Saarna Pyhän Kolminaisuuden päivänä pappisvihkimyksessä Lapualla 22.5.2016 (Simo Peura)

Joh. 3:1-15

Pyhän Kolminaisuuden päivänä etsimme vastausta kysymykseen, kuka ja millainen Jumala on. Kysymys on vaikea, koska Jumala samalla kertaa salaa ja ilmaisee itsensä. Jumalan pohtiminen on kuitenkin käynyt tarpeelliseksi kuluneen vuoden aikana, kun joukkoomme on tullut pakolaisia muslimimaista. Samalla uskontojen käsityserot ovat tulleet näkyviksi.

Jumalan olemus ja Jeesuksen arvoitus olivat mielessä myös Nikodemoksella, kun hän meni yöllä Jeesuksen luokse. Juutalainen oppinut myönsi, että Jeesus on Jumalan lähettämä opettaja. Hän oli lisäksi pannut merkille Jeesuksen ihmeteot. Niiden perusteella hän päätteli, että Jeesuksella oli läheinen yhteys Vanhan testamentin Herraan. Tätä pidemmälle Nikodemos ei kuitenkaan päässyt. Jeesus alkoi puhua uudestisyntymisestä ja Pyhästä Hengestä. Se sekoitti oppineen ajatukset.

Joskus on hyvä, että niin käy. Silloin nimittäin syntyy mielessä tilaa uudelle. Niin kokeneen kuin uudenkin papin on viisasta paneutua kristillisen uskon perimmäisiin kysymyksiin ja pohtia niitä.

Jumalamme on Pyhä Kolminaisuus

Nikodemos ei ole ainoa, joka halusi päästä selvyyteen Jeesuksesta ja Jumalasta. Kristilliseltä kirkolta vei yli 300 vuotta ennen kuin se kykeni tarjoamaan kokonaiskuvan Jumalastamme. Kutsumme häntä Pyhäksi Kolminaisuudeksi. Häntä palvomme ja kunnioitamme. Se näkyy monessa kohtaa tässä messussa. Alkutervehdys toivotettiin häneen nimeensä ja ristinmerkki piirtämällä. Messu päättyy siunaukseen, joka luetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jälleen piirretään ristinmerkki. Se on yksinkertainen tapa ilmaista uskomme ydinsisältö. Sen tekemistä meidän ei tule kaihtaa.

Näkemys Pyhästä Kolminaisuudesta on kiteytetty Nikean uskontunnustuksessa. Lausumme sen yhdessä papiksi vihittävien kanssa saarnan jälkeen. Se löytyy virsikirjan takakannen sisäsivulta. Nikean tunnustus on kristikunnan yhteinen uskontunnustus.

Luterilainen perinne

Luther pohti Jumalan salattua olemusta Isossa katekismuksessa uskontunnustusta selittäessään. Hänen mukaansa Jumalan salaisuus alkaa paljastua, kun Pyhä Henki ilmaisee meille, kuka Jeesus on. Hän ei ole vain yksi monista ihmiskunnan historian kiinnostavista henkilöistä, kuten Nikodemos arveli. Jeesus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jumalan Poika.

Hänen kärsimystään katsellessamme meille paljastuu Isän Jumalan rakkaus kärsivää maailmaa kohtaan. Ilmeiseksi käy, että Isä suhtautuu meihin myönteisesti. Hän rakastaa meitä uhraamalla oman Poikansa. Sen vuoksi voimme odottaa häneltä monenlaisia hyviä lahjoja ja huolenpitoa. Pyhä Kolminaisuus on Jumala, joka haluaa tehdä meidät osallisiksi elämästään. Hän antaa kaiken, mitä hänellä on, tueksemme ja voimaksemme. Tämä on olennaisin asia, joka meidät tulee tietää Jumalasta.

Syntymä vedestä ja Hengestä

Yöllisessä keskustelussa oli toinenkin teema, joka hämmensi Nikodemosta: uudestisyntyminen. Se voi kuulostaa meistäkin erikoiselta. Sillä Jeesus kuitenkin ilmaisi pelastumisen mahdollisuuden. Hän sanoi: ”jos ihminen ei synnyt vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”.

Kristillisessä perinteessä viittaus veteen ja Henkeen tuo väistämättä mieleen kasteen ja sitä koskevan käskyn. Jeesuksen oppilaiden tuli mennä kaikkialle, julistaa evankeliumia, kastaa sen kuulleita Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa heille kaiken, mitä olivat kuulleet Mestariltaan.

Kastetta kutsutaan Raamatussa uudestisyntymiseksi. Se on kristityksi tulemista. Merkityksellistä on, että Jeesus liittää kasteeseen lupauksen läsnäolostaan. Sen ansiosta kastettava saa pelastuksen lahjan. Kaikki se, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, voi nyt toteutua kristityn elämässä. Pyhä Henki alkaa toimia hänessä. Hänet siirretään pimeydestä valoon. Kaste on uutta elämää Pyhän Kolminaisuuden yhteydessä. – Oletko muuten koskaan kysellyt läsnäolleilta omasta kasteestasi ja tuon juhlapäivän tunnelmista?

Voi olla, että Nikodemoksen ja Jeesuksen keskustelussa ei puhuttu suoraan kasteesta. Puhuttiin kuitenkin vedestä ja Hengestä syntymisestä, samoin uskosta Jumalan Poikaan. Olennaisin näyttää jääneen Nikodemoksen mieleen. Pitkäperjantaina, yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa hän otti Jeesuksen ruumiin ristiltä, kietoi sen käärinliinoihin ja vei hautaan. Pyhä Henki oli puhaltanut tahtomallaan tavalla, ja Nikodemos oli kuullut Hengen huminan. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Niin on meillekin tapahtunut kastepäivänämme.

Papin tehtävä

Pyhän Kolminaisuuden päivään sopii hyvin pappisvihkimys. Viiden pappiskandidaatin elämässä Pyhä Henki on tehnyt hiljaista työtään. He ovat kuulleet kutsun ja haluavat palvella Kristusta, hänen kirkkoaan ja sen jäsen. Tänään heidät vihitään pappisvirkaan. Nämä sananpalvelijat ovat merkki siitä, että hiippakunnan seurakunnissa työ jatkuu ja että työllä on tulevaisuus.

Papin vaativa tehtävä on kuunnella ihmisiä ja heidän kysymyksiään sekä puhua salatusta Jumalasta. Kirkon yhteinen usko ja opetus sekä evankeliumit ovat tässä avuksi. Kukaan meistä ei ole nähnyt Jumalaa kasvoista kasvoihin. Voimme kuitenkin tuntea hänet katsomalla Kristukseen. Hän ei ole vain viisas opettaja tai ihmeidentekijä. Hän on Vapahtaja, joka uhraa itsensä. Tällainen julistus synnyttää ja vahvistaa uskoa.

Papin vaativaan tehtävään kuuluu myös huolehtia pyhistä sakramenteista. Kaste ja ehtoollinen kertovat ennen muuta siitä, mitä Jumala tekee. Sakramenttien kohdalla ihminen on sivussa, lahjan saajan osassa. Ihminen ei oikeastaan tee mitään – hän ottaa vastaan sen, mitä annetaan. Tästä syystä sakramentit ovat meille luovuttamattoman tärkeitä. Ne välittävät Jumalan armon. Erityisen tärkeitä sakramentit ovat silloin, kun uskomme horjuu tai kun epäonnistumme kilvoituksessa. Sakramentin armon varaan syntinen voi heittäytyä silloinkin, kun on epätoivoinen.

Pitäkää papin työn ydin kirkkaana mielessänne, sillä me  tarvitsemme armoa. Olkaa samalla rohkeat. Saattehan pappisviran hoitamiseen avuksi Pyhän Hengen. Sanomanne kautta Pyhä Henki synnyttää seurakuntalaisissa uskon, luo uutta Jumalan mielen mukaista elämää rakkaudessa ja pitää yllä kristityn toivon. Aamen.

© Simo Peura