemeen. Paljon on muuttunut noista vuosista, mutta halu kartuttaa monipuolista sivistystä, tietoja ja taitoja, on säilynyt.

Hyvinvointi ja oma polku osana yhteisöä

Kun tutustuin opiston toimintaan, huomasin, että täällä on tarjolla mielenkiintoisia ja monipuolisia koulutuslinjoja ja kursseja. Kiinnitin huomioni siihen, että monet osa-alueet opiston tarjoamassa koulutuksessa liittyvät laajasti ymmärrettyyn hyvinvointiin, esimerkiksi terveyteen, hoivaan ja kasvuun. Tällöin ollaan suomalaisten onnellisuuden lähteillä. Onni ei sittenkään muodostu erikoislaatuisista elämyksistä, vaan se löytyy arjen ja toinen toisensa palvelemisen keskeltä.

Toiseksi opiston koulutustarjonnassa näkyy halu auttaa nuoria, ja miksei vanhempiakin, löytämään oman paikkansa yhteisössä. Malliesimerkkejä tästä ovat suomen kielen ja hoiva-alan kurssi maahanmuuttajille sekä ”Mikä musta tulee? Nuoren oma polku” -kokonaisuus. Tällainen työ jää yhteiskunnassamme usein melko näkymättömäksi, vaille suurta huomiota ja kiitosta, mutta se on ensiarvoisen tärkeää.

Vastuun ottaminen omasta elämästä ja ryhmän jäseneksi pääseminen on aikuistuvalle nuorelle mahdollista sisäoppilaitoksen tarjoamassa yhteisössä. Kun huomaa, että pääsee mukaan joukkoon, omakin polku alkaa hahmottua. Tämän mahdollistuessa sekä opiskelija että yhteiskunta saavat jotakin hyvin arvokasta.

Yhteiskunnan päättäjien toivoisikin huomaavan, että kansanopistoilla on merkittävä tehtävä nuorten syrjäytymisen estämisessä. Suomalainen hyvinvointi ja onnellisuus perustuvat siihen, että nuori kasvaa oman elämän hallintaan ja pääsee osalliseksi yhteisöstä. Nämä seikat ovat hyvinvointimme kannalta ratkaisevia yhtä lailla kuin huippututkimus, vaikka viimeksi mainittu saa yleensä osakseen suurimmat otsikot. Karstulan Evankelisella Opistolla on nyt ja vastaisuudessa tärkeä tehtävä nuorten kasvun tukemisessa.

Onni ja autuus

Mutta onko opistolla vielä jotakin muuta annettavaa onnen lähteeksi?

Siionin Kanteleen laulu 318 puhuu onnesta. Heti perään laulussa mainitaan myös toinen sana, ”autuus”. Säe kuuluu siis näin: ”Oi, minkä onnen, autuuden nyt usko myötään tuo…”. Tässä laulussa onni liitetään autuuteen, joka lisää jotain hyvin olennaista onnen sisältöön. Ihmisen onnesta puuttuukin syvin perusta ja samalla tulevaisuuden toivo, mikäli mukana ei ole autuuden näköalaa. Uuden testamentin sanan makarios, autuas, merkityssisältö voidaankin kääntää suomeksi muodossa ”Jumalassa onnellinen” tai ”Jumalan onnellinen”.

Tänään tässä juhlassa laulamme paljon autuudesta. Näin teimme jo aluksi opiston tunnuslaulussa: ”Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.” Evankelisessa liikkeessä on laulettu autuudesta lukemattomia kertoja vuosikymmen toisensa perästä. Onni, autuus, on herätysliikkeen ominta sanastoa. Lopullisesti autuus toteutuu ajan rajan toisella puolella. Syntien anteeksisaaminen ja iankaikkinen elämä kuitenkin heijastuvat jo tähän hetkeen ja antavat sille oman värinsä ja sävynsä.

Siionin Kanteleen laulu 318 paljastaa, mistä onni ja autuus tulevat. Ne saa aikaan usko. Usko suo omaksemme ”itse Herran, Jeesuksen”. Lopussa on vielä huutomerkki. Kaikki tämä tiivistää evankelisen kristillisyyden ytimen: usko on valoisa ja iloinen asia, ja tämä ilo saa näkyä ja kuulua. Uskon ilo ei perustu vaihteleviin tunteisiin vaan siihen, että itse Herra Jeesus on läsnä. Jumalan läsnäolon vuoksi Sana ja sakramentit, kaste ja ehtoollinen, on pidetty keskeisellä paikalla evankelisessa kristillisyydessä. Ne ovat armon välineitä – niissä ja niiden kautta Kristus lahjoittaa itsensä ja silloin autuus, Jumalan onnellisuus ja ilo murtautuvat elämäämme.

Tyytyväisenä laitoin merkille, että opiston arvoista ensimmäiseksi on kirjattu evankelinen kristillisyys. Sen varassa on turvallista kasvattaa palvelemisen mieltä ja kartuttaa tietoja ja taitoja, luoda arjen hyvinvointia. Samalla opisto omalta osaltaan vahvistaa arjen kristillisyyttä, joka tänä päivänä ei enää ole lainkaan itsestään selvää. Kristilliset opistot hoitavat myös kirkon näkökulmasta tärkeää tehtävää.

Hyvät kuulijat. Kun Karstulan ja lähitienoon asukkaat 1800-luvulla lainasivat kirjastosta Lutherin kirjallisuutta, he saivat vahvistusta onnen ja autuuden tuntemiseen kaikkien elämän vaikeuksien keskellä. Uskon ja rukoilen, että sama toteutuu myös 2000-luvulla Karstulan Evankelisen Opiston vaikutuspiirissä. Hyvän Jumalan siunausta työhönne, te Jumalassa onnelliset.

© Simo Peura