Saarna Lapualla (Simo Peura)

Luuk. 24:1-12

Onko Jeesus oikeasti olemassa?

”Onko Jeesus oikeasti olemassa?” Tähän pääsiäisaamun suureen kysymykseen törmäsin muutama viikko sitten kouluvierailulla. Jeesuksen ristinkuolemaa seuranneet tapahtumat ovat askarruttaneet ihmisiä ensimmäisestä pääsiäisestä lähtien. Pääsiäisen sanoma vaatii ottamaan kantaa. Onko Jeesus sittenkin oikeasti olemassa?

Jos tämä kysymys olisi esitetty haudalle meneville naisille, olisimme kuulleet ehkä jotain tällaista: ”Jeesus kuoli kaksi päivää sitten, häntä ei enää ole, elämän henki on hänestä lähtenyt ”. Olisi ollut hyviä syitä vastata näin. Naiset olivat nimittäin seuranneet tapahtumia läheltä. He kuulivat, kun Jeesus huusi: ”Isä sinun käsiisi minä annan henkeni”. He näkivät, kun hänen ruumiinsa pantiin hautaan ja kivi sen suulle. Naiset olivat vakuuttuneet Mestarin kuolemasta – se oli heille musertava totuus. Pahuus oli voittanut hyvän. Juuri sen vuoksi he tulivat haudalle: suorittaakseen kuolleelle viimeisen voitelun.

Yllätys

Haudalla odotti kuitenkin käsittämätön yllätys. Naiset tekivät ensin kaksi selvää havaintoa: kivi oli vieritetty pois haudan suulta eikä ruumista ollut hautakammiossa. Hämmentyneinä he ihmettelivät erityisesti sitä, mitä Jeesuksen ruumiille oli tapahtunut. Heidän mieleensä ei kuitenkaan tullut, että tämä voisi sittenkin olla elossa.

Tuon samaisen päivän aikana kysymykseen ”onko Jeesus oikeasti olemassa?” annettiin vielä toinen kieltävä vastaus. Kansan vanhimmat oivalsivat, että Jeesuksen ruumiin katoaminen aiheuttaisi kansassa levottomuutta. Sen vuoksi he maksoivat sotilaille siitä, että nämä kertoisivat Jeesuksen kannattajien varastaneen johtajansa ruumiin. Sotilaiden vastaus koululaisten kysymykseen kuuluisi siis näin: ”Jeesusta ei ole enää olemassa, hänen ruumiinsa on varastettu, se on kadonnut”.

Enkelien selitys

Jos Jeesus ei siis ollut valekuollut eikä hänen ruumistaan oltu varastettu, niin mikä selittää haudan tyhjyyden? Enkelien selitys on ehkä kaikista merkillisin ja kuitenkin uskottavin. He kertoivat naisille, että nämä etsivät Jeesusta väärästä paikasta. Häntä ei voinut löytää kuolleiden joukosta. ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista”, enkeli vakuutti.

Enkelien vastaus oli mullistava käänne. Vähitellen naisten mieleen palautui Jeesuksen oma kertomus tulevan piinaviikon tapahtumista ja ristiinnaulitsemisesta. Naisten mieleen muistui sekin, että hän sanoi nousevansa kolmantena päivänä kuolleista. Juuri nyt, haudalla, oli kolmannen päivän varhainen aamu. Voisiko siis todella olla niin, että Jeesus oli herännyt kuolleista ja palannut elävien joukkoon?

Mitä ja ketä uskoa?

Joskus tuntuu siltä, että Jeesuksen aikalaisten oli paljon helpompaa uskoa kuin meidän 2000-luvun ihmisten. Aamuvarhain tyhjällä haudalla pääsiäisen suuri kysymys oli kuitenkin kohdattava uskon varassa. Naiset saattoivat pitäytyä vain siihen, mitä kuulivat enkelin sanovan. Samassa tilanteessa olivat he, joille naiset kertoivat näkemänsä ja kokemansa yksityiskohtaisesti. Myös Pietari. Ja samassa tilanteessa olemme mekin tänään. Ylösnousemus on ihme: sitä ei voi käsittää inhimillisen ymmärryksen avulla – sen voi vain uskoa todeksi luottamalla viestintuojaan.

Tästä seuraa, että kysymykseen ”onko Jeesus oikeasti olemassa” on jokaisen etsittävä vastausta itse. Joku löytää tyydyttävän vastauksen ehkä helposti, toinen etsii sitä elämänsä ajan. Kysymyksen voi toki myös väistää tai kenties se ei tunnu lainkaan mielekkäältä. Todellista merkitystä Jeesuksen ylösnousemuksella on ehkä vasta sitten, kun näen sen olevan jotenkin yhteydessä omaan elämääni ja sen perustaviin kysymyksiin. Näin oli naistenkin kohdalla.

Suuri ilo

Pääsiäisen suuri ilo syntyi siitä, kun naiset oivalsivat, että Jeesuksen elämä ihmisten keskuudessa ei päättynyt ristinkuolemaan. Heissä oli syntynyt monia myönteisiä odotuksia sen pohjalta, mitä Jeesus puhui, opetti ja teki. Hän asettui sorrettujen ja köyhien puolelle. Hän rohkaisi ihmisiä palvelemaan rakkaudessa toinen toisiaan. Hän vaati niiltä, joilla oli valta, oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä. Hän rakensi valtakuntaa, jossa ei vallitsisi väkivalta, terrori eikä kuolema vaan rauha ja hyvä tahto. Hän taisteli meidän ihmisten pahuutta vastaan, mutta antoi anteeksi vääryyksiin syyllistyneille. Hän paransi sairaita ja särkyneitä. Hän loi uutta elämää ja herätti jopa kuolleista. Kaikella tällä oli suunnaton merkitys naisille ja muille Jeesuksen seuraajille.

Vaikka pitkäperjantaina kaikilta näiltä odotuksilta katosi pohja, pääsiäisaamuna heräsi uusi, entistäkin vahvempi toivo. Jeesus oli sittenkin elossa. Uhrautumalla hän oli voittanut pahan vallan ja kuoleman. Jumalan valtakunta saattoi toteutua hänen seuraajiensa elämässä, meidänkin.

Minua varten

Ylösnousemuksen merkitystä pohtiessamme pääsemme ehkä askeleen eteenpäin, jos hieman tarkennamme koululaisten kysymystä. Silloin se kuuluisi näin: ”onko Jeesus oikeasti olemassa minua varten?” Olemassa – minua varten?

Evankeliumit todistavat sen puolesta, että Jeesus on ylösnoussut ja elää. Evankeliumit eivät silti ole vain kertomusta siitä, mitä tapahtui kauan sitten historiassa. Evankeliumi on viesti siitä, miten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus vaikuttavat meihin, sinuun ja minuun, tässä ja nyt. Sen vuoksi Paavali kirjoitti korinttilaisille näin: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi.” (1. Kor. 15:1-3-4) Samaa vakuutti profeetta Hoosea: ”Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.” (Hoos. 6:2).

Pääsiäisen sanoman ytimessä ovat siten sanat ”meidän syntiemme vuoksi” ja ”me saamme elää”. Nuo sanat eivät vie meitä väärään ihmiskeskeisyyteen. Päinvastoin, ne paljastavat ylösnousemuksen tarkoituksen. Pääsiäisenä meidän on lupa rohkeasti ajatella itseämme yhdessä Kristuksen kanssa. Pääsiäisenä meistä jokainen saa epäröimättä sanoa, että Kristus on kuollut ja ylösnoussut ”minun vuokseni”, minun suurten syntieni, pahojen tekojeni ja laiminlyöntieni vuoksi, minun ikuisen elämän toivoni vuoksi – minun, jotta voisin elää armosta ja palvella tämän elämän ajan Herraani ja lähimmäistäni.

Pääsiäinen tätä ja tulevaa elämää varten

Pääsiäisaamuna tyhjältä haudalta meille tuodaan viesti tätä ja tulevaa elämää varten. Me hauraat ihmiset ja väkivaltaan ja epätoivoisiin tekoihin turvautuva, kärsivä maailma – me kaikki tarvitsemme ylösnousemuksen sanomaa. On suuren ilon juhlapäivä: Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Vapahtajamme elää. Aamen.

© Simo Peura