Valtiopäiväjumalanpalvelus

Luukkaan evankeliumi / Lukasevangeliet 13:31–35

”Lähde pois, sillä Herodes aikoo tappaa sinut.” Muutama vuosi sitten noin kolmannes kansanedustajista kertoi kyselyssä kohdanneensa tappouhkauksia, väkivallalla uhkailua, pelottelua tai solvaamista julkisen tehtävänsä ja mielipiteiden ilmaisunsa takia. Viime lauantai vahvisti havainnon. Surullista todellisuutta, mutta ei toisaalta mitään uutta, voi todeta evankeliumia kuunnellessa. Moni on nytkin omaa ehdokkuuttaan miettiessä joutunut punnitsemaan kaikkia niitä lieveilmiöitä, joita julkisen tehtävän hoitaminen tänä aikana tuo mukanaan. Keskustelukulttuuri ei ole valitettavasti kehittynyt parempaan suuntaan. Yksi ehdokas totesi hiljattain vavahduttavasti, että ”vihapuheen lisäännyttyä politiikasta on tullut laji, jossa pärjäävät vain he, jotka kestävät julkista nöyryytystä” (Sara Salonen).

Takana on hyvin haastava eduskuntakausi. Tällä vaalikaudella te vastuunkantajat olette joutuneet vaikeiden ja yllättävien tilanteiden eteen. Kuka olisi voinut arvata neljä vuotta sitten, mitä on tulossa. Pandemia pysäytti maailman monella tavalla. Kun siitä oltiin pääsemässä voitolle, saimme todeta sodan syttyneen vain vähän yli tuhannen kilometrin päässä täältä. Huoli omasta turvallisuudestakin kasvoi. Osin sodan seurauksena olemme talouden taantumassa ja odotamme uuden turvallisuusyhteistyön avautumista Naton täysivaltaisena jäsenenä.       Kaipauksella ja kiitollisuudella voimme tänään myös muistaa edustajia, joiden työ katkesi kesken vaativan vaalikauden.

Ette ole päässeet helpolla. Haasteita on riittänyt. On aika kiittää työstä, jota olette tehneet maamme ja kansamme eteen näinä vaikeina taakse jääneinä vuosina. Vaikeisiin päätöksiin on saatu ratkaisuja puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä. Nyt on pieni hengähdyshetki. Kohta selviää, keille tulee päävastuu seuraavista vuosista, joista tuskin tulee niistäkään haasteita puuttumaan.

Voin vain kuvitella, miten kansanedustajan tehtävä ja muut siitä seuraavat vastuut tempaavat mukaansa hyvin tiiviisti kalenteroituun ja jatkuvaa valppautta vaativaan elämäntapaan. Siihen varmasti tottuu, mutta se on myös aika kuluttavaa sekä omalta että läheisten kannalta. Osalla teistä yksi tai useampi kausi on takana ja on jo tiedossa, että edessä odottaa uusi elämänvaihe. Työ Arkadianmäellä on tehtynä, edessä odottaa siviilityö tai jo kevyemmät eläkepäivät. Olo voi olla haikea ja tyhjä kaiken jälkeen. Mutta onneksi kyseessä on viestijuoksu, ei soolosuoritus. Kukin hoitaa osuutensa ja toiset jatkavat. Näin matka etenee ja taakkaa jaetaan riittävän monille hartioille. On myös kunnioitettavaa, että joku vieläkin suostuu kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Se ei todellakaan ole aina helppoa työtä. Virren sana käynee usein toteen: ”Kiitosta ja häpeätä suo vuoroin maailma.” (Vk 349)

”Skynda dig iväg härifrån. Herodes vill döda dig.” Diskussionskulturen i hela samhället har blivit sämre, vilket också avspeglar sig i riksdagen. Man värdesätter inte andras åsikter, man glömmer bort att vara artig och samarbetsandan är svagare än tidigare. Riksdagsledamöterna upplever påtryckningar utifrån.

I evangeliet upplever Jesus något liknande. Han blir ändå inte skrämd av hotet, utan fortsätter sin verksamhet mot målet. Han hjälper dem som behöver hjälp och förkunnar budskapet om ett annat slags rike. Han visar att kärleken är störst av allt, den kärlek som är beredd att lida för en annan.

(På svenska: ”Lähde pois, sillä Herodes aikoo tappaa sinut.” Keskustelukulttuuri koko yhteiskunnassa on heikentynyt, mikä heijastuu myös eduskuntaan. Toisten mielipiteitä ei arvosteta, kohteliaat käytöstavat unohtuvat, yhdessä tekemisen henki on heikompi kuin aiemmin. Edustajat kokevat painostusta ulkoapäin.

Evankeliumissa Jeesus kokee jotain samanlaista, mutta hän ei säikähdä saamaansa uhkausta, vaan jatkaa toimintaansa kohti päämäärää. Hän auttaa apua tarvitsevia ja julistaa sanomaa toisenlaisesta valtakunnasta. Hän osoittaa, että suurinta on rakkaus, joka on valmis kärsimään toisen puolesta.)

Jeesus ei säikähdä Herodekselta saamaansa tappouhkausta eikä lähde pakoon. Sen sijaan hän lähettää viestin takaisin päin: ”Sanokaa sille ketulle, ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’”

Herodes Antipas oli Herodes Suuren poika, joka hallitsi kolmasosaa isänsä valtakunnasta, Galileaa ja Pereiaa. Vaikka hän hallitsi pohjoisessa, hän tuli suurten juhlien aikana palatsiinsa Jerusalemiin. Siellä hän oli silloinkin, kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan tutkittavana ja tuomittavana.

Jeesus nimittää Herodesta ketuksi. Se tarkoitti juutalaisille samalla kertaa sekä kieroa että merkityksetöntä ihmistä, heikkoa raukkaa. Meillekin on tuttu sanonta ”kulkea ketunhäntä kainalossa”. Kettu on tunnettu oveluudestaan. Se on myös eläin, joka saalistaa hämärässä ja pimeässä. Jeesuksen silmissä Herodes ei saanut arvostusta. Hän on ainoa ihminen Jeesuksen kärsimyshistoriassa, jonka edessä Jeesus täysin vaikenee. Valta oli sokaissut ja turmellut tämän hallitsijan. Hänelle Jeesuksella ei ole enää mitään annettavaa.

Asko Sahlberg julkaisi vuonna 2013 historiallisen romaanin Herodes. Siinä vanha hallitsija muistelee karkotuspaikassaan elämänsä kulkua. Hänen teloituttamansa Johannes Kastajan kohtalo vaivaa häntä. Herodes pohtii hallitsijan asemaa: onko hallitsija vapaa, vai onko hänet asemansa vuoksi pakotettu tiettyihin rikoksiin? Kumpi on pelottavampi: lähestyvä kuolema vai eletty elämä? Onko hän sittenkin tehnyt suurimman rikoksen itseään kohtaan?

Vastakohtana vallan turmelemalle hallitsijalle Jeesuksen vallankäyttö oli päinvastaista. Vaeltaessaan kohti omaa kärsimystään hän koko ajan hoivaa ja parantaa sairaita ja niitä, joita repivät pahuuden voimat. Näin hän osoittaa, että oikea valta ei perustu ulkonaiseen asemaan, vaan lähimmäisen palvelemiseen! Hän ei väisty vastustuksen edessä, vaan jatkaa määrätietoisesti kohti tehtävän täyttymistä.

Evankeliumin lopussakin vertauskuva löytyy eläinkunnasta. ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan!” Kerrotaan koskettavaa tarinaa metsäpalosta, jonka jäljiltä kuolleen linnun ruumiin alta on löytynyt sen elossa olevat poikaset. Emo on asettunut vaaralle alttiiksi pelastaakseen jälkeläiset. Suurinta on rakkaus, joka on valmis uhraamaan jopa henkensä toisten edestä. Se on tämän kärsimysajan viesti.

Kohti sinkoutuvat kivet ja kuolema ovat usein olleet vastassa niitä, jotka ovat seuranneet vakaumustaan. Sen Jeesuskin joutui kokemaan: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi.” Hän, joka tahtoi levittää suojelevat siipensä kuin kanaemo, jäi yksin. Kun tänä vuonna vietämme Suomessa uskonnonvapauden satavuotisjuhlavuotta, on muistettava, että monien eri uskontojen kannattajia vainotaan tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa. Suurin vainottujen ryhmä ovat kristityt, joista yli 300 miljoonaa kärsii raporttien mukaan vakavasta vainosta tai syrjinnästä uskonsa takia.

Jeesus ennustaa Jerusalemin temppelin jäävän asujaansa vaille. Tämä toteutui 40 vuotta myöhemmin, kun Tituksen johtama Rooman armeija valtasi Jerusalemin ja poltti temppelin. Tuho ja tuomio ei jäänyt kuitenkaan viimeiseksi sanaksi, vaan kuten aina, Jumala on kätkenyt tuhoon tulevaisuuden siemenen. Se kuuluu lupauksessa: ”Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Hyvät sanankuulijat! Elämme nyt kirkkovuodessa syvää paastonaikaa, seuraten toisenlaisen vallan edustajan polkua kohti työkauden päätöstä. Heikolta ja antautuvalta näyttävä Jeesus osoittaa suuruutensa hoitamalla kutsumuksensa loppuun asti. Hän ei säikähdä uhkailuviestejä eikä jätä huolehtimatta apua tarvitsevista. Hän haluaa saattaa työn päätökseen ja muistuttaa ajasta, jolloin kaikki on taas paremmin.

Edessä on uusi kausi suurine haasteineen. Muistakaa, että ette ole niiden haasteiden keskellä yksin. Jokaisessa jumalanpalveluksessa muistetaan teitä päättäjiä esirukouksessa. Rukous on ennenkin antanut voimaa haasteiden keskellä. Sama apu on meille tarjolla vieläkin! Jeesus sanoi: ”Totisesti, mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille” (Joh 16). Ottakaa tämä lupaus mukaanne!

Matti Salomäki