”Yhtäkkiä!”

Tähän Enkeli taivaan -virren viimeiseen säkeistöön tiivistyy joulun sanoma. Sanoma on sama kuin tutussa pienoisevankeliumissa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa”. Mikä ilo on antaa lahjoja ja tuottaa hyvää mieltä toisille. Jumala antoi rakkaudessa lahjan meille, osoittaen meille hyvyyttä. Siksi vietämme joulua.

Joulun aika tarkoittaa monessa perheessä kiirettä ja stressiä, eri syistä. Nyt voimme kuitenkin huokaista ja pysähtyä joulun ydinsanoman ääreen. Tämän suhteen meidän valmisteluillamme ei ole mitään osuutta. Kaikki on valmistettu toisaalla ja annetaan lahjaksi meille jokaiselle.

Pysähdyin tämän joulun alla yhden paljon uudemman joululaulun ääreen. Siinä sanotaan: ”Tämä maailma tarvitsee joulun / Että synkistä synkin yö / Vois nähdä sen ikuisen valon / Joka kaipuuna sydäntä syö” (Lauri Tähkä, Timo Kiiskinen).

Kun katsomme tätä maailmaa ja seuraamme sen uutisia, voimme todella yhtyä laulun ajatukseen: ”tämä maailma tarvitsee joulun”. Me olemme kuin työtä tekevät paimenet yön pimeydessä. On paljon asioita, jotka tuovat pimeyttä ja pilviä maisemaan. Niitä voi nähdä taloudessa, luonnossa, kansojen suhteissa, mutta myös oman elämän haasteissa ja vaikeuksissa. Oma tai läheisen sairaus, suru poisnukkuneesta, haasteet ihmissuhteissa tai toimeentulon vaikeudet tai muut vastaavat asiat voivat tuoda synkkyyttä elämään. Tämän todellisuuden keskellä raadamme kuin paimenet yön pimeydessä koettaen löytää tietä eteenpäin ja odottaen valon säteitä pimeyteen. Työskentelemme, kuin kaikki olisi kiinni siitä, mitä itse osaamme ja saavutamme.

Tämän todellisuuden keskelle tulee kuitenkin jotain, joka yllättää kaikki ja muuttaa koko maailman tulevaisuuden. Tuota hetkeä kuvaa evankeliumissa yksi sana: ”yhtäkkiä”. Jouluevankeliumissa se tarkoitti Jumalan odottamatonta toimintaa. Se tarkoitti taivaan ja maan kohtaamista. Se tarkoitti pelon kääntymistä iloksi. Se tarkoitti armon yllättävää lahjaa. Ja se tarkoitti kutsua lähteä liikkeelle. Joulu ei ala meidän valmisteluistamme, vaan ”Jumalan yhtäkkiästä”.

Toisaalla Paavalin kirjeessä tuo hetki ilmaistaan näin: ” Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa (Gal 4:4)”. Vaikka paimenille tuo hetki oli ”yhtäkkiä”, Jumalan suunnitelmissa se kuului pitkään suunnitelmaan, josta jo profeetat olivat satojen vuosien ajan puhuneet. Äskenkin kuulimme profeetan sanat Jeremian kirjasta: ”Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso” (Jer 23). Adventin aika on odotuksen aikaa, mutta joulusta alkaa täyttymyksen aika. Jumalan yhtäkkiä-hetki muutti ensin paimenten yön, mutta sitten miljoonien ihmisten elämän. Se toi Jumalan läsnäolon aivan uudella tavalla tämän maailman keskelle. Tämä maailma sai joulun.

Tämä maailma tarvitsee joulun – aivan yhtä paljon nyt kuin silloin paimenten yötyön keskellä. Laulussa kysytään: ”Onko kaikilla lapsilla ruokaa, onko aseet jo vaienneet, onko haaveemme toteutuneet?” Vastauksia ei tarvitse kauaa miettiä. Siksi siinä myös kysytään: ”Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken, mitä vikaa on rukouksessa, mitä vikaa on rakkaudessa?”

Siksi tämä maailma tarvitsee rakkautta, niin kuin pimeys pimeyden alla tarvitsee valoa. Joulu tulee taas ja johdattaa meidät tuon vanhan sanoman äärelle, joka on edelleen ajankohtainen. Se vain tahtoo peittyä kiireeseen ja huoliin, kuten aikanaan Jeesus kylväjävertauksessa sanoi: ”Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin” (Luuk 8)”. Käykö hienon joulun sanoman kanssa samalla tavalla?

Hyvät joulun viettäjät! Meillekin kuuluu ilosanoma. Kun Jumala on rakastanut maailmaa, se tarkoittaa, että hän rakastaa myös sinua ja minua, täysin riippumatta siitä, mitä me olemme ja ajattelemme ja uskomme ja kuinka joulun valmistelumme on sujunut. Jumalan rakkaus kohdistuu kaikkiin ja koko maailmaan. Se on hyvä uutinen Jumalan suhtautumisesta meihin. Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan.

Enkelien sanoma sai liikkeelle. Liike suuntautui ensin seimelle ja sitten sieltä kaikkialle maailmaan. Tähän liikkeeseen voimme liittyä: ensin seimelle katsomaan sitä, mikä on syntynyt ja sitten kaikkialle maailmaan, joka tarvitsee joulua ja joulun sanomaa. Ensin ottamaan vastaan Jumalan lahjan ja sitten jakamaan siitä muille, sillä siitä riittää kaikille haluaville.

Sain taas tänä ottaa vastaan jouluna Betlehemistä lähteneen rauhantulen, jonka partiolaiset toivat toimistooni. On ollut mukava seurata kartalta, kuinka tuo tuli on levinnyt ympäri Suomen lähes joka paikkakunnalle. Samalla tavalla evankeliumin sanoma on lähtenyt liikkeelle Betlehemistä ja saavuttanut jo suuren osan maailman maista. Vielä työ on kuitenkin kesken. Mekin voimme kantaa uskon, toivon ja rakkauden liekkiä eteenpäin tässä maailmassa, lähellä ja kaukana.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa. Siitä voimme tänäänkin kiittää! Toivotan Lapuan seurakunnalle ja teille, jotka olette tulleet muualta joulukirkkoon ja koko hiippakunnalle siunattua joulujuhlaa!