Yhteistä vastuuta, sivistystä ja iloa

Arvoisa ministeri, arvoisat Laihian juhlan osanottajat,

on arvokasta saada kutsu kunnan ja seurakunnan yhteiseen juhlaan. Laihialla jos missä tällaiselle juhlalle on perusteita, onhan yhteistyö kunnan ja seurakunnan välillä ollut hyvin tiivistä ja hedelmällistä. Se oli aikoinaan jopa niin tiivistä, että kun seurakunnan ja kunnan hallinto 1800-luvulla erotettiin toisistaan, Laihialla ei noin vain taivuttu muutokseen. Yhteisistä asioista päätettiin, kuten ennenkin. Kuntakokous keskusteli sujuvasti niin tienteosta ja kansakoulusta kuin pappiloiden kunnossapidosta tai kirkonremontista. Jopa Laihian seurakunnan tilit hyväksyttiin vuosien ajan kuntakokouksessa. Lopulta lääninrovasti joutui huomauttamaan, että asia kuului kirkonkokoukselle. Viime piispantarkastuksessa neljä vuotta sitten asiaan ei tarvinnut enää kiinnittää huomiota.

Laihian seurakunnan ja pitäjän historia kertoo me-hengestä, yhteisöllisyydestä ja myös itsellisyydestä. Nämä piirteet olivat edellytyksinä oman seurakunnan synnylle. Alku ei ollut helppo. Kuningas Juhana III:n antamassa valtakirjassa jouduttiin erikseen kieltämään Mustasaaren ja Kyrön kirkkoherroja asettamasta esteitä tai haittoja uuden seurakunnan kirkkoherralle. Tänään voin ilolla todeta, että kirkkoherra Tiinan aloittaessa virassaan vastaavia esteitä ei naapuriseurakunnista ole tiedossa, vaan päinvastoin hyvä yhteistyön henki vallitsee.

Neljän ja puolen vuosisadan historiaan mahtuu monia vaikeita vaiheita, jolloin yhteisöllisyyttä on kysytty aivan erityisesti. Näin oli suurina kuolonvuosina 1690-luvulla, kun kahden vuoden aikana 29 prosenttia Laihian asukkaista kuoli. Yleensä sunnuntaina oli yhdet tai kahdet hautajaiset, mutta tuolloin monina sunnuntaipäivinä haudattiin yli 15 vainajaa. Tuosta ajasta ei mennyt kahtakaan vuosikymmentä, kun Laihia menetti helmikuussa 1714 Napuen taistelussa noin 60 prosenttia miesväestään. Eivätkä koettelemukset helpottaneet taistelun jälkeen, vaan venäläiset ryöstivät mukaansa kymmeniä lapsia, kokonaisia perheitäkin. Vielä keväällä venäläisten lähdettyä olivat edessä pitäjän naisten raskaat matkat Napuelle etsimään ja noutamaan läheistensä ruumiita. Ei voi käsittää, millaista hätää ja millaisia ajatuksia tuollaisina aikoina on näillä seuduilla käyty läpi. Uskon, että tämä juhlapäivä on samalla yhteinen kiitos kaikille menneiden sukupolvien edustajille, jotka ovat vuosisatojen aikana jaksaneet tarpoa eteenpäin kohtuuttomienkin vaikeuksien keskellä – kantaneet toisiaan, rukoilleet ja nähneet toivon siellä, missä ulkoapäin sitä on ollut vaikea nähdä.

Laihialaisia ei ehkä ole perinteisesti tunnettu kaikkein innokkaimpina kukkaronnyörien avaajina. Kirkon vanhassa kolehtihaavissa oli kello, jonka avulla vähtäri saattoi herätellä kirkonpenkissä istuvan huomiota kolehdinkeruun aikana. En tiedä, miten on tulkittava se, että kello kului nopeasti ja se jouduttiin uusimaan. Toisaalta intoa ei puuttunut silloin, kun oli mahdollisuus kouriintuntuvasti tukea apua tarvitsevia. Seurakunnan diakoniatyö voimistui nopeasti 1800-luvun lopulta alkaen. Työmuoto tarjosi seurakuntalaisille aivan uudenlaisia tapoja toimia ja auttaa. Myös tässä näkyi seurakunnan ja kunnan yhteistyö: sata vuotta sitten kunta osallistui diakonissan palkkakuluihin – palvelihan diakonissa kaikkia laihialaisia. Yhteiskunta on muuttunut paljon noista ajoista, mutta avun tarve on edelleen todellisuutta joka puolella, myös Laihialla. Toivottavasti tämä menneiden aikojen esimerkki kannustaa kantamaan edelleen yhteistä vastuuta lähimmäisen puolesta.

Laihia on ollut myös sivistyksen pitäjä. Historiassa siitä kertoo osaltaan nuorisoseuraliikkeen nousu. Jälkeenpäin on valitettavaa todeta, että seurakunnan johdon ja nuorisoseura-aktiivien välillä oli aikoinaan puolin ja toisin epäilyksiä ja väärinymmärryksiä, jotka avoimella keskustelulla olisi kenties voitu monelta osin välttää. Sivistyksen juuret ulottuvat kuitenkin vielä paljon kauemmaksi. Esimerkiksi vuonna 1801 kirkkoherraksi tullut Fredrik Stenhagen hankki tänne kolme lastenopettajaa ja maksoi heille palkan. Laihialle on ollut ominaista myös poikkeuksellisen voimakas kirjallisuusharrastus. Jo varhain kirjoja hankittiin, lukutaitoa arvostettiin ja sitä haluttiin käyttää hengellisen elämän hoitamiseen. Innostuksesta kertoo, että kirjoja on riittänyt vietäväksi etäämmällekin. Toinen valtioneuvoston istuntosalissa olevista Raamatuista on Antti Filppulan Raamattu Laihialta. – En tiedä, vannoiko ministeri virkavalansa juuri tämän Raamatun luona.

Itsekin sain sivistystä täällä Laihialla käydessäni puoli vuotta neljättä luokkaa keskustan ala-asteella. Isälleni tämä seurakunta oli Tiina-papin tavoin ensimmäinen seurakunta, johon tuomiokapituli antoi virkamääräyksen pappisvihkimyksen jälkeen. Monella liittyy muistoja ja kokemuksia tähän vanhaan seurakuntaan. Myös vähän aikaa sitten kuollut edeltäjäni, piispa Jorma Laulaja, toimi täällä pappina 60- ja 70-luvuilla. Keväällä edesmennyt appiukkoni muisteli usein Laihialla viettämiään vuosiaan onnellisimpina lapsuusvuosinaan. Hänen isänsä oli silloin töissä nuorisoseuralla.

Arvoisa juhlaväki, elämme monien juhlavuosien aikaa. Yksi niistä on osuvasti sivistyksen juhlavuosi. Samalla muistetaan julkisen hallinnon syntyä Suomessa. Nimittäin Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli, jonka alaisuuteen Laihian seurakuntakin on kuulunut suurimman osan historiastaan, viettää 750-vuotisjuhlaansa. Viime vuosikymmenet Laihian seurakunta on kuulunut Lapuan hiippakuntaan, joka puolestaan viettää 70-vuotisjuhlaansa. Uuden hiippakunnan ensimmäisen piispan Eero Lehtisen yksi ensimmäisistä virkatehtävistä oli Laihian uudistetun kirkon vihkiminen käyttöön Laihian päivän juhlan yhteydessä 5. elokuuta 1956. Juhlassa piispa Lehtinen muistutti pyhän erottamisesta arjen keskellä sekä menneiden sukupolvien työstä. Tänään arjen on keskeyttänyt juhlapäivä, jossa on pyhän tuntua. Ja tänäänkin muistamme menneiden sukupolvien työtä. Äsken mainittujen juhlavuosien teemat ovat ”Sydämen sivistystä” ja ”Yhdessä iloa”. Ajattelen, että nuo otsikot yhdistyvät hienolla tavalla tässä yhteisessä Laihian juhlassa. Lapuan hiippakunnan puolesta onnittelen lämpimästi 450-vuotiasta Laihiaa ja toivotan sen kunnalle ja seurakunnalle sekä kaikille laihialaisille Hyvän Jumalan siunausta.