Ylösnousemus

Mk. 16:1-8

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa,

Pääsiäinen on alkanut. Kristus on noussut kuolleista ja elää. Pimeyden valta tässä maailmassa on murrettu. Murheen suuret kivet on vieritetty pois. Vietämme elämän ja valon juhlaa. Tämän messun sävyjä ovat ilo ja kiitollisuus.

Pääsiäinen on kristinuskon syntymäjuhla. Hiljaisen viikon eri vaiheiden jälkeen Jeesuksen elämän ja toiminnan tarkoitus kävi ilmeiseksi. Jeesuksen oppilaat ymmärsivät, miksi hänen oli kuoltava. Hän tuli luoksemme lunastaakseen meidät vapaiksi kuoleman, synnin, pahan ja vihan vallasta. Nuo vihollisemme pitävät tätä maailmaa lujassa otteessaan. Ne saavat meidät ihmiset toimimaan toisiamme vastaan.

Pääsiäinen merkitsi suurta käännettä ja valoi Jeesuksen seuraajiin elämänuskoa. Sen vuoksi kristityt alkoivat kokoontua yhteen juuri sunnuntaisin, ylösnousemuksen päivänä. Vaikka kirkkovuoden kierrossa kullakin sunnuntailla on oma aiheensa, jokainen messu on ylösnousemuksen juhla. Ylösnousemus kuuluu kristinuskon ytimeen. Sen vuoksi ylösnousemus on kirjattu myös uskontunnustukseen, vieläpä kahteen eri kohtaan.

Nousi ylös kuolleista

Kristittyinä uskomme siihen, että Jeesus elää. Hetken päästä sanomme yhdessä, että kuolemansa jälkeen Kristus astui alas tuonelaan mutta nousi kolmantena päivänä kuolleista. Ylösnousemuksen puolesta puhuvat monet evankeliumeihin kirjatut havainnot. Jeesuksen hauta oli tyhjä. Suuri kivi oli vieritetty pois, ja hautaluolassa oli enkeli. Tämä tiesi ennalta naisten tulon syyn ja vastasi kysymättä heidän ihmetykseensä. ”Ei hän ole täällä, tuossa on paikka, johon hänet pantiin.” Pelosta selviydyttyään naiset kertoivat havaintonsa muille Jeesuksen oppilaille.

Enkelin viesti sai myöhemmin vahvistuksen, kun ristiinnaulittu Jeesus ilmestyi oppilailleen lukuisia kertoja. Hänen ruumistaan ei oltu ryöstetty eikä piilotettu jonnekin. Jeesus eli. Vaikka uutista oli vaikea ottaa todesta, lopulta myös epäileväinen Tuomas vakuuttui. Tämän uskon tunnustamme joka sunnuntai messussa. Siihen perustuu kristinusko.

Minun ylösnousemukseni

Toistamiseen ylösnousemus mainitaan, kun sanomme ”minä uskon ruumiin ylösnousemisen”. Kohta on merkityksellinen. Ilman sitä Jeesuksen ylösnousemus jää pelkäksi historialliseksi tapahtumaksi. Pääsiäisaamun ihme saattaisi olla totta, mutta sillä ei olisi liittymäkohtaa minun elämääni.

Usko ruumiin ylösnousemiseen tekee kristinuskon sanomasta sanoman ”minulle”. Jumalan pelastavat teot kohdistuvat ”minuun” ruumistani myöten. Ylösnousemuksessa Jeesus kukisti ”minun” kuolemani. Hän varjeli ”minua” Jumalan vihalta syntiä kohtaan. Hän vapautti ”minut” pahuuden vallasta, joka eri tavoin turmelee. Hän antoi anteeksi ”minun” syntini. Olen Jumalan silmissä kallisarvoinen ja hänen uhrautuvan rakkautensa kohde.

Pääsiäisyönä saamme rohkeasti sanoa ”minulle” ja ”minua varten” syyllistymättä itsekkyyteen. Saamme ajatella, että Jeesuksen kaikki teot ovat tapahtuneet minun vuokseni. Toki myös vieressä istuvan lähimmäiseni vuoksi. Ei siis vain Jeesuksen aikalaisten tai joskus eläneiden uskovaisten vuoksi, vaan ”minun vuokseni” ja ”sinun vuoksesi”. Siis ”meidän vuoksemme”, jotka kaipaamme ja tarvitsemme elämämme kysymyksiin ja hätään Jumalan armahtavaa läsnäoloa.

Kaste on ylösnousemuksen alku

Tässä messussa on vielä yksi poikkeuksellinen kohta, joka liittyy ylösnousemuksen ihmeeseen. Saarnan jälkeen muistelemme omaa kastettamme. Siihen on parikin syytä. Varhaisessa kirkossa kristityksi kääntyneet oli tapana kastaa pääsiäisyön messussa.

On toinenkin syy. Kasteessa meidät liitetään Kristukseen. Kuolemme ja nousemme ylös yhdessä hänen kanssaan. Kaste on varma tae sille, että ylösnousemuksen ihme alkaa toteutua kastetun elämässä. Veteen upottaminen kuvaa vanhan ihmisemme, tuon kuoleman ja synnin oman, kuolemista. Vedestä nostaminen puolestaan kuvaa uuden ihmisen syntymää. Sen vuoksi ylösnousemuksen vertauskuvana on valkoinen kastepuku. Kastekynttilän sytyttäminen on merkin kastetun siirtämisestä pimeydestä valoon. Uusi elämä Kristuksen seurassa alkaa.

Näin kaste ja usko tekevät meidät osallisiksi Kristukseen ja hänen ylösnousemukseensa. Se mitä kerran tapahtui hänelle, toteutuu kasteen ansiosta myös meissä. Pääsemme mukaan pelastuneiden joukkoon. Kun tänään muistamme kiitollisuudella omaa kastettamme, ylistämme Jumalaa hänen hyvyydestään ja armostaan.

Pääsiäisyöstä alkaa kilvoitus

Tämä messu on elämän, ilon ja kiitollisuuden juhla. Pääsiäisyön ihmeestä tulee totta meissä. Samalla pääsiäisyö on kutsu kristityn kilvoitukseen.

Kasteen muistaminen on sitoutumista uudelleen Kristuksen seuraamiseen. Kaste on pysyvä kutsu kilvoitella uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Uskon kilvoitus tarkoittaa, että pidämme kiinni Kristuksesta, omistamme hänet ja luotamme häneen, vaikka vaelluksemme on usein kovin keskeneräistä.

Kilvoitus toivossa tarkoittaa, ettemme luovu iankaikkisen elämän ja ruumiin ylösnousemuksen toivosta, vaikka koemme vastoinkäymisiä ja elämän ankaruutta ja vaikka meidät kerran lasketaan haudan lepoon.

Kilvoitus rakkaudessa tarkoittaa, että tavoittelemme lähimmäisen hyvää ja taistelemme itsekkyyttä vastaan. Se on kehotus asettua toisen asemaan ja toteuttaa hänen hyvänsä.

Tässä kilvoituksessa emme ole yksin. Ylösnoussut Kristus on kanssamme. Häneltä saamme voiman uskoa, toivoa ja rakastaa. Jumalan armo ja Kristuksen läsnäolon voima kantavat meidät ikuiseen elämään. Aamen.