”Toinen ovi on auki”

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”

SAARNA ”Toinen ovi on auki”

Hyvät seurakuntalaiset! Lämpimät vuosionnittelut teille nyt, kun seurakunta täyttää jo 430 vuotta!  Tämä on huikean pitkä aika seurakunnankin elämässä. Onhan perustamisvuosi samalla vuosisadalla, kun Martti Luther eli ja julkaisi tunnetut teesinsä ja tekstinsä ja jolloin Mikael Agricola toteutti reformaatiota Suomessa ja raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan.

Laukaan seurakunta itsenäistyi 1593 Rautalammin pitäjästä, joku ulottui Pohjois-Savosta Keski-Suomeen ja johon on aikanaan kuulunut lähes 30 myöhempää seurakuntaa. Mutta myös Laukaata voi kutsua emäpitäjäksi ja emäseurakunnaksi, kuuluihan tähän aikanaan muun muassa Jyväskylän ja Äänekosken  ja Suolahden kaupungit, Jyväskylän maalaiskunta sekä Sumiainen ja alueita Hankasalmen, Toivakan ja Uuraisten kunnista ja seurakunnista. Nyt kehitys on eri puolilla maata kääntynyt osin takaisin päin, pienempiä seurakuntia liitetään isompiin taloudellisista syistä, osin palataan takaisin entisten emäseurakuntien yhteyteen.

Ehkä jotain pitkästä kirkollisesta historiasta ja menneiden polvien esirukouksista näkyy siinäkin, että kaksi edeltäjääni piispan virassa ovat lähtöisin täältä Laukaasta. Täällä on rukoiltu ja palveltu Jumalaa. Se kantaa siunausta polvesta polveen. Nyt seurakunnassa on taas tehty monia rekrytointeja ja varmasti ainakin hallinnonkin toive on, että te viihdytte tehtävissänne pitkään. Nyt on hyvä joukkue kasassa ja on aika keskittyä perustyöhön ja työn kehittämiseen.

Tänään siunataan työntekijöitä moniin seurakunnan tehtäviin: keittiö- ja siivoustyöhön, perhetyöhön, varhaiskasvatukseen ja nuorisotyöhön, toimisto-, viestintä- ja taloustehtäviin, diakoniaan, kiinteistö- ja hautausmaatehtäviin sekä kirkonpalvelutehtäviin. Tämä antaa kuvan seurakunnan todellisuudesta, joka on paljon muutakin kuin vain jumalanpalvelusten ja toimitusten hoitamista, jotka toki ovat sitä perustehtävää. Mutta monenlaista muutakin taitoa ja toimea tarvitaan, että iso seurakunta saa tehtävänsä toteutettua.

On tärkeä muistaa, että jokainen seurakunnan työntekijä on omalla paikallaan myös seurakunnan kasvot ja evankeliumin sanoman välittäjä, sanoin tai teoin. Tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa ihmisistä kohtaa seurakunnan hautausmaalla, ei siis jumalanpalveluksessa, jota on muuten pidetty seurakuntaelämän keskuksena. Ja miten paljon kohtaamisia on myös keittiöllä, toimistossa, kasvatus- ja diakoniatyössä ja itse kunkin työsektorilla sekä nykyään sosiaalisen median kanavilla – joka voi olla monelle ainut seurakuntayhteyden muoto.

Jokainen kohtaaminen voi olla jollekin surevalle, kaipaavalle, etsivälle, kyselevälle juuri se tärkeä kohtaaminen, joka kantaa pitkälle eteenpäin ja antaa uutta toivoa ja tarkoitusta elämään. Siksi tehtävään siunaamiseen kuuluu yhteinen uskontunnustus ja kehotus pysyä siinä ja palvella seurakuntaa siitä lähtökohdasta. Teille luetaan rohkaisuksi kohtia Raamatusta, teidät siunataan kätten päälle panemisella kolmiyhteisen Jumalan eteen ja seurakuntaa kehotetaan tukemaan teitä ja kantamaan teitä rukouksissa. Tämä kaikki on sitä siunausta, sitä Jumalan ylitsevuotavaa hyvyyttä, johon teidät tänään suljetaan. Siitä on turvallista lähteä työhön, sen haasteisiin ja tehtäviin, rauhassa ja iloiten. Saat olla Jumalan työtoveri!

Kohtaamisesta on kyse tämän päivän evankeliumissakin. Hautausmailla, toimistoissa, keittiöillä, missä tahansa voi syntyä merkityksellisiä keskusteluja asioista, jotka ovat painaneet tai herättäneet kysymyksiä.

Lainopettajille kysymykset ja keskustelut olivat tärkeitä, he olivat tottuneet niitä käymään. Lainopettaja oli huomannut, miten viisaasti Jeesus vastasi kysymyksiin. Siksi hän kysyi Jeesukselta: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Juutalaisille Jumalan sana oli ennen kaikkea käskyjä ja kieltoja ja kunnon juutalainen pyrki elämän niiden mukaan. Elämää ohjasivat lain 613 pykälää, 365 kieltoa +248 käskyä. Näin joka tilanteeseen löytyi joku käsky, jonka tulkinnassa ja soveltamisessa kirjanoppineet olivat apuna.

Jeesus vastaa kysymykseen hyvin tutulla Mooseksen kirjan kohdalla, joka oli juutalaisten uskontunnustus. Siihen hän liitti lähimmäistä koskevan käskyn. Niihin oli Jumalan tahto tiivistetty ja vastaus kelpasi lainopettajalle, joka sanoi: ”Oikein, opettaja” eli tarkoittaen: ”Hyvin vastattu!” Vastaus oli jopa niin mykistävä, ettei häneltä enää uskallettu kysyä muuta.

Mikä on suurin käsky, sitä voimme mekin kysyä. Mihin käskyyn kannattaisi erityisesti satsata, että olisi Jumalalle mieleen. Tai mikä on uskossamme keskeisintä ja tärkeintä. Vanhassa kristinopissa elämän kalleimmaksi eli tärkeimmäksi asiaksi nostettiin ”Jumalan ja Jeesuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.”   Luther nosti ensimmäisen käskyn kymmenestä kaiken perustaksi ja nimitti sitä pääkäskyksi: ”Ensimmäinen käsky on pääkäsky. Siihen sisältyvät jo kaikki muutkin käskyt. Sillä vain se noudattaa niitä oikein, joka sydämestään noudattaa ensimmäistä käskyä. Sen tähden kaikkien seuraavien käskyjen selitys alkaakin sanoilla: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa…” Luther sanoo: ”Jos sydän suhtautuu näin Jumalaan, se on täyttänyt tämän ja kaikki muutkin käskyt. Ja taas toisaalta se, joka pelkää ja rakastaa jotakin muuta taivaassa ja maan päällä, se ei pidä tätä eikä mitään muutakaan käskyä maan päällä.” Jokaisen meistä on tarpeen tunnustaa, ettemme ole pitäneet tätä ensimmäistäkään käskyä, vaan olemme sen rikkoneet. Saamme kuitenkin tunnustaa Jumalalle syntimme ja uskoa ne anteeksi annetuksi Vapahtajamme Jeesuksen tähden.

Jeesus sanoi tämän ymmärtäneelle lainopettajalle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Mutta mitä se hyödyttää, jos merihädässä on lähellä pelastuslauttaa, mutta ei lautassa? Mitä se hyödyttää, että on lähellä taivaan valtakunnan porttia, mutta ei ole portin sisäpuolella.

Käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä on hieno käsky ja kaunis periaate. Jos kaikki noudattaisimme niitä, elämämme olisi kuin taivaassa. Ongelma onkin se, ettei kukaan pysty noudattamaan kumpaakaan näistä käskyistä eikä sitä pääkäskyäkään, ensimmäistä kymmenestä.

Sen tähden Jumalan valtakuntaan avattiin toinen ovi. Se ovi on Jeesus Kristus. Hän täytti nämä molemmat käskyt meidän puolestamme. Hän rakasti Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Sen näemme hänen opetuksestaan ja toiminnastaan. Siksi meille on nyt toinen ovi auki Jumalan valtakuntaan. Siitä kertoo apostoli Paavali Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa näin: ”Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi”. Se on evankeliumin hyvä uutinen!

Lain tien sijasta Jumalan valtakuntaan on auki armon tie. Sitä viestiä saamme kertoa eteenpäin kukin omassa tehtävässä. Rakkauden käskyä ei ole helppo täyttää, se on meille mahdotonta. Mutta jos ensin voimme kokea, miten Jumala rakastaa ja armahtaa meitä ilman ehtoja, mekin voimme toimia samoin toisia ihmisiä kohtaan.

Paavalin mukaan rakastaminen on lain täyttymys (Room 13:8). Johanneksen evankeliumeissa ja kirjeissä toisten rakastamisesta tehdään pääkäsky samoin kuin Jaakobin kirjeessä. Johanneksen kirjeessä perustellaan käskyä rakastaa lähimmäistä sillä, että jos ei rakasta veljeä, jonka voi nähdä, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei voi nähdä (1 Joh 4:20).  Jumalan rakastaminen taas on Johanneksen kirjeen mukaan sitä, että pidämme hänen käskynsä: ”Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä” (1 Joh 1:3-).

Valitettavasti tällä hetkellä Lähi-Idässä ei hallitse rakkaus, vaan vihan ja koston kierre, jossa ääretön pahuus saa tuhoa ja kärsimystä aikaan. Kaikesta huolimatta, rukoilkaamme rauhaa Israeliin ja rauhaa Palestiinaan. Rauhan rakentaminen alkaa aivan läheltä.

Hyvät seurakuntalaiset!

Laukaan seurakunta on saanut palvella täällä asuvia jo viidettä sataa vuotta. Sukupolvet ovat vaihtuneet, kirkkoherroja on ollut kymmeniä ja työntekijät ja luottamushenkilöt ovat kukin tehneet oman osuutensa vuorollaan. Nyt on teidän, tänään siunattavien ja aikaisemmin tänne tulleiden työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten vuoro tehdä viestissä omaa osuus. Henkilöt ovat vaihtuneet, mutta tehtävä ja sanoma on pysynyt samana: Välittää sanoin ja teoin viestiä rakastavasta ja armollisesta Jumalasta ja etsiä yhdessä hänen tahtoaan. Kohdata niitä ihmisiä, jotka kaipaavat lohdutusta, tukea, opastusta ja rohkaisua. Mekin saamme tänäänkin kohdata Herramme Kristuksen leivässä ja viinissä ja jakaa eteenpäin sitä valoa ja armoa, jota häneltä saamme.

Käymme nyt alttarin äärelle tunnustamaan yhteisen uskon ja toimittamaan tehtävään siunaamisen!

Matti Salomäki