Saarna Vaasan yliopiston promootiossa

Matt. 11:25-30

Dear sisters and brothers in Christ, hyvät sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Kuulemassamme evankeliumissa on kysymys totuudesta ja sen tuntemisesta. Jeesus sanoo kuulijoitaan härnäten, että totuus avautuu viisaiden ja oppineiden sijasta lapsenmielisille. Nasaretilainen lupaa lepoa työn ja kuormien uuvuttamille, ehkäpä opiskelijoille ja tutkijoillekin. Mutta hän kutsuu myös kantamaan iestä ja kuormaa, joka on seurausta totuuden löytämisestä.

Näistä kolmesta keskimmäinen, lepo työn jälkeen, nousee tässä hetkessä ja kirkossa etualalle. Täällä kenenkään ei tarvitse osoittaa osaamistaan. On levon ja ilon aika – pitkä uurastus palkitaan. Jokainen tohtori on puolustanut itsenäisesti tutkimuksensa tuloksia tiedeyhteisön edessä ja saa hatun päähänsä ja miekan kupeelleen. Samanlaisin merkein tunnustetaan kunniatohtorien monipuoliset ansiot vuosikymmenten mittaisesta tieteellisestä ja yhteiskunnallisesta työstä.

Puolisoni on väitöskirjassaan tutkinut tohtoriksi tulemisen prosessia. Aineisto muodostui kirjallisista kertomuksista. Eri alojen tutkijat kuvasivat matkaansa väitöskirjan aiheen valinnasta aina promootioon ja sen jälkeiseen aikaan. Yhden kertojan mukaan promootion paras hetki koettiin kirkossa. Sai istua paikallaan, sulkea silmänsä ja vaipua ajatuksiinsa.

Tämä levon hetki on käsillä nyt. Sulje siis silmäsi ja kuuntele tai ole kuuntelematta. – Minulla tosin voi olla jotain kiinnostavaa sanottavaa.

 

Tinkimätöntä etsintää

 

Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu tinkimätön totuuden etsintä. Aineisto on kerättävä. Jokin hypoteesi pitää olla – ja se on näytettävä kärsivällisesti toteen. Metodi on hallittava ja ajatuksen pitää edetä johdonmukaisesti. Viittaukset aiempiin tutkijoiden ja heidän löytöihinsä tulee mainita – plagioija ei pärjää. Sitten toiset tiedeyhteisön jäsenet arvioivat tutkimuksen etenemistä. Lopuksi se asetetaan julkiseen testiin. Vain koetelluilla tuloksilla on pidemmän päälle merkitystä. Pieni pala todellisuudestamme käy paremmin ymmärrettäväksi.

Nykymaailmassa tieteellisellä tutkimuksella ja todennettavilla väitteillä on edelleen suuri merkitys. Yhä useammin kuulemme puhuttavan ”vaihtoehtoisista totuuksista”. Niiden avulla luodaan vaikutelma, että ilmeisistä asioista ei voi sanoa, kuinka ne ovat. Niistä voi samanaikaisesti vallita monia vastakkaisia näkemyksiä. Tällaisen totuuskäsityksen avulla ihmisiä kuitenkin johdetaan tietoisesti harhaan. Heidät saadaan uskomaan mitä tahansa ja pahimmassa tapauksessa kääntymään toisiaan vastaan.

Tiedeyhteisöllä on paljon annettavaa ja suuri vastuu yhteiskunnallista päätöksentekoa silmällä pitäen. Yhteiskunnan vaikuttajien on aiheellista tuntea kriittisten analyysien tuloksia. On viisautta käyttää hyväksi tutkimustuloksia, kun yhteiskuntaa kehitetään ja tehdään hyviä, kestäviä ratkaisuja.

Scientific research and verifiable facts are still of great importance in today’s world. Yet increasingly, we hear talk about “alternative truths”. They are used for creating an impression that you cannot describe obvious matters as they really are. Various opposing views about them can be simultaneously present. Such truths deliberately lead people astray and make them believe all kinds of things, and, in the worst case, make people turn against each other.

The scientific community has a lot to offer and a great responsibility in societal decision-making. It is important for leaders and other prominent figures in society to know the results of critical analyses. It is wise to use research results when developing society and making good, sustainable decisions.

Sama totuudellisuuden mahdollisuus ja vaatimus on tiedotusvälineillä. Sosiaalisen median aikakaudella viestintä on tasa-arvoistunut. Samalla toimittajien vastuu väitteiden tarkistamisesta ja asioiden taustoittamisesta on kasvanut entisestään. Samaa vastuullisuutta edellytetään kaikilta meiltä, jotka käytämme median suomia mahdollisuuksia.

 

Totuuden tietäjät?

 

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus esittää toisenlaisen näkökulman totuuden etsintään ja tuntemiseen. Hänen mukaansa totuus on salattu viisailta ja oppineilta mutta ilmoitettu lapsenmielisille. Kyseenalaistaako hän näin sanoessaan tieteen mahdollisuudet? Onko hänkin vaihtoehtoisten totuuksien kannattaja?

Evankeliumissa mainitut viisaat olivat aikansa oppineita mutta eivät tuon aikakauden tieteen tekijöitä. He edustivat uskonnollista oppineisuutta ja eliittiä. Kansan keskuudessa heitä arvostettiin korkealle. He tulkitsivat Jumalan tahtoa ja antoivat monenlaisia elämänohjeita. Valitettavasti monet heistä asettivat ihmisten kannettavaksi raskaita taakkoja mutta eivät itse koskeneet niihin sormellakaan.

Puheessaan Jeesus asettaa oppineiden ja viisaiden vastakohdaksi lapsenmieliset: yksinkertaiset, kouluttamattomat, tyhmät ja köyhät. Paradoksaalisella tavalla Jeesuksen sanoma on osoitettu juuri heille, jotka kokevat itsensä Jumalan edessä oppimattomiksi, vajavaisiksi ja heikoiksi. Uskonnollisen totuuden löytäminen ei siis ole sidoksissa siihen, kuinka hyvin ihminen oivaltaa Jumalan käskyt tai kykeneekö hän noudattamaan hyvän elämän ohjeita.

 

Armoa työn ja kuormien uuvuttamille

 

Jeesuksen sanat on osoitettu työn ja erilaisten elämän kuormien uuvuttamille. Niille, jotka eivät syystä tai toisesta enää jaksa; niille, jotka eivät kykene täyttämään hyvän elämän vaatimuksia tai itselleen asettamia odotuksia; niille, jotka ovat jotenkin hukassa tai joita elämä ankaruudellaan runtelee. Heille kaikille Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Täällä kirkossa ei kenenkään tarvitse osoittaa oppineisuuttaan.

Tällä Jeesuksen lupauksella on myös toinen nimi: armo. Armo on luonteeltaan lahja ilman ehtoja. Armo ei riipu ansioituneisuudesta eikä hyvistä saavutuksista. Sen edellytyksenä ei ole mikään ihmisen ominaisuus, esimerkiksi viisaus tai oppineisuus. Armo ei tunne kelpoisuusehtoja. Armo kuuluu yksinkertaisille, köyhille ja vähäisille, työn ja kuormien uuvuttamille – siis meille, sinulle ja minulle.

This promise made by Jesus also has another name: grace. Grace is an unconditional gift by nature. Grace does not depend on merit or great accomplishments. No human characteristics are its prerequisites, such as wisdom or scholarship. Grace does not recognise eligibility criteria. Grace belongs to the simple, the poor and the unimportant, the ones tired by work and heavy loads; in other words, it belongs to you and me.

We need grace, as our world has become a stage of high moral demands in a new way. We are eager to point out misconduct and demand our rights. We sometimes use methods for showing our disapproval in public. We expect charity from others, but do not reciprocate. Therefore our reality becomes merciless.

Jesus brings us a message from a different kind of world. He wants us to know that he, like his Heavenly Father, is merciful. He says: “Let me teach you, because I am humble and gentle at heart, and you will find rest for your souls.” He wants the ones exhausted by work and heavy loads to understand and experience in their daily life that Jesus Christ is kind and merciful at heart.

Armoa tarvitaan, sillä maailmastamme on tullut uudella tapaa korkeiden moraalisten vaatimusten näyttämö. Puutumme hyvin nopeasti väärinkäytöksiin ja peräänkuulutamme oikeuksiamme. Saatamme käyttää keinoja, joilla on mahdollista osoittaa julkisesti paheksuntaa. Esitämme toisille aidon lähimmäisenrakkauden vaatimuksen, mutta emme sovella sitä samaa omiin tekoihimme. Näin todellisuudestamme tulee armoton.

Jeesuksen sanoma on viesti toisenlaisesta maailmasta. Hän haluaa meidän ihmisten tietävän, että hän itse samoin kuin hänen Taivaallinen Isänsä on armollinen. Hän sanoo: ”Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” Hän haluaa työn ja kuormien uuvuttamien oivaltavan ja kokevan elämässään, että Raamatun Jumala on olemukseltaan lempeä ja armollinen.

 

Kutsu ja tehtävä

 

Tekeekö armo sitten tyhjäksi pyrkimyksen hyvään ja oikeudenmukaiseen elämään? Tuskin. Armo pikemminkin vapauttaa kunnioittamaan Jumalaa ja tekemään hyvää toiselle ihmiselle. Lähimmäisen pyyteetön rakastaminen on jokaisen totuuden etsijän tehtävä riippumatta siitä, etsiikö tieteellistä totuutta kovalla työllä vai uskon totuutta, jonka voi tavoittaa hiljaisuudessa ja pysähtyessä Jumalan sanan äärelle.

Tälle tielle Jeesus ohjaa meitä. Hän kutsuu meidät kantamaan yhteistä iestä kanssaan. Antamaansa taakkaa hän sanoo kevyeksi. – Toivon, että lähdet täältä hetken levänneenä niin kuin tuo oman promootionsa parhaasta hetkestä kertonut promovendi. Taakan kantamisen keveyden tai raskauden tietää vasta, kun on suostunut Kristuksen ikeen kantajaksi. Jeesus vakuuttaa: ”Ota minun ikeeni harteillesi ja katso minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” Aamen.

© Simo Peura