OP-joulujuhla Seinäjoella

Hyvä joulujuhlaväki!

Toinen adventtikynttilä on syttynyt. Joulu lähestyy. Pimeyteen tulee valo. Adventtikynttilät ovat kuin autokilpailun lähtövalot: valo toisensa jälkeen syttyy ja kun viimeinenkin valo on syttynyt ja valot sammuvat, tapahtuu lähtö, ollaan joulussa, odotus päättyy ja juhla alkaa. Adventtikynttilöitä syttyy neljänteen adventtiin asti, mutta sitten adventtikynttelikkö joutaa varastoon. Joulun valot korvaavat neljä pientä kynttilää. Joulun kirkkaus ylittää odotusajan lisääntyvät kynttilät. Varsinaisen valon tuo itse joulun lapsi, jota kaikki joulun valot kuvastavat.

Itselleni yksi mieluisimmista joululauluista puhuu samasta aiheesta toisessa säkeistössään:
”Syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen, hohde määrätön siitä lähti, viel’ on auvona ihmisten; kun se loistavi lasten teille, päilyy järvet ja kukkii haat, kuusen kirkkahan luona heille siintää onnelan kaukomaat”. Kohta on taas aika heittää arkihuolet. Saattaa niitä olla teilläkin, joilla työn huolet ovat jo jääneet taakse. Ja kun joulu on takana, arki palaa ja taitaa monet huolistakin olla siellä odottamassa entisen laisina.

Tämän ajan huolista saamme kuulla päivittäin uutisista ja osa niistä tulee myös omaan tupaan. Korona oli itselleni aikaisemmin tuttu sana mukavasta pelistä, jota lapsuudenkodissa pelasimme. Biljardin tyyppinen peli, jossa pyritään saamaan vastustan kiekkoja pussiin. Se saapui joulumyyntiin Suomessa jo vuonna 1926. Nyt korona viittaa monien mielissä aivan toisenlaiseen asiaan, pandemiaan, joka ei ole vieläkään täysin asettunut, mutta onneksi rokotteiden ansiosta lieventynyt.

Nimipäiväni vuonna 2022 jäi mieleen ikävänä Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen takia. Nyt pohditaan, riittääkö länsimailta vielä tukea sodankäyntiin ja saadaanko taisteluihin ratkaisu kentällä tai neuvottelupöydissä. Kovin valoisalta ei näytä tällä hetkellä tilanne. Eilisaamun uutisissa eräs asiantuntija kehotti suomalaisia olemaan kotivarat kunnossa ja reserviläisiä hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa vuoden 2025 alussa sodan laajentumiseen varautuen.

Sodan varjo on näkynyt monella tavalla myös meillä tämän vajaan parin vuoden aikana. Rajojen sulkeutuminen ja pakotteet ovat katkaisseet kaupankäynnin ja matkailun ja vuorovaikutuksen idän suuntaan varsin totaalisesti ja sekin tuntuu varsinkin Itä-Suomessa monella tavalla.

Nyt odotamme, milloin Israelin ja Palestiinan konfliktiin saadaan päätös ja miten. Vastaiskun oikeutus vähentää kannattajia sitä mukaa, mitä enemmin siviiliuhreja tulee lisää.

Näiden globaalien tummien pilvien lisäksi itse kullakin riittää enemmin ja vähemmin oman elämän murheita ja huolia. Pimeyttä on monenlaista, eikä se vähene sitä moittimalla. Pimeyden poistaa vain valo. Pienikin valo poistaa suuren pimeyden. Mielessä on vainojen museo Jerusalemissa, jossa pimeän muistosalin keskellä oleva yksi kynttilä on heijastettu tuhansien peilien kautta niin, että rakennus on kuin täynnä pieniä tähtiä. Se on mielestäni kuva siitä, kuinka me jokainen voimme pienelläkin valolla luoda tämän maailman pimeyteen ja toivottomuuteen valoa, sillä se näkyy ja heijastuu aina eri puolille. Vuorella oleva talo ei voi olla näkymättä eikä kynttilää, kun se sytytetään, laiteta vakan alla vaan kynttilän jalkaan, josta se näkyy kaikille huoneessa olijoille.

Tästä on joulussa kysymys. Miehitysvallan aikana, monenlaisen kurjuuden ja köyhyyden keskelle tuli toivon valo. Sen saivat ensin nähdä halveksitut paimenet. Jumalan kirkkaus valaisi öisen kedon. Enkelit toivat viestin: ”Teille on syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus, Herra”.  Kansa, joka vaelsi pimeässä, näki suuren valon, niille jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus. Aivan kuten vainojen museon yksi kynttilä valaisee koko suuren hallin, niin myös tämä yksi valo on valaissut tämän maailman pimeyden. Jo yli kahden tuhannen vuoden ajan valo on levinnyt eri puolille maailmaa. Enää kenenkään ei tarvitse jäädä pimeyteen ja kuoleman varjoihin, sillä tämä valo valaisee kaiken tuon pimeyden. Tästä valosta kertovat kaikki jouluvalot ikkunoissa, kaduilla, kaupoissa, joulukuusissa.

Tätä valoa voimme levittää jokainen eteenpäin. Hän joka sanoi: ”Minä olen maailman valo” sanoi myös: ”Te olette maailman valo”. Vuorisaarnassa sanotaan: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvä tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa” (Matt 5:16). Jouluna levitämme valoa postikortein, paketein ja hyvin teoin. Näin voimme levittää valoa myös muulloin.

”Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia” (Joh 12:36). Pimeyttä on helppo moittia ja nähdä ympärillä. Mutta jos sen sijaan toisimme valoa ja sytyttäisimme kynttilöitä pimeään.

Olen monena jouluna saanut ottaa vastaan Betlehemin rauhantulen ja taas ensi viikolla sitä ollaan tuomassa. Jo yli tuhat vuotta on ikuinen tuli palanut Betlehemissä Jeesuksen syntymäpaikalla ja partiolaiset ovat kuljettaneet sitä vuodesta 1986 lähtien eri puolille maailmaa. Se muistuttaa rauhan tärkeydestä sekä myös rauhan lähteestä. Valitettavasti joulua ei voida tällä kertaa viettää Betlehemissä käynnissä olevan konfliktin ja huonon turvallisuustilanteen takia.

Jouluyönä tuli hyvä uutinen pimeyteen. Enkelin kertoivat Vapahtajan syntymästä ja he lauloivat: ”Kunnia Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaa hänellä on hyvä tahto”. Tätä taivaallista valoa ja rauhaa tahdon toivottaa teillekin, hyvä juhlaväki, itse kunkin kotiin ja sydämeen.

Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta!

Matti Salomäki