Saarna Soinin seurakunnan piispantarkastuksessa

Tässä evankeliumissa astumme keskelle jäähyväisrukousta. Mitä sinä haluaisit sanoa viimeisinä sanoina, toiveena tai testamenttina läheisillesi, jos tietäisit ajan olevan hyvin vähissä? Mitä toivoisit jälkeenjääville, mistä olisit ehkä huolissaan tai mitä turvaa tarjoaisit heille, kun itse olet poissa.

Jeesuksen jäähyväissanoista huokuu turvallisuus enemmin kuin pelko. Hän on lähdössä, mutta hän ei jätä omiaan yksin. Hän rukoilee omiensa puolesta – ja myös meidän puolestamme. Miten turvallista on erota, lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa, kun voi silloinkin turvata rukoukseen ja jättää itsensä ja läheisensä suurempiin käsiin.

Tänäänkin kirkko elää Kristuksen varassa ja omien mutta ennen kaikkea hänen rukoustensa varassa. Seurakunta on rukouksen kautta hengittävä yhteisö. Rukous on sille elintärkeää, yhtä tärkeää kuin hengitys ruumiillemme.

Jeesus puhuu nimen voimasta. Meillekin nimet ovat tärkeitä. Jos lausumme jonkin asiantuntijan tai johtajan nimen, voimme sillä vedota toisiin ihmisiin. Kun rukoilemme, teemme sen usein Jeesuksen tai kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Siinä nimessä on voima ja auktoriteetti, johon on turvallista luottaa. Hän on apumme ja turvamme ajasta aikaan.

—

Päivän evankeliumissa niin kuin muutenkin erityisesti Johanneksen evankeliumissa nousee esiin vahva jännite tämän maailman ja Jeesuksen omien välillä. Historian aikana kristityt ovat toisinaan syystä tai toisesta eristäytyneet muusta maailmasta luostareihin ja omiin yhteisöihin. Jeesus ei kuitenkaan halua ottaa omiaan pois maailmasta, vaikka he joutuvatkin kohtaamaan täällä vihaa ja monenlaista pahaa. Tänäkin aikana on vaarana se, että seurakunnasta muotoutuu sisäänlämpiävä ja vaikeasti lähestyttävä yhteisö. Jeesus selvästi kuitenkin osoittaa, että hänen omiensa paikka on tämän maailman keskellä. Toisaalla hän sanoo, miten hänen omansa ovat maan suola tai maailman valo. Teidän tehtävänne täällä Soinissa on paitsi ruokkia seurakuntaa sanalla ja sakramenteilla, myös tavoittaa niitä, jotka eivät vielä Kristusta tunne ja ajaa täällä eri tavoin oikeudenmukaisuutta ja huolehtia lähimmäisenrakkaudesta kaikkia kohtaan, erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat hädässä ja puutteessa. Kristityn tehtävä on elää keskellä tavallista elämää. Kirkon tehtävä ei ole vetäytyä, vaan olla läsnä. Soinin seurakunta on kutsuttu olemaan juuri täällä, täällä on teidän paikkanne ja tehtävänne.

—

Yksi Jeesuksen keskeinen rukous on pyyntö yhteyden puolesta. Tiedämme, miten tuota yhteyttä koeteltiin eri syistä jo ensimmäisten opetuslasten joukossa. Toisaalta te täällä Soinin seurakunnassakaan ette ole yksin, vaan teillä on yhteys, jota itsekin täällä edustan: olette osa tuomiorovastikuntaa, Lapuan hiippakuntaa, Suomen ev.lut kirkkoa, laajempaa luterilaisten kirkkojen kommuuniota sekä osa Kristuksen maailman laajaa kirkkoa.

Vaikka meillä on yksittäisinä kristittyinä henkilökohtainen suhde Vapahtajaamme, rukoili Jeesus myös laajemman yhteyden puolesta. Seurakunta elää ruohonjuuritasolla paikallisseurakunnissa, mutta samalla kuulumme valtavan suureen joukkoon sekä maantieteellisesti että ajallisesti käsitettynä. Siksi meidän tulisi Jeesuksen rukouksen mukaisesti vaalia ja rakentaa yhteyttä toisiin kristittyihin lähellä ja kaukana. Kristittyjen keskinäinen yhteys ja rakkaus on todistuksena ihmisille.

Ja mikä vaikutus sitten onkaan erilleen hajautuvilla seurakunnilla ja kristittyjen porukoilla, jotka eivät mahdu yhdessä nauttimaan edes Kristuksen asettamaa ateriaa. Tässä meillä on kilvoittelemista. Yhteyttä voimme rakentaa myös paikallisseurakunnissa työntekijöiden välillä ja kristittyjen kesken, herätysliikkeiden kesken ja kristillisten seurakuntien kesken. Ykseyden vahvistaminen on Jeesuksen antama tehtävä meille.

—

Vielä evankeliumissa tulee esiin Jumalan sana: ”Minä olen ilmoittanut heille sanasi…”, ”pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” Eri aikoina ajatusfilosofiat vaihtuvat ja muotiajattelut muuttuvat, mutta Jumalan sana pysyy samana. Jeesuksen tehtävä oli välittää meille Jumalan sana. Sitä hän luki ja opetti ja julisti julkisen toimintansa aikana eri puolilla. Hän myös tulkitsi sitä usein eri tavoin, kuin kirjanoppineet ja fariseukset. Hän toi usein esiin Jumalan sanan alkuperäisen intention todeten: ”te olette kuulleet sanottavan…, mutta minä sanon teille..”. Näin hän karsi aikojen myötä kertyneen perinnäissääntöjen taakan sanan ympäriltä.

Kirkko ei nytkään elä mielipiteistä, vaan Jumalan sanasta. Siitä sanasta, joka pysyy silloinkin, kun taivas ja maa katoavat. Sana antaa, mitä lupaa ja saa toteutumaan sen, mitä varten se on lähetetty. Tämän tarkastuksen ydin ei lopulta ole hallinto tai talous, vaan se kysymys, elämmekö me sanasta ja kuuluuko sen sanan kautta evankeliumi myös täällä.

Jeesukselle sana oli Vanhan testamentin laki ja profeetat. Meille sana on myös Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet ja koko sisältö. Niistä muodostuu opetuksemme ja sanomamme perusta, joka jo kirkkolaissa määritellään näin: ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. …Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. (KL 1:2)”

Kirkkoneuvoston mukaan tavoitteena on, että Soinin seurakunta pysyy elävänä, Jumalan sanalle uskollisena seurakuntana, johon on turvallista osallistua. Tämä tavoite nousee kirkkomme perustasta ja siinä on hyvä pysyä.

—

Hyvät sanankuulijat!
Vaikka Jumalan valtakunta on valtava ja maailmanlaaja yhteisö, sen perussolu toimii paikallisella tasolla. Se on totta myös täällä Soinissa. Ylösnoussut Kristus on täällä meidän keskellämme. Kun kastatte ja opetatte, kun ruokitte ja vaatetatte, kun käytte katsomassa sairaita ja yksinäisiä, kun rukoilette ja laulatte, Kristuksen seurakunta elää ja hengittää täällä. Antakoon Jumala teille voimia ja viisautta näihin tehtäviin teille työntekijöille, luottamushenkilöille ja seurakuntalaisille.

Jeesus sanoi vielä, että ”puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät”. Täyttäköön hän teidätkin ilollaan, kun toteutatte täällä Jeesuksen antamaa tehtävää. Ilo tekee raskaistakin päivistä ja tehtävistä siedettävämpiä ja se yhdistää meidät edessä odottavaan kotiin, jossa suru ja vaivat puuttuvat ja ilo täyttää kaiken. Kirkko elää ja kestää ja iloitsee, koska Kristus on totisesti ylösnoussut!