Saarna Jyväskylän yliopiston promootiojumalanpalveluksessa

Joh. 16:5-16

Dear sisters and brothers in Christ, hyvä yliopistoväki,

Yli 50 vuotta sitten kansakoulussa laulettiin virttä 484. Se alkaa näin: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä”. Virsi oli juhlallinen. Pienen pojan silmät kiinnittyivät siihen, että rukouksen kohde, Totuuden Henki, kirjoitettiin isoin alkukirjaimin. Se viittasi auktoriteettiin. Kysyinkin mielessäni, kuka tämä Totuuden Henki mahtaa olla. Vaativan alun jälkeen virsi muuttui sävyltään ja jatkui näin: ”Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa”. Sittemmin opin, että virren pohjana olivat kuulemamme Johanneksen evankeliumin sanat. Ne puhuvat Totuuden Hengestä.

Human being has set out for a long journey to seek and pursue the truth. Fortunately the scholar´s troublesome journey is paused by joyful academic feast, a rite of passage. Characteristic for the conferment is the abundant use of symbols. With them the acknowledged member of the scientific community is transferred from one phase to another. The symbols help us to understand, what does it mean to seek the truth.

Thus the conferment becomes a great, fascinating play, in which we all participate. The doctoral hat and sword, as well as the laurels, remain as marks of the success and achievements. At the same time they remind us of the meaning of the human being´s long journey. We are called to cherish and advance the noble values of the western civilization: truth, justice, goodness and beauty. As a sign of that nine honorary doctors have been awarded today.

Mutta millainen on totuuden etsijän taival arjessa?

Totuuden jano

Tutkijan pitää mennä kammioonsa. Siellä hän luo tutkimuksensa asetelman, toistaa testejään, lukee ja analysoi, pohtii tutkittavan ilmiön sisäistä logiikkaa ja kirjoittaa sitten tutkimusraporttiaan. Tarpeen on vahva motivaatio. Kannustimena voi olla tieteellinen pätevöityminen, paremmat ansiot tai menestyksen tuoma tunnustus.

Silti pätevöityminen, tulot ja menestys eivät riitä. Tutkijana jaksaa vain, jos kokee löytävänsä jotain uutta, sellaista, jolla on merkitystä ja joka palvelee muita ihmisiä. Siinä piilee tutkimuksen tekemisen mieli: totuuden ymmärtämisen janossa ja toisten palvelemisessa.

Joskus tutkijan matka pysähtyy. Tällöin hänen kammiostaan tulee epätoivon tyyssija. Silloin toivoisi, että tämän päivän evankeliumin ajatus toteutuisi. Kunpa paikalle tulisi joko viisas ohjaaja tai sellainen totuuden henki, joka johtaisi tuntemaan totuutta edes sen verran, että käsillä olevan tutkimuksen saisi valmiiksi.

Totuutta on etsittävä

The pursuit of truth is also the yardstick of the scholar´s action. Scientific research is respected just therefore that it is assumed to be reliable. Nothing undermines the scientific community and it´s credibility more than the knowledge that the result has been achieved at the expense of the truth. With nothing else the university serves the society better than by producing independent knowledge. This has a special significance in today`s world of changing truths.

Tällaisen totuusvaatimuksen edessä ihminen hiljenee, sillä hän tunnistaa kiusauksensa ja rajallisuutensa. Ihmisen kyvyt, voimat ja kaikki tieto suhteellistuvat. Mitä syvemmälle tieteen maailmaan sukeltaa, sitä paremmin tuntee sen epätäydellisyyden.

Väitöskirjan tekijäkin tuntee oman luomuksensa monin verroin paremmin kuin parhain vastaväittäjä. Tekijä tietää päättelyketjunsa heikot kohdat, kiireessä laaditut viimeiset lähdeviitteet ja epätarkoiksi jääneet merkityssisällöt. Hän oivaltaa, että hänen yrityksistään huolimatta lopullisen varmuuden saaminen pakenee päättymättömän likiarvon tavoin aina yhden askelen kauemmas.

Ihmisen matka kohti totuutta ei siis etene suoraviivaisesti eikä nopeasti. Tutkijan taival johtaa pienelle ja nöyrälle paikalle. Sillä paikalla hän alkaa kysyä: mihin tämän totuuden etsinnän on tarkoitus johtaa ja saavutetaanko totuus sittenkään sitä tavoittelemalla?

Totuuden Henki

In the Gospel of this day, the seeking of truth is examined from a point of view that differs from science. In his speech to his disciples Jesus expresses it in this way: “I have much more to say to you, more than you can now bear. But when he, the Spirit of truth, comes, he will guide you into all the truth.” What does the Nazarene mean by that?

Oppilaat olivat eläneet ja liikkuneet useamman vuoden Mestarinsa seurassa. He olivat kuunnelleet hänen viisaita sanojaan, nähneet ihmeitä ja lopulta ymmärtäneet, ettei Jeesus ollut pelkkä profeetta. Ajatus voittajan joukoissa seisomisesta kiehtoi.

Totuus tulevasta oli kuitenkin toisenlainen. Se ei vienyt kunniaan, menestykseen eikä näkyvään voittoon. Kuninkuuden sijasta Mestarin tie vei ristille, jossa hänet riisuttiin tyhjäksi kaikesta. Ja tämän saman tien Jeesus viitoitti oppilaidensa kuljettavaksi. Jos hänen totuuskäsityksensä mukaan aikoi saavuttaa jotain, siitä oli luovuttava. Jos halusi tulla viisaaksi, oli oltava ensin tyhmä. Jos halusi nähdä valon, oli tunnistettava oma pimeytensä. Jos yritti tavoittaa totuuden ja pysyä siinä, oli nähtävä oma vääryys ja keskeneräisyys.

Tätä Jeesuksen oppilaiden oli vaikea kuulla ja ymmärtää. Ei siis ihme, jos nämä eivät kyenneet ottamaan sanomaa vastaan. Ja sama vaikeus on meilläkin. Jumala säilyttää kaikkivaltiutensa, kaikkitietävyytensä ja auktoriteettinsa. Hän on Jumala isolla alkukirjaimella, Totuuden Henki, jota ikäihmiseksi varttunut kansakoulun pieni poika yhä enemmän ihmettelee.

Johtaa tuntemaan totuuden

According to Jesus´s concept the seeking of truth happens in another way. It is expressed like this: “But when he, the Spirit of truth, comes, he will guide you into all the truth.” Thus the truth is not any more something that we pursue with all our best skills and abilities, with all our strength, with all the commitment of our heart and determination of our will. In a surprising way it is the other way round. We stay still – and the Truth comes to us.

Jotain sellaista tapahtui ensimmäisenä pääsiäisaamuna. Kristus ilmestyi oppilailleen, ensin niille muutamille naisille, sitten monelle, monelle muulle. Kuolleeksi luultu oli noussut ylös. Koko totuuteen sisältyi se, että hän eli. Tämä tieto muutti Jeesuksen oppilaiden todellisuuskäsityksen ja elämän. Myös Tuomaan, joka epäili, kunnes näki omin silmin ja kosketti naulanjälkiä.

When the Spirit of truth comes to us, the curious human being is not in the place of a scholar and a pursuer of truth anymore. We ourselves have become the one who is examined. In his wisdom and truth God evaluates the human beings whom he loves. The result is not always praiseworthy. Anyhow, truth makes us free.

Kun Totuuden Henki tulee luoksemme, tiedonjanoinen ihminen ei ole enää tutkijan ja totuuden tavoittelijan paikalla. Hänestä itsestään on tullut tutkittava. Viisaudessaan ja totuudessaan Jumala arvioi rakastamaansa ihmistä. Tulos ei aina ole kummoinen. Totuus tekee kuitenkin ihmisen vapaaksi. Totuus tekee vapaaksi, sillä totuudella on mukanaan vieläkin merkityksellisempi kumppani: armo. Se riittää totuuden etsijälle.

The Truth makes us free, for Truth comes to us with even more significant companion: and his name is Grace. God´s grace is enough for the seeker of the Truth. Aamen.

© Simo Peura