Tervehdyspuheenvuoro 30.6.2023 (Matti Salomäki)

Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet!

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Lapuan hiippakunnan puolesta toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi viettämään Suviseuroja täällä hiippakuntamme alueella Kauhavan seurakunnassa!

Juhlia on valmisteltu jo pitkään ja konkreettiset rakennustyötkin ovat olleet käynnissä jo useita viikkoja. Nyt suviseurakaupunki on valmis näitä juhlia varten, kunnes taas muutaman päivän kuluttua käy toteen Raamatun sana: ”Ei meillä ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan tulevaa me etsimme (Hepr 13:4)”. Sitten on taas aika purkaa rakennelmat ja lähteä kohti seuraavaa laidunmaata.

Näiden juhlien teemana on jae Raamatun pisimmästä luvusta, psalmista 119: ”Sinun sanasi on valo minun matkallani” (Ps. 119:105). Se ohjaa näiden juhlien puheita tuon valon luo, joka valaisee armolla ja totuudella askeleitamme täällä välillä niin pimeässä maailmassa.

Psalmi 119 on erikoinen rakenteeltaan, sillä se rakentuu alkukielessä heprean 22 aakkosen pohjalle niin, että peräkkäisissä jakeissa aina seuraava jae alkaa aakkosten seuraavalla aakkosella. Tällaisia 22 jakeen ryhmiä psalmissa on yhteensä 8 kappaletta, josta muodostuu tämän psalmin jakeiden kokonaismäärä 176 jaetta. Tämän psalmin tarkoitus on jo rakenteellaan osoittaa, että Jumalan sana on täydellinen. Kahdeksan on Raamatussa täydellisyyden luku.

Pyöräilimme perheemme kanssa pari viikkoa sitten pitkin tietä, jonka tienviitassa luki ”Raamattu 2”. Tästä aika läheltä, tietä pitkin noin 30 kilometrin päästä, löytyy siis Lapuan Raamatun kylä, johon tuo viitta ohjasi. Tien varrella on muistokivi ja laatta, jossa todetaan, että Isonvihan aikana tältä kiveltä löytyi Raamattu, joka oli jäänyt siihen kyläläisten paetessa hyökkäävää vihollista. Laatassa oli viittaus psalmeihin 16 ja 91.

Psalmin 16 otsikkona ovat sanat: ”Herra pitää palvelijoistaan huolen”. Psalmissa todetaan: ”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan. Minä sanon Herralle: ’Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!’”. Psalmin 91 otsikko on puolestaan ”Korkeimman suojelus”. Varsin tuttu psalmi alkaa sanoilla: ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ’Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.’” Nämä Raamatun lupaukset on haluttu laittaa tuon muistokiven viestiksi.

Isoviha oli Suuren pohjansodan aikainen Venäjän miehityksen aika 1700-luvun alkupuolella. On arvioitu, että venäläisiä sotilaita oli maassa silloin noin 25 000. Maan tavan mukaan venäläiset sotilaat ryöstivät valloitetun maan asukkailta kaiken arvokkaan, minkä vain saivat käsiinsä. Alueella liikkui myös muutaman sadan ratsumiehen muodostamia nopealiikkeisiä kasakkayksiköitä. Paikoin terrori ja siviilien kidutus oli systemaattista. Väkivalta kohdistui erityisesti kiinni saatuun siviiliväestöön ja pappeihin. Raiskaukset ja joukkoraiskaukset olivat yksi sodankäynnin vakiintunut menetelmä. Olemme saaneet huomata, että tavat eivät ole paljon siitä muuttuneet.

Näissä tunnelmissa on paettu vihollista tuossa läheisessä kylässä ja kallein aarre on otettu talosta mukaan. Ensimmäiset suomalaiset Raamatuthan painettiin 1642, mutta painos oli pieni ja kansan lukutaito heikkoa. Toinen painos otettiin jo 1680-luvulla, mutta Raamatut olivat edelleen harvinaisia ja arvokkaita kirjoja Isonvihankin aikaan.

Raamatun ohjeet ja lupaukset ovat nyt kuitenkin saaneet jo satojen vuosien ajan kantaa ja valaista suomalaistenkin askeleita läpi monenlaisten vaiheiden. Nyt Raamatun hinta ei ole enää kovin kallis ja moni saa sen lahjaksi viimeistään rippikoulussa, ja kännykästäkin se löytyy monenlaisina käännöksinä ja versioina. Meillä on mahdollisuus lukea ja tutkia sitä niin paljon kuin haluamme.

Katekismuksessa todetaan, että ”samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä”. Minkä takia Raamattu oli mukana hyökkäystä pakenevilla? Siksi, että kyseessä oli aarre, jossa Jumala itse puhuu meille. Sitä puhetta ja viisautta varmasti tarvittiin tuossakin tilanteessa, lohdutusta ja rohkaisua ja neuvoa. Ja emmekö me tarvitse sitä aivan samalla tavalla tänä aikana.

”Sinun sanasi on valo minun matkallani”. Tuo on hieno lupaus Jumalan sanan merkityksestä ihmisen elämässä. Mistä sinä etsit valoa, kun ikävät uutiset, sairaus tai kuolema tai muut vastoinkäymiset pimentävät taivaan? Silloin valo ei löydy sisältä, ei järjen päätelmistä tai omasta pinnistelystä. Silloinkin voimme löytää valon Jumalan sanasta. Se tulee ulkopuoleltamme ja tuo meidän elämäämme kirkkautta, kuten aurinko, joka valaisee taivaalta kaikkia tasapuolisesti.

Paavali muistutti nuorta työtoveriaan Timoteusta Jumalan sanan merkityksestä, kun hän sanoi, että ”… jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut (2. Tim. 3: 15-17)”.

Jumalan sana on Raamatun vertaustenkin mukaan kuin siemen, joka hyvään maahan osuessaan tuottaa runsaasti hyvää satoa. Siksi Jumalan sanaa kannattaa ja tulee lukea ja tutkia. Tämän herätysliikkeen seurapuheet rakentuvat Jumalan sanan pohjalle; aina puheen aluksi kuulemme kohdan Jumalan sanasta, jota puhuja sitten selittää ja tulkitsee. Näin Jumalan sanan siementä kylvetään täälläkin.

Lamppu ei valaise, jos johto ei ole seinässä ja katkaisija päällä tai jos lampun sydämessä ei ole palavaa liekkiä. Vaikka talossa olisi kirkkaat lamput joka huoneessa, niistä ei ole iloa, jos sähköt on katkaistu tai pääkatkaisija on off-asennossa. Ajattelen, että Raamattua voi verrata lamppuun; jos se on kiinni ja hyllyssä, ei se sieltä valaise ketään, mutta kun se on on-asennossa, avattuna ja luemme sitä, niin sieltä loistaa valoa elämäämme. Onko sinun Raamattusi on- vai off-asennossa? Tarvitsemme myös sitä, että Pyhä Henki avaa mielen ymmärtämään ja ottamaan vastaan, mitä luemme.

Reformaation ajan hedelmää oli muun muassa se, että Raamattu käännettiin kansan kielelle ja painotaidon keksimisen jälkeen sitä levitettiin runsaasti kaikkien saataville. Nytkin lähetystyössä pyritään siihen, että jokaisella olisi mahdollisuus lukea Pyhää Raamattua omalla äidinkielellä. Ja minkälaisia riemuhetkiä ne ovatkaan, kun joku saa ensimmäistä kertaa lukea Jumalan sanaa omalla äidinkielellään. Nyt tuo Jumalan valo on käännetty yli seitsemällesadalle (730) kielelle, joita puhuu lähes kuusi (5,9) miljardia ihmistä. Jokin Raamatun osa on luettavissa yli seitsemällä (7,2) miljardilla ihmisellä. Kaikkiaan kieliä on noin 3600, mutta monet niistä ovat hyvin pieniä.

Pari vuotta sitten kirkkomme piispat julkaisivat ensimmäisen yhteisen piispainkirjeen, jonka aiheena oli Raamattu ja kirkko. Tänä vuonna kirjeet saavat jatkoa ja teemana on rukous. Tuossa kirjeessä piispat halusivat kannustaa ihmisiä lukemaan Raamattua. Luen muutaman otteen tuosta kirjeesta rohkaisuksi ja kehotukseksi meille jokaiselle. Siellä todetaan: ”Raamatun teksteistä voi yhä uudelleen, muuttuvina aikoina ja uusien kysymysten äärellä löytää toivon sanoman maailmalle ja jokaiselle ihmiselle. … Raamatun lukukappaleet saattavat ihmisen hengelliseen keskusteluun Kristuksen kanssa … Jumalan sanan tutkiminen on osa kristityn elämää … Raamattu on kirja, jonka sanojen välityksellä elävä Sana synnyttää uskoa, vahvistaa toivoa ja uudistaa rakkautta. Sen kanssa eläminen muuttaa ihmistä. Sen sanojen mietiskely syventää käsitystä itsestä ja kaiken tarkoituksesta. Sen välityksellä Pyhä Henki alkaa hengittää ihmisessä ja avata uusia merkityksiä hänen jokapäiväiseen elämäänsä.” Kirje päättyy kehotukseen: ”Avaa siis Raamattu ja lue!”

Hyvä juhlaväki! Virressä veisataan aarteesta verrattomasta, joka on kalliimpi kultaa ja jonka rinnalla jalokivi kallein on vain multaa.  Se aarre on Herran Jumalan sana. Se on kantanut polvesta polveen samaa voimaa ja antanut rauhaa. Se on hylättykin monta kertaa, mutta yhä edelleen se on katoamaton aarre (Virsi 183).

Tämä valo kannattaa sytyttää jo siellä kotona omassa aamu- tai iltahetkessä valaisemaan tulevaa päivää tai yötä. Luther opettaa, miten Kristus on Raamatun aurinko, joka valaisee myös kirjoitusten hämärämmät kohdat ja antaa ymmärryksen koko Raamattuun . ”Pyhä Raamattu on hengellinen valo, aurinkoakin paljon kirkkaampi, varsinkin niissä asioissa, jotka kuuluvat autuuden asiaan ja ovat siksi tärkeitä tietää.” Luther toteaa, että ”tarvitaan Pyhä Henki, jotta voitaisiin käsittää Raamattu sekä kokonaisuutena että sen jokainen osa.”Ja hän korostaa, että jokaisen tulisi itse säännöllisesti lukea Raamattua, koska Raamattu on ”Pyhän Hengen ajoneuvo ja työkalu”, jonka kautta Kolmiyhteinen Jumala itse vaikuttaa ja uudistaa uskon ja oman läsnäolonsa lukijassa.

Raamatun sana voi valaista paitsi yksityisen ihmisen, myös jopa koko kansan elämää. Isänmaan virressä pyydetään: ”Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen (Vk 577)”. Tätä valoa myös meidän kansamme tarvitsee. Näitä arvoja aikaisemmat sukupolvet puolustivat jopa henkensä uhalla.

Tämän ajan pimeyden keskellä rohkaisenkin sytyttämään valot eli avaamaan Raamatun, että psalmin sana voi toteutua: ”Sinun sanasi on valo minun matkallani”. On hienoa, että seuroissa opetetaan Jumalan sanaa ja raamattuluokilla käydään Raamatun kertomuksia läpi. Lisäksi kannattaa aktivoitua henkilökohtaisessa raamatunluvussa. Se voi tuoda valoa oman elämän pimeyksiin ja auttaa myös arvioimaan kaikkea ajassa liikkuvaa opetusta ikuisen Jumalan ilmoituksen valossa.

Toivotan hyviä ja Jumalan siunaamia juhlia tänne Kauhavalle! Saakoon Jumalan valo valaista meitä kaikkia näillä juhlilla!

Matti Salomäki