Toivo on elämämme ankkuri

Hyvät sisaret ja veljet Kristuksessa!

Tänä iltana olemme saaneet olla tekemässä hyvää ja kuuntelemassa kaunista musiikkia. Pelon ja huolten vyöryessä kohti on hyvä kokoontua yhteen saamaan voimaa toinen toisistamme ja laulujen sanoista ja sävelistä.

Musiikki on hyvä tunteiden tulkki monessa tilanteessa, kun sanat tai ymmärrys ei riitä kuvaamaan tunteita. Negro spirituaalit auttoivat puuvillapelloilla raatavia kestämään kovia olosuhteita ja raskasta työtä. Virret ovat lohduttaneet omaa kansaamme niin nälän kuin sodan vuosina ja monien vastoinkäymisten keskellä. Samalla tavalla laulut ovat auttaneet ilmaisemaan iloa ja riemua. Laulut auttavat myös pitämään yllä toivoa raskainakin aikoina. Yllättävän moni tutuistakin virsistä ovat syntyneet hyvin raskaiden elämänvaiheiden keskellä, ajatellaanpa vaikka nyt paljon esillä ollutta D.Bonhoefferin virttä 600 tai suomalaisten sieluihin syöpynyttä W. Malmivaaran virttä 631.

Sama merkitys on ollut psalmeilla, joita israelin kansa ja sitten kristityt ovat laulaneet ja lukeneet halki vuosisatojen. Tämän päivän nimi on Judica ja sana tulee psalmista 43, jossa sanotaan: ”Hanki minulle oikeutta, Jumala, aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan.” Näin pyytää varmasti moni kotinsa menettänyt ukrainalainen. Tai kuten samassa päivän psalmissa 43 vielä sanotaan:  ”Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?

Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani”.

Tämä on monien psalmien ja laulujen viesti. Vaikka niissä tuodaan esiin raskas tilanne, niihin kuitenkin sisältyy usein toivo. Pimeänkin keskellä toivo elää! Sillä kuolema on jo voitettu, Jeesus on jo ylösnoussut, hauta on tyhjä. Siksi toivottamaankin tilanteeseen loistaa valonsäde.

Sodan todellisuus on konkretisoitunut meilläkin jo sillä tavalla, että pakolaisia on saapunut hakemaan turvaa täältäkin jo yli 10 000 henkeä. Paljon on vielä tulossa. On hienoa nähdä, miten ovet ja sydämet ja kukkarot ovat olleet auki tälle lähimmäisten kärsimykselle. Sen takia tänäkin iltana olemme koolla.

Suomen kansan salainen ase talvi- ja jatkosodan aika oli myös rukous. Myös Ukrainan suunnalta on kuulunut viestejä tämän aseen käytöstä ja sen tuomista ihmeistä kaiken kaaoksen keskellä. Meidän tehtävämme on jatkuvasti kantaa rukouksin sodan keskellä olevia ja maasta paenneita. Rukous näkee kaiken inhimillisen kaaoksen keskellä Jumalan rajattomat mahdollisuudet.

Vielä lopuksi, meidän ei pidä menettää toivoa. ”Niin pysyvät nyt nämä kolme, usko, toivo ja rakkaus”. Toivo on paitsi kirkkomme strategian perusarvoja myös kristillisen uskon keskeinen olemus. Se on enemmin kuin toiveet tai toivomukset. Toivo rakentuu Jumalan muuttumattomiin lupauksiin ja siihen todellisuuteen, joka meitä odottaa kerran perillä. Heprealaisekirjeessä sanotaan luvussa 6: ”Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta”.

Siunatkoon teitä kaikkia läsnäolollaan ja rauhallaan kolmiyhteinen Jumalamme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.