Lapuan urkufestivaalit 2023, suojelija piispa Matti Salomäki

Hyvät urkufestivaalin juhlavieraat ja hyvät muusikot!

Jo 20 vuotta on kulunut siitä, kun Suomen suurimpien urkujen ympärille syntyi kansainvälisen tason festivaali. Taas on se aika syksyä, kun urut pauhaavat ja saamme nauttia musiikin lahjasta.

Minulla on ilo ja kunnia toimia tämän vuoden urkufestivaalin suojelijana. Kun olen ensimmäistä kertaa tällaisessa roolissa, mietin mikä oikeastaan on suojelija. Kirjastonhoitaja vastaa nettipalstallaan tähän jonkun esittämään kysymykseen näin: ”Virallinen suojelija antaa suostumuksellaan nimensä tapahtuman käyttöön ja lisää arvovallallaan tapahtuman julkisuutta ja painoarvoa. Suojelija on asian takana ja kannattaa asiaa, jota tapahtuma edustaa. Hänellä ei ole laissa määrättyjä velvollisuuksia. Hän on arvovaltainen symbolinen tukija”.

Kun Asko Peltola kysyi muutamia kuukausia sitten tähän tehtävään, minun ei tarvinnut kauaa miettiä. Olen saanut seurata tämän tapahtuman järjestelyjä tuomiorovastina läheltä usean vuoden ajan ja osallistua moniin upeisiin konsertteihin. Lapuan urkujen ääni on tuttu jo aivan lapsuudesta, kun asuimme kadun toisella puolella ja kävimme usein kirkossa. Urkumusiikki on aina ollut lähellä sydäntäni ja pienestä asti on ollut mahdollisuus kuulla sitä suuren soittimen kautta ja joskus vähän itsekin kokeilla.

Valitettavasti urkumusiikki on jäänyt monenlaisen uudemman populaarimusiikin rynnistyksessä vähemmälle suosiolle. Ehkä on niin, että moni ei tiedäkään, kuinka hienoa ja monenlaista musiikkia uruilla voi soittaa. Mitenkä saisimme lapualaiset ja pohjalaiset ja suomalaiset innostumaan uudelleen tästä hienosta musiikista?!

Urut on vanha soitin, keksitty jo lähes 2000 vuotta sitten. Liturgiseen käyttöön soitin tuli 900-luvulla. Sen ajan suurimmissa uruissa 400-pillistä soitinta tarvittiin polkemaan 70 henkilöä. Joissakin uruissa on vielä jäljellä polkimet muistona entisistä ajoista tai sähkökatkojen varalle, usein toki vain  yhdelle tai kahdelle polkijalle.

Lapuan urkuja on näihin asti saanut esitellä Suomen suurimpina, kohta ilmeisesti vain suurimpina kirkkourkuina, kun Helsingin  musiikkitaloon on valmistumassa ensi vuonna 123 -äänikertaiset urut. 6667 pilliä on silti valtava luku, sen huomasimme muun muassa silloin, kun muutama vuosi sitten urut perusteellisessa huollossa puhdistettiin ja jokainen pilli irrotettiin paikaltaan.

Uskonpuhdistuksen jälkeen urkujen asema virsilaulun tukijana vahvistui ja sellaisena se on säilynytkin meidän aikoihin asti. Nyt tosin myös muita soittimia tai soitinryhmiä on yhä useammin säestämässä veisuuta jumalanpalveluksessa.

Sen lisäksi uruilla on ollut ja on merkittävä asema myös soolosoittimena ja konserttisoittimena.

Uruista saa herkkiä ääniä mutta myös valtavaa pauhua, aina tilanteen mukaan.

Urut ovat kuin suuri orkesteri. Se on myös soitin, joka voi tulkita monenlaisia tunteita. Sieltä löytyy herkkää ja hiljaista huminaa ja surevaa hoitavaa tunnelmaa, mutta tarvittaessa myös pääsiäisaamun ilon säveliä ja tuomiosunnuntain pasuunain pauhua.

Psalmi 150 kehottaa meitä ylistämään Jumalaa kaikin soittimin. Uruissa tämä ikään kuin yhdistyy, on kuin orkesteri soittaisi kun monet urkujen äänikerrat yhdistyvät yhteiseen sointiin.

Toivotan teille, arvoisa konserttivieraat, antoisaa elämystä vielä jäljellä oleviin konsertteihin! Psalmin 150 sanoin: ”Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa!”

Matti Salomäki