Tapahtukoon minulle

Luuk. 1:26-38

Lapsi yllättää tulollaan

Tieto esikoisen odotuksesta on vanhemmille mullistava. Se herättää monenlaisia tunteita. Suuren ilon ja kiitollisuuden. Samalla ehkä myös hämmästyksen ja epävarmuuden – nyt ollaan matkalla kohti uutta ja ennalta arvaamatonta. Monelle meistä tieto äidiksi tai isäksi tulosta onkin jäänyt pysyvästi mieleen.

Marialle tieto raskauden alkamisesta oli hämmentävä yllätys. Siihen oli monta syytä. Tiedon toi enkeli. Näyttää siltä, että myös enkeli aavisti ilmestymisensä herättävän kysymyksiä. Siksi hän pehmensi kohtaamista ja vakuutti aivan ensimmäiseksi Jumalan armoa ja läsnäoloa. Tästä huolimatta Maria joutui hämmennyksiin.

Hämmennys aluksi

Lopulta enkeli sai sanotuksi pääasiaan. Se kuului näin: sinä tulet raskaaksi, synnytät pojan, annat hänelle nimeksi Jeesus ja häntä kutsutaan Korkeimman eli Jumalan pojaksi. Ja kaikki tämä tulee tapahtumaan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sen vuoksi lapsikin on pyhä.

Voimme hyvin kuvitella, että ajatus Jumalan Pojan äitiydestä oli Marialle outo. Sitä se olisi ollut kenelle tahansa nuorelle naiselle. Ja vielä enemmän Joosefille, jolle enkeli kertoi myöhemmin raskauden syyn.

Hämmennys ja kysely eivät loppuneet enkelin vierailuun. Jouluevankeliumissa kohtaamme mietiskelevän Jumalan äidin, joka kätki sydämeensä kaiken sen mitä hänen lapsestaan sanottiin. Sitten edessä oli pakomatka Egyptiin, aikanaan vierailu Jerusalemin temppelissä ja ero vanhemmista kotimatkalla, ihmeteot, Jeesuksen vaikuttavat puheet ja lopulta kuolema. Marialla riitti ihmettelemistä lopuksi elämää. Lukuisat kysymykset jäivät vaille vastauksia.

Silti. Kaikesta huolimatta ja tietämättä mitä edessä on Maria vastasi enkelin ilmoitukseen myöntävästi. Hän otti tehtävän vastaan. ’Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.’ Onko meillä rohkeutta vastata yhtä luottavaisesti Jumalalle? Rohkeutta vastata myöntävästi silloin, kun olemme hämmentyneet emmekä ymmärrä, miksi Jumala johdattaa meitä eteenpäin monenlaisten käsittämättömien vaiheiden kautta. Rohkeutta vastata myöntävästi, kun emme saa vastauksia kysymyksiimme.

Vieraaksi käynyt Maria

Maria on meille luterilaisille kristityille vieraampi kuin katolisille. Tämä aiheutuu siitä, että uskonpuhdistuksen aikana arvosteltiin jyrkästi Marian palvontaa ja sen ympärille muodostunutta hurskauselämää. Yhä vieläkin, kun vierailee Etelä-Euroopan katolisissa kirkoissa, voi huomata Maria-hurskauden ilmenemismuodot. Monet Maria-patsaat on kukitettu. Samalla panee merkille eron luterilaiseen uskonelämään verrattuna.

Vaikka vierastamme katolisia käytäntöjä, emme kuitenkaan saisi heittää lasta pois pesuveden mukana. Maria on pyhä ja esikuva myös luterilaiselle kristitylle. Hän on meille Jumalan äiti ja synnyttäjä, ja ikuinen neitsyt, kuten kirkko opettaa. Marialla on myös paikkansa päivittäisessä rukouselämässä. Illan rukoushetken, vesperin, järjestykseen kuuluu Marian laulama ylistyslaulu. Voit huomata sen virsikirjan liiteosasta vesperin kohdalta. Sanat ovat Luukkaan evankeliumista, ja ne voidaan lukea yhdessä vuorolukuna. Marialle on lisäksi omistettu tämä sunnuntai, Marian ilmestyspäivä. Sitä vietetään noin 9 kuukautta ennen joulua.

Martti Luther arvosteli aikanaan Marian korottamista Jeesuksen rinnalle ja Jumalan ja ihmisten väliin. Siitä huolimatta hän laati kirjasen, joka selittää Marian ylistyslaulun ydinsisältöä. Mihin meidän tulee kiinnittää huomiomme, kun pohdimme Mariaa ja hänen tehtäväänsä Jumalan pelastussuunnitelmassa?

Lutherin mielestä Marian esikuvallisuuden ydin on ilmaistu hänen vastauksessaan enkelille: ’Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.’

Marian nöyryys

Maria pitää itseään vähäisenä Herran palvelijattarena, piikatyttönä. Hän on nuori, vailla elämänkokemusta; hän ei edes oikein ymmärrä saamaansa tehtävää synnyttää maailman Pelastaja. Silti hän haluaa palvella Jumalaa ja suostuu tämän merkilliseen suunnitelmaan: ’tapahtukoon minulle niin kuin sanot’. Kovin paljoa emme saa tietää Marian elämäntilanteesta ja aiemmista vaiheista yksi piirre nousee kuitenkin kaiken yläpuolelle. Se on Marian nöyryys. Mistä se oli lähtöisin?

Luther kiinnittää huomion siihen, että enkeli vakuutti kaksi kertaa Jumalan osoittavan armoa erityisellä tavalla Mariaa kohtaan, ja jo ennen kuin hän kertoi Marialle äitiyden tehtävästä. ’Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut’ ja ’Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa.’ Voimme päätellä, että Jumalan äidin nöyryys oli lähtöisin armosta.

Toisinaan ajatellaan, että ihmisen pitää tulla nöyräksi ennen kuin hän pääsee osalliseksi armosta. Marian esimerkki puhuu päinvastaista. Jumalan armo vaikuttaa ihmisessä nöyryyden. Jumalan armo muuttaa ihmistä siten, että hän alkaa kaivata Jumalan yhteyteen ja toivoo saavansa syntinsä anteeksi. Marian kohdalla niin armo kuin nöyryys ovat Pyhän Hengen aikaansaannosta. Armon voimasta Maria sanoo nuo yksinkertaiset sanat ’tapahtukoon minulle niin kuin sanoit’.

Marian luottavainen usko ja kiitollisuus

Nöyryyden ohella Maria on meille esikuva siitä, kuinka Jumalaan luotetaan. Hän ei ryhdy valittamaan osaansa, vaan ottaa luottavaisesti vastaan annetun tehtävän. Armo kantaa Mariaa. Eikö meidänkin pitäisi luottaa Jumalan hyvyyteen silloin, kun näköalamme sumenevat epätoivon ja synkkyyden hetkinä. Onhan armo tarkoitettu juuri hänelle, joka ei ole armon arvoinen mutta tarvitsee sitä kipeästi.

Nöyryys ja uskon luottamus ovat Marian esikuvallisuuden tuntomerkkejä. Kolmas on kiitollisuus. Luukas kertoo, että Maria vieraili enkelin ilmestymisen jälkeen sukulaisensa Elisabetin luona. Naisten keskustelu päättyi Marian laulamaan ylistyslauluun. Maria on vakuuttunut siitä, että Jumala on armollinen eikä väisty hänen luotaan odotuksen aikana. Hän kokee olonsa turvalliseksi ja alkaa kiittää. Maria riemuitsee Vapahtajasta ja ylistää häntä. Hämmennykseen murtautuu kiitollisuus.

Jos noudatamme Marian esikuvaa ja luotamme Jumalan armoon, hämmennys voi vaihtua myös meissä kiitollisuudeksi. Silloin vakuutumme Jumalan läsnäolosta ja johdatuksesta. Silloin olemme turvassa ja rohkaistumme ottamaan vastaan oman tehtävämme, mikä se lieneekään. Sanomme: ’Minäkin haluan olla Herran palvelija. Tapahtukoon minulle tahtosi mukaan.’ Voiko kristitylle tapahtua mitään parempaa? Aamen.

© Simo Peura