Puhe Laukaan seurakuntatalon vihkimisessä

Ap.t. 20:32-35

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa

Tänään messun aiheena on Jumalan huolenpito. Raamatun lukukappaleet kertovat siitä, ettei meidän tarvitse murehtia – hyvän Jumalan rakkaus ympäröi meitä. Sen vuoksi kristityt ovat vapaat tekemään hyvää lähimmäisille. Tarkoitus on, että Jumalan hyvyys ikään kuin laajentuu ja löytää tiensä kärsivien luo. Kysymys Jumalan huolenpidosta onkin juuri nyt kovin ajankohtainen aihe Suomessa ja koko Euroopassa.

Messussa vierainamme ovat Lapuan hiippakunnan kumppanuuskirkon edustajat Keski-Saksasta aluepiispa Christian Stawenovin johdolla. Hän saarnaa tässä messussa ja tuo samalla kirkkonsa tervehdyksen juhlivalle Laukaan seurakunnalle. Vieraamme ovat kiertäneet muutaman päivän ajan hiippakuntaa ja tutustuneet seurakuntien toimintaan. Olemme esitelleet heille mm. rippikoulutyötä ja aikuisille suunnattua raamattuopetusta. Ehkäpä Laukaassakin olisi paikallaan eräänlaisen kertausrippikoulun järjestäminen vaikkapa 40 vuoden pyykin saavuttaneille seurakuntalaisille.

Laukaan seurakunnassa on tänään erityinen juhlapäivä, kun uusi seurakuntatalo otetaan käyttöön. Uudet, toimivat ja terveet tilat ovat suuri helpotus seurakunnan työntekijöille ja seurakuntalaisille. Seurakunnan taloudelliset voimavarat ovat riittäneet rakentamiseen. Tämä talo on lahja ja ilmaus Jumalan huolenpidosta laukaalaisia kohtaan. Otamme lahjan käyttöön iloiten, kiitollisella mielellä, rukouksella ja pyhittämällä sen Jumalan sanalla.

Mihin tätä taloa tarvitaan? Vastaus voisi löytyä katselemalla sitä, mitä täällä salissa on.

Ensimmäinen havaintoni on, että tänään talo on täyttynyt laukaalaisista ja kauempaa tulleista. Me kristityt muodostamme yhdessä seurakunnan. Kristillisen kirkon alkuhetkistä lähtien seurakunta on kokoontunut yhteen. Vaikka yhteydenpito onnistuu puhelimen ja internetin välityksellä, mikään ei voita sitä, kun seurakunta kokoontuu yhteen kasvoista kasvoihin. Vasta silloin syntyy kokemus yhteenkuuluvuudesta. Tässä talossa eletään yhdessä todeksi kristillistä uskoa. Täällä ollaan koolla niin jaetun ilon kuin surun hetkillä. Täällä tuetaan ja rohkaistaan kanssakulkijaa. Täältä lähdetään kotiin uusin miettein ja voimin vakuuttuneina Jumalan huolenpidosta. Nyt on pidettävä huolta vain siitä, että seurakuntatalon kynnys pysyy matalana ja että uudenkin tulijan on helppo avata talon ovi ja astua sisään.

Tuohon Saraveden puoleiseen kulmaan on asetettu kastemalja. Se ennakoi, että salia tullaan käyttämään perhejuhlissa. Kastemalja muistuttaa meille uskomme ja kristityn elämän perustasta. Kasteessa tulemme Jumalan huolenpidon piiriin. Meistä tulee kristittyjä ja seurakunnan jäseniä, Jumalan perheväkeä. Kasteessa meille annetaan lahjaksi myös usko; kaikki mitä kasteen jälkeen tapahtuu on määrä olla uskon kilvoitusta.

Toisella puolella on lukupulpetti. Siitä tullaan pitämään monta koskettavaa puhetta ja saarnaa, joskus toki myös niitä tavanomaisia. Jumalan sanalla kuitenkin uskoamme ruokitaan. Meille vakuutetaan yhä uudestaan syntien anteeksiantamusta. Sanan saarna rohkaisee meitä luottamaan Jumalan armoon ja uskollisuuteen. Juhlapäivän toisessa lukukappaleessa Paavali sanoo efesolaisille näin: ”Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.” Saman Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun – siis Jumalan huolenpitoon – voivat laukaalaiset jättäytyä tässäkin talossa.

Keskellä, takanani, ovat alttari ja ehtoollispöytä. Vaikka seurakuntataloa ei vihitä kirkoksi, täällä voidaan viettää ehtoollista erityisellä luvalla. Toivon silti, että Laukaan kirkkoa Sysmäläisenmäellä ei unohdeta.

Ehtoollinen on monessa mielessä jumalanpalveluksen keskus. Kun polvistumme ehtoollispöytään, olemme tässä rajallisessa maailmassa niin lähellä Kristusta ja hänen huolenpitoaan kuin se on mahdollista. Kristus ottaa ensin kaikki puutteemme, vaivamme ja syntimme vastaan. Sitten hän antaa vastavuoroisesti itsensä, elämänsä ja vanhurskautensa meille lahjaksi. Samalla hän liittää meidät toinen toisiimme ja lähettää meidät palvelemaan toisiamme ja kärsivää maailmaa. Ehtoollispöydässä Kristuksen kirkko saa näkyvän muodon.

Toivon, että laukaalaiset kokevat tässä talossa olevansa Jumalan huolenpidon kohteena. Jos näin tapahtuu, he saavat avun elämäänsä. Silloin tässä salissa rukoillaan ja käännytään Jumalan puoleen. Silloin tässä salissa veisataan ja lauletaan koko sydämestä ylistystä Jumalalle. Silloin tänne tulevissa syntyy ja vahvistuu usko ristin Kristukseen.

Mihin tätä taloa siis tarvitaan? Voisiko olla niin, että sitä tarvitaan uskon ja rakkauden vuoksi. Uskon vaalimiseen ja siihen, että rohkaistumme ja innostumme huolehtimaan lähimmäisistä. Niistä laukaalaisista, jotka ovat syystä tai toisesta ahtaalla ja uhkaavat jäädä syrjään. Myös niistä keskuuteemme tulevista muukalaisista, jotka tarvitsevat kristittyjen apua. Tällaisten syiden vuoksi Paavali kehotti efesolaisia näin: ”Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: ´Autuaampaa on antaa kuin ottaa´.” Aamen.