Puhe Herättäjä-Yhdistyksen seuroissa Jyväskylän Kirkkopäivillä

On tänne ennenkin tultu, jotta tyhjä tila täyttyisi.

Keski-Suomen kirkollisen historian yksi merkkitapahtuma on Paavo Ruotsalaisen ja seppä Högmanin kohtaaminen vuonna 1799. Tuolloin 22-vuotias Paavo vaelsi yli 200 kilometriä Nilsiästä Laukaaseen jalan ja salaa, sisäisen ahdistuksen ajamana. Hän toivoi, että kristillisyydestä tunnettu seppä auttaisi hänet hengelliseen selvyyteen.

Miesten keskustelussa ratkaisevaksi muodostuivat sanat, jotka seppä nosti esille Thomas Wilcoxin Kalliista hunajanpisarasta: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki”. Tuosta hetkestä lähtien sanat ovat eläneet niin herännäisyyden kuin monen muun suomalaisen herätysliikkeen historiassa. Mikä oli se yksi, joka Paavolta puuttui. Minkä neuvon seppä antoi?

Useimmiten puutteeksi mainitaan Kristuksen sisällinen tunteminen. Tämä on kuitenkin ilmeinen väärinkäsitys. Se syntyi, kun sepän lause irrotettiin yhteydestään. Oikeampi ”yksi” löytyy seuraavasta Hunajanpisaran kohdasta: ”Sinulla voi olla monta hyvää puolta, mutta kuitenkin voi puuttua yksi, joka voi saada sinut menemään murheellisena pois Kristuksen luota. Et milloinkaan ole myynyt kaikkea, mitä sinulla on, et milloinkaan ole luopunut omasta vanhurskaudestasi…”. Se yksi oli kaiken oman myyminen eli omasta vanhurskaudesta luopuminen.

Tämä ajatus ei ollut Wilcoxin keksimä. Sen pohjana oli Uuden testamentin kertomus rikkaasta miehestä. Tämä oli noudattanut kaikkia käskyjä nuoruudestaan saakka, ehkäpä Paavokin. Silti Jeesus sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu, mene ja myy kaikki mitä sinulla on” (Mark 10:21). Kerrotaan, että mies synkistyi näistä Herran sanoista ja lähti surullisena pois hänen luotaan. Paavon kävi toisin: hänelle avautui uusi näkymä. Miksi?

* * *

Tullessaan sepän luo Paavo oli kilvoitellut ankarasti. Hengellistä pääomaa oli kertynyt. Hän oli rukoillut ja lukenut Raamattunsa. Tyhjä tila oli täyttynyt. Tällainen hengellinen tekeminen ei kuitenkaan auttanut ja tuonut Paavon mieleen rauhaa. Sepän ohjeen mukaan sisäinen levollisuus syntyikin aivan päinvastaisella tavalla, nimittäin, myymällä kaikki pois. Oli luovuttava kaikesta saavutetusta, olisi se kuinka hyvää tahansa Jumalan ja ihmisten silmissä, ja mentävä riisuttuna Kristuksen kasvojen eteen.

Luterilaisessa perinteessä puhutaan usein ristin teologiasta. Se ei ole tyhjän tilan täyttämistä vaan omasta luopumisen teologiaa. Se on Jumalan lähestymistä ilman omaa hyvyyttä ja ansioita. Kaikesta omasta on ikään kuin päästävä eroon ja mentävä Kristuksen luokse tyhjin käsin. Sanoessaan Paavolle, että sinun on luovuttava omastasi ja myytävä kaikki, seppä antoi viisaan neuvon. Syntyi oivallus, että ihmisen on tyhjennyttävä ja että kaikki on Jumalan hyvän tahdon ja armon varassa. Se synnytti hengellisen vapauden ja tyynnytti mielen.

Omasta luopuminen on siis tie Kristuksen luokse. Toisinaan asia esitetään samankaltaiselta kuulostavan ohjeen avulla. Se kuuluu näin: ”saat sen mistä luovut”. Aiheesta taitaa olla kirjoitettu kirjakin.

Tämä tulkinta on kuitenkin toinen kuin se, että myy kaiken mitä on. Luopuminen ei ole keino saavuttaa varsinainen päämäärä. Kristuksen eteen on oikeasti mentävä tyhjin käsin.

* * *

Ristinteologiaan kuuluu kuitenkin toinenkin puoli. Kun ihminen on tehty tyhjäksi omasta erinomaisuudestaan ja hyvistä teoistaan, hänessä syntyy tilaa Jumalan läsnäololle ja hyvyyksille. Syntiset ovat Jumalan silmissä kauniita ja mieluisia, koska hän lahjoittaa armonsa juuri heille. Kristus tekee köyhästä rikkaan lahjoittamalla tälle oman hyvyytensä ja rakkautensa.

Ristinteologian näkökulmasta tuo aluksi virheelliseksi koettu vastaus ei ehkä sittenkään ole kaukana oikeasta. Kaikkensa myyneelle ja omastaan riisutulle Kristus nimittäin kelpaa lahjaksi. Se tarkoittaa, että oivallamme Kristuksen tulleen tähän maailmaan meitä ihmisiä ja meidän pelastustamme varten. Mitä muuta se on kuin tuntea Kristus sisällisesti eli hänen tehtävänsä ja tekojensa mukaisesti ja turvautua hänen apuunsa.

* * *

On tänne siis ennenkin tultu tyhjää tilaa täyttämään. Paavolta se jäi tekemättä. Kristus oli kuitenkin läsnä. Paavo lähti sepän luota ahdistuksesta vapaana takaisin Nilsiään. Toivon, että sinäkin, kun täältä palaat kotiin.

© Simo Peura